Lähin sukulaisemme eli muinoin Kiinassa

Kiinalaistutkijat uskovat, että Kiinasta löydetty 146 000 vuotta vanha kallo kuului ennen tuntemattomalle ihmislajille. Jos oletus pitää paikkansa, neandertalinihmiset eivät olleetkaan lähimpiä sukulaisiamme.

Kiinalaistutkijat uskovat, että Kiinasta löydetty 146 000 vuotta vanha kallo kuului ennen tuntemattomalle ihmislajille. Jos oletus pitää paikkansa, neandertalinihmiset eivät olleetkaan lähimpiä sukulaisiamme.

Shutterstock & Lotte Fredslund

Olemme jo ehtineet tottua lajissamme piilevään neandertalilaisperimään ja sellaisiin ulkonäköpiirteisiin kuin matalaan otsaan, isoon nenään ja leveään suuhun. Neandertalinihminenhän oli lähin sukulaisemme. Nyt kaiken uhkaa sotkea kiinalainen lohikäärmeihminen – ennen tuntematon ihmislaji, jota osa tutkijoista pitää neandertalinihmistä läheisempänä sukulaisenamme.

Uusi ihmislaji on tunnistettu yhdestä ainoasta kallosta, joka tosin on muinaisihmisiä koskevien löytöjen joukossa parasta laatua. Erittäin leveästä ja pitkästä päästä puuttuvat kuitenkin alaleuka ja hampaat yhtä lukuun ottamatta. Muilta osin luut ovat tallessa ja hyvässä kunnossa.

Koillis-Kiinassa sijaitsevasta Harbinista löytyneissä ihmisjäännöksissä yhdistyvät omintakeisesti modernit ja vanhakantaiset piirteet. Siksi kiinalaistutkijat uskovat, että kyseessä on ennen tuntemattoman ihmislajin edustaja. He ovat antaneet sille nimeksi Homo longi eli lohikäärmeihminen Heilongjiangin maakunnassa sijaitsevan, mustaa lohikäärmejokea tarkoittavan löytöpaikan nimen mukaan. Ulkonäköä koskevan tietokoneanalyysin valossa uusi laji näyttää nousevan neandertalinihmisen ohi nykyihmisen lähimmäksi sukulaiseksi.

Yhdessä useiden muiden Aasiassa tehtyjen kallolöytöjen kanssa lohikäärmeihmisen jäännökset ovat tehneet maanosasta ihmissuvun kehityksen keskipisteen.

”Kallo osoittaa, että Kiinassa oli kolmas nyky- ja neandertalinihmiseen rinnastuva kehityslinja, jolla oli oma evoluutiohistoriansa satojatuhansia vuosia”, toteaa uuden löydön analysoimiseen osallistunut paleoantropologian professori Chris Stringer Lontoon luonnontieteellisestä museosta.

Mahdolliseen uuteen sukulaiseen törmääminen oli onnekas sattumus. Kallo löydettiin jo vuonna 1933, mutta se piilotettiin kaivoon ja melkein unohdettiin sinne.

Sillanrakentaja löysi kallon liejusta

Kun eräs kiinalaismies teki kuolemaa vuonna 2018, hän halusi paljastaa salaisuuden lapsenlapsilleen.

Kun vanhus oli ollut nuorenamiehenä vuonna 1933 rakentamassa Heilong Jiangin ylittävää siltaa Harbinissa, hän oli löytänyt rantaliejukosta kookkaan kallon, joka oli tuijottanut häntä isoilla neliskulmaisilla silmäkuopillaan.

85 vuotta kallo lojui kuivassa kaivossa, jonne se oli piilotettu vuonna 1933.

Nuori rakennustyöläinen kietoi kallon kankaaseen ja kuljetti sen salaa kotiinsa. Pelätessään, että kallo joutuisi japanilaisten käsiin, hän piilotti sen tyhjään kaivoon.

Koska kiinalainen häpesi sitä, että hän oli työskennellyt japanilaisten hyväksi, hän ei paljastanut salaisuuttaan. Vasta 85 vuotta myöhemmin lapsenlapset saivat tietää kallon olemassaolosta ja onkivat sen ylös kaivosta. Kallo toimitettiin Hebein maakunnassa toimivan GEO-yliopiston paleontologille Qiang Jille. Tämä tuskin uskoi silmiään, kun hän näki suuren ja ehjän fossiilin.

