Jäykkäkouristusbakteeria esiintyy yleisesti eläinten ulosteissa ja maaperässä.
Noin 2,5 mikrometriä pitkä pieneliö ei tarvitse happea, eli se on anaerobinen. Siksi jäykkäkouristus alkaa usein syvästä haavasta, joka tarjoaa hapettomat olosuhteet.
Jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen.
Meillä tauti on harvinainen
Länsimaissa jäykkäkouristustapauksia esiintyy vähän – etenkin 1940-luvulla alkaneiden rokotusohjelmien ansiosta.
Kehitysmaissa todetaan joka vuosi satojatuhansia jäykkäkouristustapauksia. Vuonna 2017 sairastuneista kuoli 38 000, ja kuolleista puolet oli alle viisivuotiaita.
Jäykkäkouristusta vastaan on olemassa rokote.
Aikuinen tarvitsee tehosteen joka kymmenes vuosi. Lapset pitää rokottaa useammin: yleensä kolmesti ensimmäisen elinvuoden aikana ja seuraavan kerran viiden vuoden iässä.
Tautia hoidetaan vasta-aineilla ja antibiooteilla – monesti teho-osastolla.