Brittiläis-ranskalainen tutkijaryhmä oli etsimässä piirtokirjoituksia Hatnubin muinaiselta kivilouhokselta, kun se teki merkittävän löydön.
Irtohiekan ja kivien alta paljastui luiska, jota pitkin kuljetettiin 4 500 vuotta sitten massiivisia lohkareita ylös.
Luiskan ikä antaa ymmärtää, että samanlaisia kaltevia rakenteita hyödynnettiin pystytettäessä Gizan pyramidiryhmään kuuluva 146 metriä korkea Khufun eli Kheopsin pyramidi.
Ryhmät kiskoivat eri suuntiin
Vetämällä köysiä vastakkaisiin suuntiin työläiset saivat lohkareen nousemaan pitkin luiskaa, jonka kaltevuus oli 20 prosenttia.
Etumainen ryhmä nousi luiskaa reunustavia portaita.
Taempi ryhmä laskeutui luiskaa reunustavia portaita.
Tolpat luiskan laidoilla toimivat väkipyörinä.
Jyrkät luiskat ja tolppien jäljet ratkaisivat arvoituksen
Myös Suureksi pyramidiksi kutsuttu rakennus valmistui noin 2560 eaa.
Sen pystyttämisestä tiedetään hyvin vähän mitään varmaa, mutta laskelmien mukaan lohkareet oli mahdollista siirtää paikalleen nousultaan kymmenprosenttisia luiskia pitkin. Loivahkot luiskat vaativat kuitenkin enemmän rakennusmateriaalia kuin itse pyramidi.
Kivilouhoksen luiska on jyrkkä, sillä sen kaltevuus on peräti 20 prosenttia, ja sitä reunustavat molemmin puolin portaat.
Koska kummaltakin sivulta on löydetty tolppien jälkiä, muinaisten egyptiläisten rakennustavasta on voitu esittää uudenlainen käsitys. Vaikuttaa siltä, että lohkareet laahattiin kelkalla, jota vedettiin köysillä usean eri ryhmän voimin.
Muinaiset egyptiläiset siirsivät järkälemäisiä rakennuskiviä louhoksista portaiden reunustamia jyrkkiä luiskia pitkin. Tolpat toimivat taljan väkipyörinä.
Ilmeisesti kelkan yläpuolella vetäjät nousivat portaita selkä edellä. Vastaavasti kelkan alapuolella vetäjät laskeutuivat portaita selkä edellä.
Etumaisen ryhmän köydet tulivat suoraan lohkareesta, kun taas taemman ryhmän köydet kiersivät kelkan yläpuolella olevat tolpat.
Nämä toimivat joko sellaisinaan väkipyörinä tai niihin oli kiinnitetty varsinainen pylpyrä. Jos asia on näin, talja keksittiin yli 2 000 vuotta luultua aikaisemmin.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 2019.