Qiang Ji kokosi kiinalaisen tutkimusryhmän ja esitti kahdelle ulkomaiselle muinaisihmisten asiantuntijalle yhteistyöpyynnön. Kutsun saivat professori Chris Stringer Lontoon luonnontieteellisestä museosta ja professori Rainer Grün, joka oli johtanut aiemmin Australian ihmisen evoluution tutkimuskeskusta.

Sierainten rei'istä löytyi vähän maa-ainesta, josta voitiin selvittää löytöpaikan ominaisuuksia. Lisäksi nenäluusta porattiin pieni näyte lohkikäärmeihmisen ajoittamista varten.

homo longi elinympäristö

Homo longi -lajin esiintymisalueen ilmasto oli niin kylmä, että sen edustajilla saattoi olla runsaasti eristävää varastorasvaa. Pidetään mahdollisena, että muinainen kiinalainen rakensi asumuksia ja hallitsi tulenkäytön.

© Chuang Zhao

Luusta selvisi, että lohikäärmeihmisen kuolemasta oli kulunut ainakin 146 000 vuotta. Kallon koko ja piirteet vihjasivat yksilön olevan mies. Hammaskiilteen syöpymisaste antoi ymmärtää, että elinvuosia oli takana enintään 50.

Vaikka löytöpaikka ei ollut tarkasti tiedossa, oli selvää, että se sijaitsi joenrannassa Dongjiang-sillan lähellä. Sieltä otettiin porausnäytteitä, ja geokemistit tutkivat alueen kerrostumia ja muita fossiileja. Sierainreikien maa-aines ja porausnäytteiden sisältö vastasivat toisiaan melkein täydellisesti. Vertailu paljasti, että kallo oli sijainnut kerrostumassa, joka oli muodostunut 138 000–309 000 vuotta sitten. Iänmäärityksen tulos kävi yksiin kallon ajoituksen kanssa.

Tutkimusalueella on säilynyt paljon fossiileja. Esihistoriallisten eläinten ja kasvien jäännökset ovat auttaneet tutkijoita hahmottelemaan lohikäärmeihmisen elinympäristöä. Se näyttää olleen keräilijä-metsästäjille runsaasti erilaisia ravintokasveja ja kaloja syötäväksi tarjonnut ekosysteemi, vaikka ilmasto oli ankara.

”Kallo osoittaa, että Kiinassa oli kolmas nyky- ja neandertalinihmiseen rinnastuva kehityslinja.” Paleoantropologi Chris Stringer, Lontoon luonnontieteellinen museo

Nykyään Harbinin seudulla talvikuukausien keskilämpötila on noin –16 astetta, ja siellä tuskin oli talvisin lohikäärmeihmisen elinaikana leudompaa. Tutkijoiden mukaan ankarat elinolosuhteet vaativat lajilta kykyä hallita tulta, valmistaa vaatteita ja rakentaa asumuksia.

Lohikäärmeihmisellä saattoi kuitenkin olla myös paksumpi eristävä rasvakerros ja tiheämpi ja laajempi karvapeite kuin nykyihmisellä.

Kiinalaisperhe askarruttaa tutkijoita

Lohikäärmeihmisen kalloa tutkittiin myös tietokonekerroskuvauksella, jonka ansiosta siitä saatiin kolmiulotteinen malli. Se helpotti kansainvälisten standardien mukaista mittausta. Kaikkiaan 600 yksityiskohtaa rekisteröitiin – myös puuttuvien rakenteiden, kuten viisaudenhampaiden, osalta.

Sen jälkeen tulokset syötettiin tietokoneeseen ja ohjelman annettiin määrittää tilastollinen todennäköisyys, jolla lohikäärmeihminen oli sukua jo mallinnetuille noin sadalle muulle ihmisfossiilille.

Tietokone luokitteli fossiilit rakenneominaisuuksien perusteella niin sanotuksi evoluutiopuuksi, joka havainnollistaa lajien polveutumishistoriaa ja kehityslinjojen muotoutumista.

