Uusi dna voi saastuttaa muumionäytteet

Lyhyeksi jääneen Amarna-kauden tapahtumien selvittämisessä Hawass sai apua Carsten Puschin johtamalta Tübingenin yliopiston tutkijaryhmältä, joka on erikoistunut vanhan dna:n tutkimiseen. Geenitekniikan ja tietokonekerroskuvauksen avulla yritettiin määrittää eri muumioiden välisiä sukulaisuussuhteita, perinnöllisiä sairauksia ja tulehduksia. Tutankhamonin lisäksi tutkimuskohteena olivat kymmenen muun aikuisen jäännökset sekä kahden kuolleena syntyneen lapsen ruumiit.

Tiettyjen muumioiden on oletettu olevan lähisukulaisia, vaikka Tutankhamonin ohella vain kolme muuta muumiota on pystytty tunnistamaan varmasti. Viisi vuosien 1550 eaa. ja 1479 eaa. välillä kuollutta ihmistä toimi verrokkeina, sillä he eivät kuuluneet Tutankhamonin sukuun. Analyysit tehtiin 55 luunäytteestä, jotka sisälsivät jonkin verran dna:ta. Saastumisvaaran pienentämiseksi näytteet jaettiin Egyptin kansallismuseon ja Kairon yliopiston laboratorioiden kesken.

Yksi ainoa sormenjälki voi tuhota tutkimuksen

Tiukoilla turvatoimilla varmistettiin, että dna oli todella peräisin muinaisilta ajoilta eikä sitä tutkivista ihmisistä. Tällaisissa tutkimuksissa ei ole varaa laiminlyönteihin, sillä yksi ainoa sormenjälki voi vääristää tuloksia. Siksi vain kummassakin laboratoriossa useista eri näytteistä tehtyihin yhteneviin havaintoihin perustuvat tiedot hyväksytään.

Tutkijoiden työtä helpotti se, että koepaloista saatiin melko vaivattomasti tarpeeksi käyttökelpoista dna:ta. He onnistuivat eristämään 100–300 emäsparin mittaisia dna-pätkiä, vaikka aiemmat yritykset olivat epäonnistuneet nimenomaan muumioista otettujen näytteiden laatuongelmien takia. Puschin mukaan eron selittää se, että kuninkaalliset palsamoitiin erityisen huolellisesti. Siksi heidän kudoksensa ovat usein säilyneet hyvin.

Ilmeisesti tehokkain palsamointitapa oli hidastanut myös dna:n tuhoutumista. Laadukkaat näytteet mahdollistivat esimerkiksi isyystestin kaltaisen tutkimuksen. Siinä käytiin läpi miehen sukupuolikromosomin eli Y-kromosomin ne 16 aluetta, jotka periytyvät suoraan isältä pojalle. Lisäksi kullekin muumiolle laadittiin oma geneettinen sormenjälki, jonka ominaisuudet riippuvat sukutaustasta.

Tulosten mukaan Tutankhamonin isä oli KV55 eli Kuninkaiden laakson haudasta numero 55 löytynyt muumio. Kyse on 99 prosentin varmuudella Ekhnatonista. Käsitystä tukee se, että KV55 ja Tutankhamon kuuluivat samaan veriryhmään ja kummallakin oli kitalakihalkio ja samankaltainen ylähampaiden asentovirhe. Lisäksi hiljattain tehty tietokonekerroskuvaus paljasti, että KV55 oli kuollut 35–45-vuotiaana. Tämäkin tieto sopii vajaat 20 vuotta Egyptiä hallinneeseen Ekhnatoniin.

Amarna-kauteen valaistusta tuoneet tutkimukset aiheuttivat melkoisen yllätyksen, kun ne osoittivat, että Tutankhamonin äiti ei ollutkaan – kuten äkkiseltään voisi odottaa – Ekhnatonin päävaimo Nefertiti. Perintötekijöiden valossa näytti siltä, että Ekhnatonin vanhemmat, Amenhotep III ja kuningatar Teje, olivat myös Tutankhamonin äidin, KV35YL-muumion, vanhemmat. (Nimeen kuuluva kirjainyhdistelmä YL tarkoittaa nuorehkoa naista.) Tutankhamon oli siis veljen ja sisaren yhteinen lapsi. Nykyään insestinä eli sukurutsana kiellettyä lähisukulaisten seksuaalista kanssakäymistä ei pidetty faraoiden Egyptissä kuninkaallisten keskuudessa epänormaalina. Näitä liittoja jopa suosittiin.

Hawassin mukaan Ekhnaton saattoi haluta varmistaa miespuolisen jälkeläisen saamisen sisarensa avulla sen jälkeen, kun hänestä alkoi näyttää siltä, että Nefertiti synnyttäisi vain tyttöjä. – Tai ehkä kuningatar Teje puuttui tapahtumien kulkuun, Hawass toteaa, sillä tiedetään, että Tejen ja Nefertitin välit olivat viileät.

Sen sijaan sitä, kuka Tejen viidestä tyttärestä oli Tutankhamonin äiti, voidaan vain arvailla. Heistä vain Nebet-tah ja Baketaton olivat naimattomia. Ei tosin voida olla täysin varmoja siitä, onko kyseessä kaksi eri naista. On nimittäin mahdollista, että Nebet-tah muutti nimensä Baketatoniksi kunnioittaakseen Ekhnatonin uskonnollista uudistusta.