Tropiikissa eli 60-kiloinen pingviini

Kaksi kertaa keisaripingviinin painoinen muinaislintu valottaa pingviinien heimon kehitystä.

Dusting fossils, Reserva Nacional de Paracas

Perun rannikolta löytynyt noin 36 miljoonaa vuotta vanha pingviinin fossiili muuttaa käsitystä siitä, milloin ja miten pingviinien elinympäristö on muuttunut. Kivettymä on ensimmäinen pingviinifossiili, jossa on säilynyt höyheniä. Siitä paljastui, että lajille ominaiset suomumaiset höyhenet kehittyivät jo varhain, mutta ne olivat aluksi harmahtavia ja punaruskeita. Nykypingviineille tunnusomainen mustan ja valkoisen kirjava höyhenys on vasta myöhäistä perua.

Inkayacu paracasensis (Paracasin vesikuningas) -nimen saanut pingviini oli jättikokoinen. Sen pituus oli puolitoista metriä, ja se painoi yli 60 kiloa eli lähes kaksi kertaa niin paljon kuin suurin nykylaji, keisaripingviini. Sillä oli myös paljon pidempi nokka.

Fossiilin löysi Paracasin luonnonsuojelualueen rutikuivalta aavikolta ryhmä, johon kuului tutkijoita useista yhdysvaltalaisista yliopistoista. Löytöpaikka viittaa siihen, että pingviinit ovat kehittyneet lähellä päiväntasaajaa eivätkä Antarktiksen kylmissä vesissä niin kuin tähän asti on oletettu.

Kiinnostavinta löydössä ovat höyhenet. Ne kertovat siitä lajinkehityksen vaiheesta, jolloin pingviinit muuttuivat lentävistä linnuista meressä eläviksi sukeltelijoiksi.

Höyhenten ja evämäiseksi surkastuneiden siipien muoto tekee nykypingviineistä erinomaisia uimareita. Ne ikään kuin lentävät vedessä.

Fossiilista kävi ilmi, että höyhenet olivat muuttuneet litteiksi ja suomumaisiksi jo 36 miljoonaa vuotta sitten.

prehistoric penguin feathers

Elektronimikroskoopilla tutkijat havaitsivat, että nykypingviinien ja muinaisen jättilinnun suurin ero on höyhenten pigmenteissä. Pigmentit vaikuttavat värin lisäksi höyhenten jäykkyyteen ja paksuuteen. Inkayacu paracasensis -linnun pigmentit muistuttavat merilintujen, esimerkiksi albatrossin, höyheniä.

Ne soveltuvat päiväntasaajan vesiin. Pingviinien väritys muuttui mustaksi ja valkoiseksi, kun ne siirtyivät etelämmäksi kylmemmille seuduille ja tarvitsivat tanakampia höyheniä.