Keitä denisovanihmiset olivat?
Vuonna 2008 venäläinen arkeologi Aleksandr Tsybankov kaivoi esiin fossiilin Etelä-Siperiassa sijaitsevassa Denisovan luolassa. Se oli vain vähän nuppineulan päätä isompi sormiluun kappale, joka osoittautui kokoaan paljon suuremmaksi löydöksi.
Kun luunkappaleelle tehtiin kaksi vuotta myöhemmin dna-analyysi, kävi ilmi, että sillä oli ikää 30 000–50 000 vuotta ja että se kuului tuntemattomalle ihmislajille.
Laji nimettiin viimeisen leposijan, siperialaisluolan, mukaan denisovanihmiseksi. Vuosia myöhemmin samasta paikasta löydettiin vielä kolme hammasta ja jalan luun palanen.
Viimeaikaiset mullistavat dna-analyysit ja uudet Tiibetistä löydetyt fossiilit tarkentavat kuvaa nykyihmisen ”tuoreesta” edeltäjästä – ja täydentävät oman lajimme kehityshistoriaa.
Venäläinen Denisovan luola on saanut nimensä siinä 1700-luvulla eläneestä Denis-nimisestä erakosta. Vuonna 2008 sieltä löydettiin ennen tuntemattoman ihmislajin, denisovanihmisen, jäännöksiä.
Miltä denisovanihminen näytti?
Sormiluun kappale ja kourallinen hampaita.
Siinä oli koko aineisto, kun Jerusalemin heprealainen yliopisto alkoi vuonna 2019 Israelissa rekonstruoida Siperiasta löydetyn arvoituksellisen, nimekseen Denisova 11 saaneen, tytön ulkonäköä.
Nykyaikaisen dna-tekniikan ansiosta pieni fossiilimäärä riitti kuitenkin antamaan yksityiskohtaisen kuvan naisen fyysisistä piirteistä.
Denisova 11:nä tunnetun 13-vuotiaan tytön ulkonäkö perustuu luujäännöksistä analysoituun dna:han. Analyysien mukaan denisovanihmisellä oli leveämmät kasvot ja ulkonevampi leuka kuin neandertalinihmisellä.
Analysoimalla dna:n metylaatiota eli kemiallisia rakenteita, joista riippuu, mitkä geenit ovat aktiivisia, päästiin jyvälle kaikkiaan 56 fysiologisesta ominaisuudesta, jotka olivat neandertalin- ja nykyihmisellä erilaisia.
Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että denisovanihmiset muistuttivat neandertalinihmisiä muun muassa pitkien kasvojensa ja leveän lantionsa osalta mutta että heillä oli myös omia tunnusmerkillisiä piirteitä, kuten leveämpi kallo ja leuka.
Denisovan- ja neandertalinihmisissä paljon samaa
Dna-analyysit ovat paljastaneet, että denisovanihminen (vasemmalla) muistutti kallonmuodoiltaan enemmän neandertalinihmistä (alhaalla oikealla) kuin nykyihmistä (ylhäällä oikealla).
Laakea päälaki
Denisovanihmisen päälaki oli tasaisempi kuin nykyihmisellä samaan tapaan kuin neandertalinihmisellä.
Matala otsa
Denisovanihmisen otsa oli vinompi kuin nykyihmisellä samaan tapaan kuin neandertalinihmisellä.
Laaja kallonpohja
Aivojen alapuolinen pääkopan osa oli denisovanihmisellä suurempi kuin nykyihmisellä samaan tapaan kuin neandertalinihmisellä.
Miten denisovanihmiset elivät?
Fossiilin dna-analyysi paljasti myös, että denisovanihmisellä oli geenimuunnos, jonka ansiosta yksilö kestää paremmin vähentynyttä hapensaantia, hypoksiaa. Siihen täytyy tottua esimerkiksi vuoristossa.
Tutkijoita askarrutti kysymys, miksi denisovanihmisellä oli vuoristotaudilta suojaava ominaisuus, kun löytöpaikka, Denisovan luola, sijaitsee vain 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Vastaus saatiin vuonna 2019: denisovanihmisiä eli myös vuoristossa.
Asia varmistui sen jälkeen, kun Kiinassa tutkittiin uudelleen leukafossiili, joka oli löydetty vuonna 1980 Himalajan reunustamalla Tiibetin ylängöllä, 3 280 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Baishiyan luolasta.
Kiinalaistutkijat pääsivät käsiksi leukaluuhun vasta yli 30 vuotta myöhemmin, ja heidän tekemänsä proteiinianalyysi osoitti sen kuuluvan denisovanihmiselle.
