Alaskan yliopiston tutkijat ovat selvittäneet syöksyhampaan sisältämistä isotoopeista, missä viime jääkaudella elänyt mammutti liikkui 28-vuotisen elämänsä aikana.
Tutkittu muinaisnorsu eli 17 000 vuotta sitten nykyisen Alaskan alueella. Sen liikkeet selvisivät, kun tutkijat analysoivat sen syöksyhampaan kasvukerrosten isotooppeja.
Analyysin mukaan mammutti on liikkuvainen eläin. Kaikkiaan se teki elämänsä aikana 80 000 kilometrin matkan. Se vastaa kahta kierrosta maapallon ympäri. Päivää kohti siitä tulee 8 kilometriä.
Syöksyhammas värjättiin siniseksi, jotta sen kerrokset saatiin selvemmin esiin.
Analyysi perustui hampaiden sisältämän strontiummetallin isotooppeihin. Isotoopit ovat alkuaineen lajeja, joilla on ytimessään sama määrä protoneja mutta eri määrä neutroneja.
Mammutin syömien kasvien mukana strontiumisotoopit päätyivät sen elimistöön ja syöksyhampaan kasvukerrokseen. Kasvukerroksen isotoopeista voidaan päätellä, missä mammutti on elänyt, kun kerros on syntynyt.
Eri paikkojen isotooppipitoisuudet ovat luonnollisesti muuttuneet 17 000 vuoden aikana. Analysoimalla mammutin kanssa samaan aikaan eläneiden pienempien eläinten hampaiden isotooppijakaumaa tutkijat ovat kuitenkin saaneet kartoitettua eri alueiden isotooppitasot.
Hampaan strontium kertoi mammutin matkoista
Mammutin liikkeet kävivät ilmi, että syöksyhampaaseen kertyneen strontiummetallin isotoopeista.
Elinpaikat näkyvät syöksyhampaissa
Mammutti liikkui eri puolilla Alaskaa 17 000 vuotta sitten. Eri paikoissa esiintyi eri strontiumisotooppeja, jotka päätyivät ravinnon mukana mammutin elimistöön.
Strontium kertyy syöksyhampaaseen
Strontiumia kertyi mammutin syöksyhampaisiin. Syksyhampaat kasvavat koko eliniän, joten niiden kasvukerroksissa on samat isotoopit kuin kulloisenkin elinpaikan kasvillisuudessa.
Isotoopit kertovat, missä mammutti oli milloinki
Vertaamalla syöksyhampaan kasvukerrosten ja Alaskan eri paikkojen isotooppijakaumaa voidaan päätellä, missä mammutti on elämänsä aikana ollut.
Seuraavaksi tutkijat halkaisivat mammutin 240 senttiä pitkän syöksyhampaan. Mammutin syöksyhampaat kasvoivat koko sen eliniän, joten hampaan kerroksista voidaan nähdä, missä mammutti on kulloinkin liikkunut. Hampaasta otettiin 400 000 näytettä mammutin eri elämänvaiheista.
Tutkijat selvittivät jokaisen näytteen strontiumisotoopit. Niiden perusteella voitiin laatia kartta siitä, missä mammutti oli elänyt kunkin syöksyhampaat kerroksen syntyaikaan.
Tutkijat toivovat, että samalla menetelmällä voidaan selvittää muidenkin muinaisten eläinlajien liikkeitä.