Kun löydöt oli järjestetty vanhimmasta nuorimpaan, lopputulos oli viisihaarainen puu. Ensin syntyi pystyihminen, sitten heidelberginihminen, sen jälkeen neandertalinihminen, jota seurasi uuden kallon edustama Harbinin ryhmä, ja lopuksi nykyihminen.

Uusi kallo kuuluu siis Harbinin ryhmään, johon on luokiteltu viisi muuta enemmän tai vähemmän täydellistä kiinalaisfossiilia. Niiden nimitykset perustuvat löytöpaikkaan: Dali, Jinniushan, Hualongdong, Xuchang ja Maba. Tutkijat ovat alkaneet vääntää kättä siitä, onko tuoreimmassa kallolöydössä kyse ennen tuntemattomasta lajista ja mitä lajia tai lajeja muut ryhmän fossiilit edustavat.

Viisikko muodostaa arvoituksellisen kiinalaisperheen, jonka osalta lajinmääritys on tuottanut tutkijoille tuskaa, sillä löydöt – uusimman tapaan – sopivat huonosti vallitsevaan käsitykseen ihmissuvun evoluutiosta. Sen perusoletusten mukaan afrikkalaisen pystyihmisen vanhakantaiset piirteet muuntuivat vähä vähältä nykyihmisen moderneiksi piirteiksi. Kiinalaisryhmän löytöjä yhdistää modernien ja vanhakantaisten piirteiden esiintyminen rinnakkain.

Vastaava uuden ja vanhan sekoitus on nähtävissä kahdessa afrikkalaislöydössä: Djebel Irhoudista Marokosta löytyneessä 315 000 vuotta vanhassa kallossa ja Eliye Springsistä Keniasta löytyneessä 200 000–300 000 vuotta vanhassa kallossa.

Kalloja uusi kiinalainen laji

Homo longi -kallo (oikeassa laidassa) kuuluu kiinalaislöytöjen muodostamaan Harbinin ryhmään, johon lasketaan muun muassa (vasemmalta lukien) pekinginihminen, Maba, Jinniushan ja Dali.

© Kai Geng

Kiinassa eläneet muinaisihmiset sopivat huonosti vallalla olevaan käsitykseen ihmisen evoluutiosta sekä elinalueensa että -aikansa puolesta.

Neandertalilaiset luovuttavat paikkansa

Uusi kallolöytö työllisti analysoijia kolme vuotta, ennen kuin he olivat valmiita esittämään oman näkemyksensä evoluutiohistoriasta.

Qiang Jin kiinalainen tutkimusryhmä tuli siihen tulokseen, että kallon omintakeiset piirteet olivat selitettävissä vain ennen tuntemattomalla ihmislajilla. Sille annettiin nimeksi Homo longi eli lohikäärmeihminen. Uuden teorian tutkijat julkistivat Cell Pressin The Innovation-lehden julkaisemassa artikkelissa.

600 yksityiskohdan pohjalta tietokone määritti kallojen väliset sukulaisuussuhteet.

Lisäksi kiinalaistutkijat ovat julkaisseet kaksi muuta löytöä käsittelevää artikkelia toisten asiantuntijoiden kanssa. Toisen aihe on kallon iänmääritys, toisen evoluutiopuu. Artikkelien mukaan kiinalaisesta fossiiliaineistosta piirtyy esiin – nykyihmisen rinnalle – itsenäinen kehityslinja, jonka edustajat olivat läheisempää sukua nykyihmiselle kuin neandertalilaiset.

Päätelmästä on noussut kova kohu sekä tiedeyhteisössä että sen ulkopuolella. Löytö on sinänsä saanut kaikilta lämpimän vastaanoton, mutta ihmisen polveutumishistoria on arka asia, johon liittyy kaikenlaisia jännitteitä kansallisylpeydestä tieteelliseen arvostukseen.

Monet ovat yllättyneet siitä, että Harbinin ryhmä syrjäyttää neandertalinihmisen, sillä vakiintuneen käsityksen mukaan nykyihminen ja neandertalinihminen olivat käytännössä sisarlajeja.