Video: Näin denisovanihmisen leuka rekonstruoitiin
Vuonna 1980 buddhalainen munkki löysi puolet denisovanihmisen leuasta Kiinassa Tiibetin ylängöllä sijaitsevasta vuoristoluolasta. Oikean puolen avulla rekonstruoitiin vajaat 40 vuotta myöhemmin koko leuka digitaalisesti, ja sen ansiosta kuva denisovanihmisen kasvonpiirteistä tarkentui.
Leuka oli noin 120 000 vuotta vanhempi kuin siperialaiset denisovanihmistä koskevat löydöt, ja se paljasti, että laji oli sopeutunut elämään Kiinan vuorilla ennen leviämistään Siperiaan.
Vuonna 2020 tehty 27 000 islantilaisen dna-kartoitus toi kuitenkin esiin sen mahdollisuuden, että denisovanihmisiä oli aikoinaan paljon laajemmalla alueella kuin on oletettu.
Islantilaisilla on nimittäin denisovanihmisen perintötekijöitä, mikä antaa ymmärtää, että denisovanihminen levisi luultua lännemmäksi.
Eurooppalaisissa esiintyvä denisovanihmisen dna vihjaa, että denisovanihmisiä (punainen) eli neandertalinihmisten (sininen) rinnalla.
Miksi denisovanihminen hävisi?
Denisovanihmisen dna on voinut päätyä nykyisiin eurooppalaisiin neandertalilaisten välityksellä: denisovanihminen risteytyi neandertalinihmisen kanssa ja neandertalinihminen nykyihmisen kanssa.
Oletukselle antaa lisätukea se, että arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty Denisova 11 -tytön jäännöksistä myös merkkejä neandertalinihmisen dna:sta.
Pidetään todennäköisenä, että denisovanihminen kuoli sukupuuttoon samoihin aikoihin kuin neandertalinihminen eli noin 40 000 vuotta sitten.
Syytä denisovanihmisen sukupuuttoon ei vielä tiedetä, mutta tutkimuksen odotetaan antavan valaistusta siihen ja moniin muihinkin hämärän peitossa oleviin asioihin.
Tiibetistä Baishiyan luolasta löydettyjen denisovanihmisen jäännösten analysointiin osallistunut Charles Perreault yhdysvaltalaisesta Arizonan valtionyliopistosta totesi tuoreimman löydön jälkeen vuonna 2019:
”Baishiyan luola avaa ainutlaatuisia näköaloja denisovanihmisten elämään, ja löydöt vahvistavat, että he olivat yhtä vähän kuin neandertalilaiset vain sivuoksa ihmisen sukupuussa. Ihmisen geenipooli on laajan sukupuuttoon kuolleiden esivanhempien verkon aikaansaannos, ja sen merkitys ihmisen evoluutiolle on vasta nyt alkanut valjeta.”
Nykyihminen löysi seksikumppaneita muista ihmislajeista
Nykyihminen – Homo sapiens – syntyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten. Viime vuosikymmenien nykyihmislöydöt, joita on tehty muun muassa Israelissa ja Saudi-Arabiassa, osoittavat lajin levinneen Afrikan ulkopuolelle jo 200 000 vuotta sitten.
Muuttoaika tarkoittaa, että nykyihminen kohtasi toisenlaisia ihmisiä, joita eli jo eri puolilla maapalloa. Dna-analyysien mukaan nykyihmisen ja toisten ihmislajien välillä oli myös intiimiä kanssakäymistä.
Noin 100 000 vuotta sitten itäiset neandertalilaiset risteytyivät nykyihmisen kanssa. Asia kävi ilmi vuoden 2016 tutkimuksessa, jossa onnistuttiin löytämään ainakin 100 000 vuotta vanhoiksi määritetyistä neandertalinihmisen fossiileista nykyihmisen dna:ta. Ei kuitenkaan tiedetä, onko risteymätyypillä nykyään eläviä jälkeläisiä.
Nykyihmisten ja läntisten neandertalinihmisten perimä sekoittui 40 000 vuotta sitten ilmeisesti Lähi-idässä. Tiiviit suhteet säilyivät Euroopassa, mikä näkyy siinä, että nykyään elävillä eurooppalaisilla on perimässään 1–4 prosenttia neandertalilaisten dna:ta.
Nykyihminen ei kuitenkaan löytänyt yhteistä säveltä vain neandertalinihmisen kanssa. Vuonna 2018 Cell-tiedeaikakauslehden julkaisemien tulosten mukaan nyky- ja denisovanihmiset saivat yhteisiä jälkeläisiä Aasiassa kahtena eri ajanjaksona.
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nykyihminen harjoitti seksiä myös afrikkalaisten pystyihmisen ja käteväihmisen kanssa 20 000–60 000 vuotta sitten.