Historia kertoo
Monille oli suuri järkytys kuulla toisen maailmansodan lopulla saksalaisten tuhoamisleireistä. Vieläkin keskustellaan siitä, ketkä ennen vuotta 1945 tiesivät niiden olemassaolosta ja olosuhteista.
Keskistysleirivankien epäinhimillisen kohtelun paljastuttua alettiin selvittää kansallissosialistisen Saksan väkivaltakoneiston yksityiskohtia. Kävi ilmi, että miljoonat ihmiset menettivät henkensä erilaisissa vankiloissa. Osa murhattiin kaasulla. Ruumiita taas hävitettiin muun muassa polttamalla leirien uuneissa.
Auschwitziin kuului kaksi työleiriä ja yksi tuhoamisleiri kaasukammioineen. Niistä saatiin tietoa vangeilta ja vartijoilta sekä neuvostosotilailta, jotka vapauttivat leirin 27.1.1945. Silti jotkut ovat kyseenalaistaneet joukkotuhonnan laajuuden.
Arkeologia osoittaa
Tutkijat ovat etsineet vahvistusta väitteille, joiden mukaan tuhoamisleirillä ei olisi tapettu ihmisiä Zyklon B -nimisellä tuholaismyrkyllä. Aineen käyttö on mahdollista kyseenalaistaa siksi, että kaasukammiona tunnettujen tilojen seinissä ei näy Zyklon B:n sisältämän sinihapon synnyttämiä preussinsinisiä jälkiä.
Kemiallisten tutkimusten mukaan jäännösten puuttuminen on selitettävissä sillä, että kammioissa oli kaasua enintään puolen tunnin ajan kerrallaan. Näin lyhyessä ajassa kerrostumia ei ehtinyt muodostua. Lisäksi tilat jouduttiin puhdistamaan joka käyttökerran jälkeen verestä, virtsasta ja ulosteista.
Saksalaisten kuulustelut paljastivat, että kiteinen myrkky annosteltiin kammioihin pienten aukkojen kautta. Arkeologiset löydöt tukevat tätä tietoa. Kyse oli rautavahvisteisista betonikaton luukuista, jollaisia on nähtävissä myös vuosilta 1943 ja 1944 peräisin olevissa valokuvissa.
Keskitysleireissä riittää yhä tutkittavaa. Jokin aikaa sitten arkeologit paikansivat maatutkan avulla isoja joukkohautoja Treblinkan alueelta.