Kolme kalloa
© Xijun Ni et al./The Innovation/Shutterstock & Lotte Fredslund

Kaksintaistelu suurimmasta samankaltaisuudesta

Sekä neandertalinihmisellä että Harbinin ryhmän Homo longilla oli karkeita vanhakantaisia piirteitä. Homo longi muistutti kuitenkin kolmessa suhteessa enemmän nykyihmistä kuin neandertalinihminen.

Evoluutiopuu paljasti yllättäen myös sen, että neandertalinihmisen ja nykyihmisen kehityslinjat erosivat toisistaan 400 000 vuotta luultua aikaisemmin eli noin miljoona vuotta sitten.

Ajankohta ei vain sovi tunnettuihin fossiileihin. Uuden sukupuun mukaan nykyihmisiä oli Euroopassa ja Aasiassa jo 400 000 vuotta sitten, mutta vanhimpien fossiilien iäksi on määritetty 210 000 vuotta.

Evoluutiopuun luoneet tutkijat pitävät siksi todennäköisenä, että tiet erkanivat jo Afrikassa, mutta he myöntävät myös tietokonemalliin sisältyvän epävarmuustekijöitä.

”Olen yllättynyt siitä, että tämä linja tulee lähemmäksi nykyihmistä kuin neandertalinihmistä.” Paleoantropologi Chris Stringer, Lontoon luonnontieteellinen museo

Epävarmuutta aiheuttaa ennen kaikkea morfologiaan eli kallojen muotoon ja rakenteeseen keskittyminen. Monet fossiilit ovat hajanaisia ja puutteellisia, ja niihin perustuvat rekonstruktiot ovat tietokonemalleja.

Evoluutiopuuta käsittelevän artikkelin kirjoittajiin kuuluva paleoantropologi Chris Stringer kuvailee omaa reaktiotaan tietokoneen laskelmiin näin:

”Olen jo pitkään uumoillut, että Itä-Aasiassa eli muinoin omanlaisensa ihmislaji, mutta olen yllättynyt siitä, että tämä linja tulee lähemmäksi nykyihmistä kuin neandertalinihmistä.”

Myös tieto ennen tuntemattoman ihmislajin löytymisestä on hämmästyttänyt. Chris Stringer kyseenalaistaakin kiinalaiskollegoidensa käsityksen, sillä hän katsoo kaivosta löydetyn kallon muistuttavan eniten Harbinin ryhmään kuuluvaa Dalia. Siinäkin korostuvat paksut kulmakaaret, mutta sen poskipäät ovat matalat ja kasvot melko pienet.

Osa tutkijoista suhtautuu epäilevästi siihen, että kallosta, josta puuttuu leuka ja jonka löytöpaikkaa ei tunneta tarkalleen, voidaan määrittää laji luotettavasti. On myös esitetty, että ilmaus ”uusi ihmislaji” on kokenut inflaation.

Kallo on toki voinut kuulua jo tunnistetun ihmislajin edustajalle. Koko ja erikoispiirteet saattavat olla selitettävissä lajinsisäisellä vaihtelulla. Ehkä lohikäärmeihminen oli harvinaisen kookas – tai ainakin isopäinen – yksilö.

Mahdollisesti denisovanihminen

Yhtenä vaihtoehtona pidetään lähinnä dna-analyysien ansiosta tunnettua denisovanihmistä, joka oli läheistä sukua neandertalinihmiselle. Lajia koskeva tutkimusaineisto koostuu siperialaisluolasta löydetyistä pikkusormen luusta, parista hampaasta ja kallonpalasta ja tiibetiläisluolasta löydetystä alaleuasta.

Kallosta on esitetty kolmenlaisia oletuksia. Kyse voi olla ennen tuntemattomasta Homo longi -lajista, muista kiinalaiskalloista tutun ryhmän uudesta jäsenestä tai neandertalinihmisen lähisukulaisesta, denisovanihmisestä.

