Apinaihminen pystyi kuuntelemaan puhetta
Kahden miljoonan vuoden ikäiset kuuloluut paljastavat, että ihmisen kyky erottaa puhetta on ikivanhaa perua.
Kehon pienimmät luut löytyivät
Espanjalaisista, italialaisista ja yhdysvaltalaisista tutkijoista koostuva ryhmä löysi muinaisen apinaihmisen jäännöksistä ennätyksellisen vanhat kuuloluut. Kaksi miljoonaa vuotta sitten eläneen Paranthropus robustus -yksilön vasara, alasin ja jalustin olivat säilyneet siitä huolimatta, että ne ovat pienimpiä luita. Löydöstä ilmenee, että P. robustuksella oli välikorvassaan lähes samanlainen vasara kuin nykyihmisellä. Sen sijaan sen alasin ja jalustin muistuttivat enemmän Afrikan ja Aasian isojen ihmisapinoiden kuin ihmisen kuuloluita. .
Ihmismäisten piirteiden tuntomerkki
P. robustuksen hyvin modernilta vaikuttavan vasaran merkitystä lajin kuuloaistille voidaan vain arvailla. Kansainvälinen tutkijaryhmä arvioi kuitenkin, että suoraan tärykalvoon kosketuksissa oleva vasara terästi P. robustuksen kuuloa kahden ja neljän kilohertsin välisellä taajuudella. Tämä kuuloalue on keskeinen ihmisen kyvyssä erottaa puhetta. Sen sijaan apinoiden ja muiden kädellisten kuulo ei ole sille yhtä herkkä.
Vanhastaan apinaihmisten ihmismäisinä piirteinä on pidetty pystyasennossa kävelemisen mahdollistavaa ruumiinrakennetta ja suhteellisen pieniä kulmahampaita. P. robustus -tutkimusta johtaneen Rolf Quamin mukaan moderni vasaraluu sopii myös yhdeksi muinaisten kädellisten ihmismäisyyden tuntomerkiksi.