Natsien tuhoaman kalaliskofossiilin kipsikuvat löytyivät

Muinaisen "merihirviön" kipsikuvat löytyivät Saksasta ja Yhdysvalloista. Alkuperäinen fossiili tuhoutui, kun saksalaiset pommittivat Lontoota toisen maailmansodan aikana.

Muinaisen "merihirviön" kipsikuvat löytyivät Saksasta ja Yhdysvalloista. Alkuperäinen fossiili tuhoutui, kun saksalaiset pommittivat Lontoota toisen maailmansodan aikana.

Vähän yli 200 vuotta sitten tiedeyhteisö pääsi ihmettelemään kaikkien aikojen ensimmäistä täydellisenä säilynyttä muinaismatelijan fossiilia. Eläin nimettiin Proteosaurukseksi.

Kun saksalaiset pommittivat Lontoota keväällä 1941, fossiili tuhoutui. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan eläimestä ei ollut olemassa muita kuvia kuin aikoinaan tehty piirustus.

Muinaismatelijasta oli kuitenkin tehty kaksi kipsikuvaa. Toinen löytyi vuonna 2016 ja toinen 2019. Aidoiksi todetut löydöt julkistettiin Royal Society Open Science-tiedelehdessä, joka oli julkaissut myös alkuperäistä fossiilia käsittelevän artikkelin.

Koko eläin kivettyi

Lounais-Englannin rannikolta vuonna 1818 löytynyttä Proteosaurusta alettiin pian kutsua Ichthyosaurukseksi eli kalaliskoksi.

Kalaliskoja eli merissä 65,5–251 miljoonaa vuotta sitten, ja niiden kaukaisia nykysukulaisia ovat sisiliskot ja käärmeet.

ichthyosaurus anningae illustration

Kalaliskot olivat valaiden ja delfiinien kaltaisia merieläimiä, joiden piti käydä hengittämässä pinnalla. Niiden nykysukulaisia ovat sisiliskot ja käärmeet. Ehkä noin kolme metriä pitkillä lajeilla oli neljä evämäistä raajaa, pyrstö, isot silmät, kapea kuono ja terävät hampaat.

© Nobu Tamura/Wikimedia
Havøgle thalassotitan

Fossiili kaivettiin esiin Marokossa alueelta, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Casablancasta.

© Andrey-Atuchin

Kalaliskofossiileihin oli toki törmätty aiemminkin, mutta ennen vuotta 1818 ei ollut tullut vastaan ainoatakaan täydellistä luurankoa. Siksi tapaus herätti huomiota.

Löytö on pantu kuuluisan englantilaisen fossiilien keräilijän Mary Anningin nimiin, vaikka asiasta ei ole täyttä varmuutta. Hänen perheensä oli vuonna 1820 vararikon partaalla. Anningilta usein fossiileja ostanut Thomas James Birch halusi auttaa häntä taloudellisesti ja myi osan kokoelmastaan. Royal College of Surgeons -järjestö otti muun muassa kalaliskon fossiilin. Näin se päätyi Lontooseen.

Järjestön rakennus vaurioitui pahoin, kun saksalaiset pommittivat Lontoota keväällä 1941. Kalaliskon fossiili tuhoutui tuolloin.

Kipsikuvat päätyivät eri mantereille

Yli 80 vuotta myöhemmin Dean Lomax Manchesterin yliopistosta ja Judy Massare New Yorkin valtionyliopistosta löysivät kaksi hävinneen fossiilin hyvässä kunnossa olevaa jäljennöstä.

Ichthyosaurus-skelet

Tältä kalaliskon fossiili näytti. Vasemmalla: piirros 1819 julkaistusta artikkelista. Keskellä: kipsivalos Yhdysvalloista. Oikealla: kipsivalos Saksasta.

© Dean Lomax/Judy Massare/Royal Society Open Science

Paleontologikaksikko löysi toisen kipsikuvan sattumalta vuonna 2016 yhdysvaltalaisen Peabodyn luonnontieteellisen museon kokoelmista.

Kun kipsivalosta verrattiin Everard Homen vuonna 1819 laatiman artikkelin kuviin, ei ollut epäilystäkään siitä, että se oli alkuperäisen fossiilin unohdettu jäljennös.

Kopion tekijä ja tekoaika ovat hämärän peitossa, mutta ilmeisesti se tehtiin ennen vuotta 1918 ja lahjoitettiin museolle vuonna 1930.

Dean Lomax löysi toisen kipsikuvan vuonna 2019 käydessään Berliinin luonnontieteellisessä museossa.

Lomax yllättyi paitsi siitä, että oli olemassa toinenkin jäljennös, myös siitä, että se oli vielä paremmassa kunnossa kuin Yhdysvalloissa säilytetty kopio.

Vetoomus museoille

”Vuonna 1819 laatimassaan artikkelissa Home kuvasi alkuperäisen luurangon. William Cliftin tekemä piirros oli ainoa kalaliskon kuvatodiste”, toteaa Judy Massare tiedotteessa.

”Nyt kun meillä on kaksi valosta, voimme arvioida alkuperäisen piirroksen luotettavuutta vertailemalla. Olemme tunnistaneet pari Homelta huomaamatta jäänyttä luuta ja todenneet, että piirros eroaa joiltain osin valoksesta”, selittää Massare.

Poikkeavuuksia on havaittu oikean reisiluun symmetriassa ja paksuudessa ja oikean takaevän luuston yksityiskohdissa.

Lomax ja Massare kehottavat muitakin museoita käymään läpi kipsijäljennöksiään varmuuden vuoksi.

ichthyosaurus bagfinne

Kalaliskon oikea takaevä. Vasemmalla: piirros 1819 julkaistusta artikkelista. Keskellä: kipsivalos Yhdysvalloista. Oikealla: kipsivalos Saksasta. Vertailu paljastaa selvästi, että piirroksesta puuttuu luu.

© Dean Lomax/Judy Massare/Royal Society Open Science