Kartta kallot
© Xijun Ni et al./The Innovation/Shutterstock & Lotte Fredslund

Teoria 1: Ennen tuntematon laji

Erikoinen vanhakantaisten ja modernien piirteiden sekoitus tekee kiinalaistutkijoiden mukaan yksilöstä uuden nykyihmisen sisarlajin edustajan. Kallon tietokonemallia on verrattu lukuisiin muihin eri aikoina eläneiden ihmisten jäännöksiin.

kartta dali-kallo
© Karen Rosenberg & Xinzhi Wu/Shutterstock & Lotte Fredslund

Teoria 2: Dalinihminen

Kaivosta nostettu kallo muistuttaa vanhakantaisilta ja moderneilta piirteiltään Dalin kalloa, jonka iäksi on määritetty 250 000 vuotta. Dalin kallo kuuluu kiinalaisryhmään, jonka luokittelu tuottaa vaikeuksia.

kartta Denisova-leuka
© Dongju Zhang/Lanzhou University/Shutterstock & Lotte Fredslund

Teoria 3: Denisovanihminen

Denisovanihmisen jäännöksiä on löydetty hyvin vähän, mutta dna-analyysien mukaan denisovan-, neandertalin- ja nykyihminen risteytyivät. Tiibetistä vuonna 2019 löytynyt denisovanihmisen leuanpuolikas sopisi kaivosta nostettuun kalloon, jonka leuka on hävinnyt.

Kyseisellä leualla on kuitenkin suuri merkitys, sillä se on otettu huomioon evoluutiopuuta luotaessa. Tietokoneen laskelmien mukaan kaivosta nostetun kallon puuttuva leuka olisi kutakuinkin sellainen kuin Tiibetistä löytynyt 160 000 vuotta sitten eläneen denisovanihmisen leuka on. Lohikäärmeihminen voi siis hyvinkin olla denisovanihminen – ellei Homo longi -laji sitten muistuttanut leualtaan denisovanihmistä.

Kööpenhaminan evoluutiohistorian professori ja Kööpenhaminan luonnontieteellisen museon johtaja Peter C. Kjærgaard kuuluu niihin tutkijoihin, jotka pitävät uutta löytöä denisovanihmisenä.

”Oletettavasti denisovanihminen oli melko rotevatekoinen laji, ja tämä kallo vastaa tätä kuvaa. Löytö on silti ihan yhtä kiinnostava. On hienoa saada vihdoinkin lisää tietoa siitä, miltä denisovanihminen näytti”, toteaa Kjærgaard.

Ihmislaji denisovanihminen

Vain pienestä fossiiliaineistosta tunnistettu denisovanihminen risteytyi sekä neandertalin- että nykyihmisen kanssa. Kaivosta nostettu kallo saattoi hyvinkin kuulua denisovanihmiselle.

© Maayan Harel

Lajin määrittäminen ei ole paleoantropologi Chris Stringerin mukaan edes välttämätöntä. Häntä kiinnostaa lajia enemmän se, että evoluutiopuuhun on ilmestynyt uusi haara: Harbinin ryhmä, jolle on ominaista vanhakantaisten ja modernien piirteiden sekoittuminen. Löydöissä on pieniä eroja, mutta kalloilla on niin paljon yhteistä, että ne muodostavat oman ryhmänsä.

Kaikissa kalloissa on tuskin kyse omasta lajista. Osa tutkijoista uskoo, että ainakin Dali, Jinniushan ja Hualongdong edustavat yhtä ja samaa lajia. Siinä tapauksessa, että Chris Stringer on oikeassa, myös lohikäärmeihminen on dalinihminen – ja kaikki ryhmän jäsenet kuuluvat samaan lajiin.

”Olipa lajin nimitys sitten mikä tahansa, uusi löytö ja muut kiinalaisfossiilit osoittavat, että merkittävä osa ihmisen evoluutiosta tapahtui Kaakkois-Aasiassa 100 000–500 000 vuotta sitten. Ja taas kerran nähdään, että käsitys suoraviivaisesti nykyihmiseen johtavasta kehityslinjasta on väärä”, sanoo Chris Stringer.

Harbinissa jatketaan uuden löydön analysoimista. Vaikka lohikäärmeihminen ei olisikaan ennen tuntemattoman lajin edustaja vaan se vain täydentäisi Harbinin ryhmää, sen kallolla on suuri merkitys, sillä se tukee käsitystä, jonka mukaan ihmisen evoluutiohistoria on paljon luultua polveilevampi.

Siksi voidaan odottaa, että lajit joutuvat vastedeskin vaihtamaan paikkaa sukupuussa, kun menneisyydestä kaivetaan esiin ennen tuntemattomia ihmisiä.