Kakerlakker i skjul

Mikä pelasti torakat dinosaurusten kohtalolta?

Torakat ovat niin sitkeähenkisiä, ettei edes 10-kilometrinen kosminen kappale päästänyt niitä päiviltä.

Torakat ovat niin sitkeähenkisiä, ettei edes 10-kilometrinen kosminen kappale päästänyt niitä päiviltä.

Shutterstock

Vanhin tunnettu torakan fossiili on 125–140 miljoonan vuoden takaa. Niinpä sitkeähenkisen hyönteislahkon edustajia oli olemassa samaan aikaan kuin dinosauruksia. Muinaismatelijoille kävi köpelösti, mutta torakat mennä porskuttavat.

Kun 10-kilometrinen asteroidi oli osunut Maahan 66 miljoonaa vuotta sitten, ainakin 75 prosenttia eliöistä hävisi. Kaikki eivät tuhoutuneet itse iskussa, vaan lajien sukupuutto johtui siitä, että ilmakehään nousi valtavasti pölyä, joka esti auringonvaloa pääsemästä maanpinnalle.

Luonto mullistui, ja koska kasviravintoa ei riittänyt pitkään aikaan kaikille, lajimäärät romahtivat. Torakat selvisivät joukkotuhosta.

Latuskaiset torakat suojautuivat

Länsi-Virginian yliopistossa hyönteisiä tutkiva Brian Lovett on esittänyt kaksi pääsyytä siihen, että torakat kuuluivat selviytyjiin.

Erityisesti torakat saavat kiittää menestyksestään litteää muotoaan, jonka ansiosta niiden on helppo mennä piiloon ahtaisiin paikkoihin. Esimerkiksi kallioiden rakoset antoivat suojaa asteroidi-iskun kuumuutta ja paineaaltoja vastaan.

Myös torakoiden kaikkiruokaisuus oli valttia. Kun kasvinsyöjät kuolivat ravinnonpuutteeseen, pedoilta loppuivat saaliseläimet. Torakat söivät sitä, mitä oli tarjolla: orgaanista jätettä.

Nykytorakat voivat kelpuuttaa ravinnokseen vaikkapa paperikassin tai kankaan, jos muuta syötävää ei ole.