Muinoin Siperiassa elänyt sarvikuono, jota on komean sarvensa vuoksi sanottu myös Siperian yksisarviseksi, oli todennäköisesti nykyihmisen esivanhempien saaliseläin, todetaan tuoreessa brittitutkimuksessa.
Siperiansarvikuono eli tieteelliseltä nimeltään Elasmotherium sibiricum kasvoi 3,5 tonnin painoiseksi, ja sen kuono oli mahtava, lähes metrin pituinen sarvi.
Se oli siis ainakin tonnin painavampi kuin nykysarvikuonot. Sillä oli myös selvästi pidemmät jalat.
Siperian yksisarviseksikin kutsuttu muinainen sarvikuonolaji eli Siperian tundralla vielä 35 000 vuotta sitten.
Siperiansarvikuono eli yhtä aikaa Homo sapiensin kanssa
Tähän asti on oletettu, että Siperian tundran sarvikuonot kuolivat sukupuuttoon noin 200 000 vuotta sitten, mutta uusimpien tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että laji oli elinvoimainen vielä 35 000 vuotta sitten.
Näin esittävät Lontoon luonnonhistoriallisen museon tutkijat, jotka ovat käyneet läpi 23 siperiansarvikuonon luuta, muun muassa pääkallon, joka on museon omissa kokoelmissa.
Luiden ikä määritettiin uudella radiohiilimenetelmällä, jossa tutkittiin yksittäisiä aminohappoja.
Luista saatiin myös eristettyä dna:ta, josta selvisi, että siperiansarvikuonon ja nykysarvikuonojen kehityslinjat erkanivat jo 43 miljoonaa vuotta sitten.
Uusi iänmääritystulos tarkoittaa sitä, että siperiansarvikuono eli samaan aikaan kuin nykyihmisen esivanhemmat ja neandertalinihmiset.
Muiden löytöjen perusteella tiedetään, että ihmiset metsästivät tuolloin myös siperiansarvikuonon kokoisia saaliita.