Analyysi perustui hampaiden sisältämän strontiummetallin isotooppeihin. Isotoopit ovat alkuaineen lajeja, joilla on ytimessään sama määrä protoneja mutta eri määrä neutroneja.
Mammutin syömien kasvien mukana strontiumisotoopit päätyivät sen elimistöön ja syöksyhampaan kasvukerrokseen. Kasvukerroksen isotoopeista voidaan päätellä, missä mammutti on elänyt, kun kerros on syntynyt.
Eri paikkojen isotooppipitoisuudet ovat luonnollisesti muuttuneet 17 000 vuoden aikana. Analysoimalla mammutin kanssa samaan aikaan eläneiden pienempien eläinten hampaiden isotooppijakaumaa tutkijat ovat kuitenkin saaneet kartoitettua eri alueiden isotooppitasot.
Seuraavaksi tutkijat halkaisivat mammutin 240 senttiä pitkän syöksyhampaan. Mammutin syöksyhampaat kasvoivat koko sen eliniän, joten hampaan kerroksista voidaan nähdä, missä mammutti on kulloinkin liikkunut. Hampaasta otettiin 400 000 näytettä mammutin eri elämänvaiheista.
Tutkijat selvittivät jokaisen näytteen strontiumisotoopit. Niiden perusteella voitiin laatia kartta siitä, missä mammutti oli elänyt kunkin syöksyhampaat kerroksen syntyaikaan.
Tutkijat toivovat, että samalla menetelmällä voidaan selvittää muidenkin muinaisten eläinlajien liikkeitä.