Lalieudorhynchus gandi kuvitus muinaiseläimet

Pulleasta jättisisiliskosta kehittyi nykynisäkkäitä

Ranskasta löydettyä fossiilia tutkittiin 20 vuoden ajan. Tuloksista selvisi, että nykyisten nisäkkäiden kantamuoto oli valtava sisilisko, jolla oli sienimäiset luut ja joka piti vedestä.

Ranskasta löydettyä fossiilia tutkittiin 20 vuoden ajan. Tuloksista selvisi, että nykyisten nisäkkäiden kantamuoto oli valtava sisilisko, jolla oli sienimäiset luut ja joka piti vedestä.

Frederik Spindler

Ennen kuin dinosaurukset hallitsivat Maata, nelimetrinen sisiliskoa muistuttava olio, jolla oli hyvin pieni pää, vaelteli Pangean jättiläismantereella.

Vaikka kyseessä oli hyvin todennäköisesti sammakkoeläin, se oli nykyisten nisäkkäiden kantamuoto. Olio viihtyi vesistöjen äärellä nykyisten virtahepojen tavoin.

Näin todetaan uudessa saksalaisten ja ranskalaisten tutkijoiden tekemässä fossiilitutkimuksessa, joka on juuri julkaistu Palaeo Vertebrata -lehdessä.

Kasvinsyöjän lehtimäiset hampaat

Lalieudorhynchus gandi -nimen saanut sammakkoeläin eli 265 miljoonaa vuotta sitten permikaudella, joka alkoi noin 299 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 252 miljoonaa vuotta sitten.

Permikaudella maapallolle ilmestyi nisäkkäitä muistuttavia matelijoita, jotka olivat nisäkkäiden kantamuotoja. Ne ja nisäkkäät muodostavat synapsidien eläinryhmän.

Lalieudorhynchus-sammakkoeläimet olivat pääasiassa kasvinsyöjiä. Pienessä kolmikulmaisessa päässä oli isot sieraimet ja suu, jossa oli lehtiä muistuttavia hampaita.

Eläimen massiivisessa tynnyrimäisessä vartalossa oli neljä vahvaa jalkaa. Sillä oli yksinkertainen mutta laaja ruoansulatusjärjestelmä, joka hajotti kasveista koostuvaa ravintoa.

Lalieudorhynchus gandi kuvitus muinaiseläimet

Lalieudorhynchus saattoi muistuttaa elintavoiltaan virtahepoa ja viettää suuren osan ajastaan vedessä. Tämän osoittaa sen "sienimäisten" luiden analysointi.

© Frederik Spindler

Luita analysoitiin 20 vuotta

Tutkijoiden analysoima fossiili kuuluu harvinaiselle eläimelle, joka ensi kertaa löydettiin vuonna 2001 Lodèven altaasta Etelä-Ranskasta. Tarkemmin sanottuna La Lieude -muodostelmista, joiden mukaan eläin nimettiinkin.

Tutkijat löysivät kaksi suurta kylkiluuta, joiden kummankin pituus oli 60 senttimetriä. Myöhemmällä käynnillä he löysivät vielä 35-senttisen reisiluun ja 50-senttisen lapaluun.

Lalieudorhynchus gandi luut

Ranskasta löytyneessä fossiilissa oli Lalieudorhynchuksen kylkiluita sekä lapaluu ja reisiluu.

© Ralf Werneburg

Luiden analysointi on kestänyt 20 vuotta. Pitkä aika johtuu siitä, että fossiilit olivat kiinni betoninkovassa hiekkakivessä, jonka rikkominen harvinaista löytöä vahingoittamatta kesti vuosia.

Tutkimusten tuloksena paleontologeilla oli käsissään uusi laji.

Lalieudorhynchus gandi luuranko

Piirros Lalieudorhynchuksen luurangon jäännösten jakautumisesta sen ruumiissa.

© Frederik Spindler

Tähän mennessä Caseidae-heimosta on löydetty alle 20 lajia, joista useimmat Yhdysvalloista ja Venäjältä. Siksi herättikin paljon huomiota, että Etelä-Euroopasta lopulta löytyi uusi laji.

Tutkijat korostavat, että Lalieudorhynchus ei ole puuttuva rengas nisäkkäiden sukupuussa. Yhtenä Caseidae-heimon nuorimmista lajeista se on kuitenkin tärkeä kasvinsyöjien eläinryhmä.

Elintavat kuin virtahevolla

Tutkijat ovat sitä mieltä, että Lalieudorhynchus oli Caseidae-heimon evoluution huipentuma, ennen kuin se kuoli sukupuuttoon, koska sen elintavat olivat hyvin edistyksellisiä verrattuna muihin muinaisiin eläinryhmiin.

Lalieudorhynchuksen luiden rakenne osoittautui nimittäin ainutlaatuiseksi, kun niitä tutkittiin mikroskoopilla. Ne ovat "sienimäisiä" ja joustavia.

Lalieudorhynchus on siksi saattanut elää semiakvaattista elämää eli vaikka se on periaatteessa maaeläin, se on viettänyt suuren osan ajastaan vedessä nykyajan virtahepojen tapaan.

Sisilisko on painanut useita satoja kiloja, ja vesi on saattanut kannatella osaa sen ruumiinpainosta.

Siinä missä virtahevot pysyttelevät mielellään lähellä pohjaa, Lalieudorhynchus on uiskennellut ympäriinsä esimerkiksi ravintoa jahtaamassa.