Mikä on jäykkäkouristus?
Jäykkäkouristus johtuu Clostridium tetani -bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta. Taudin lääketieteellinen nimitys tetanus perustuu lajinimeen.
Jäykkäkouristusbakteeri erittää tetanospasmiini-nimistä toksiinia eli myrkkyä, joka häiritsemällä hermoston toimintaa estää lihasliikkeiden säätelyn. Siksi potilas kouristelee.
Kouristukset voivat olla niin rajuja, että luut murtuvat ja hengitys salpautuu.
Myrkky iskee hermostoon
Missä?
Myrkyllistä tetanospasmiinia pääsee elimistöön esimerkiksi avohaavan kautta. Se leviää joko verisuoniston tai ääreishermoston puolelta ennen pitkää keskushermostoon, johon kuuluvat selkäydin ja aivot.
Mitä?
Myrkky kiihdyttää hermosolujen toimintaa. Siitä seuraa, että lihaksiston säätely pettää ja lihakset alkavat kouristella. Jäykkäkouristuksen ensimmäisiä oireita on usein suun avaamisen vaikeutuminen. Englanniksi tauti tunnetaan nimellä lockjaw- eli leukalukko.
Miten?
Jäykkäkouristusta ehkäistään lapsille ja aikuisille annettavalla rokotteella. Tehosterokote on hyvä ottaa kymmenen vuoden välein. Rokottamalla kuolleisuus on saatu pienenemään selvästi: kun vuonna 1988 jäykkäkouristukseen kuoli 787 000 vauvaa, vuonna 2015 kuolemia oli 34 000.
Jäykkäkouristusbakteeria esiintyy yleisesti eläinten ulosteissa ja maaperässä.
Noin 2,5 mikrometriä pitkä pieneliö ei tarvitse happea, eli se on anaerobinen. Siksi jäykkäkouristus alkaa usein syvästä haavasta, joka tarjoaa hapettomat olosuhteet.
Jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen.
Meillä tauti on harvinainen
Länsimaissa jäykkäkouristustapauksia esiintyy vähän – etenkin 1940-luvulla alkaneiden rokotusohjelmien ansiosta.
Kehitysmaissa todetaan joka vuosi satojatuhansia jäykkäkouristustapauksia. Vuonna 2017 sairastuneista kuoli 38 000, ja kuolleista puolet oli alle viisivuotiaita.
Jäykkäkouristusta vastaan on olemassa rokote.
Aikuinen tarvitsee tehosteen joka kymmenes vuosi. Lapset pitää rokottaa useammin: yleensä kolmesti ensimmäisen elinvuoden aikana ja seuraavan kerran viiden vuoden iässä.
Tautia hoidetaan vasta-aineilla ja antibiooteilla – monesti teho-osastolla.
