Mammutti halutaan takaisin

Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston geenitutkija George Church kaavailee palauttavansa elävien kirjoihin villamammutin.

Vuonna 2015 Church kollegoineen siirsi mammutin dna:ta norsun soluun CRISPR-geeninmuokkausmenetelmällä.

“Tavoitteenamme on yhdistää norsun ja mammutin sikiöt. Tulokseksi tulee eräänlainen norsu, jolla on mammutin piirteitä”, sanoo Church. Viime vuodet hän on etsinyt uutta dna:ta mammutin raadoista ja uskoo, että mammutin paluu tapahtuu vuoteen 2030 mennessä.

Mammutin eloon herättämiseen käytettävä dna on peräisin Siperian ikiroudasta löydetyistä mammutinraadoista.

Ikirouta on pysyvästi jäässä olevaa maakerros, jossa kylmyys hidastaa kuolleiden kudosten hajoamista. Siksi mammuttien jäännökset ovat usein säilyneet hyvin.

Milloin mammutti tulee takaisin?

Mammutit kehittyivät alun perin afrikannorsun alalajiksi noin neljä miljoonaa vuotta sitten. Miljoona vuotta myöhemmin Mammuthus rumanus levittäytyi Afrikasta Eurooppaan ja myöhemmin myös Aasiaan ja nykyisen Pohjois-Amerikan alueelle. Pohjoisessa kehittyi uusia mammuttilajeja, jotka olivat sopeutuneet viileään ilmastoon.

Viimeisin ja ehkä tunnetuin mammuttilaji oli villamammutti, joka ilmestyi Keski-Aasiaan ja Keski-Eurooppaan noin miljoona vuotta sitten.

Villamammutti kasvoi 5–6 tonnin painoiseksi ja 3–5 metriä korkeaksi, eli se oli suunnilleen samankokoinen kuin nykyinen afrikannorsu. Sillä oli suojana pohjoisen pakkasia vastaan paksu ihonlainen rasvakerros ja jopa metrin pituiset karvat.

Milloin mammutti hävisi?

Suurin osa mammuteista katosi viimeisimmän jääkauden lopulla noin 10 000–12 000 vuotta sitten.

Yleisen käsityksen mukaan villamammutin kohtaloksi koitui toisaalta ilmastonmuutos, joka sai mannerjään vetäytymään kohti pohjoista ja samalla kutisti mammutin ravintokasvien esiintymisaluetta, ja toisaalta lisääntynyt metsästys.

Ei ole varmaa tietoa siitä, miten laajamittaista mammutinmetsästys oli, mutta tiedetään, että mammutti oli ihmisen saaliseläin. Esimerkiksi vuonna 2019 Meksikosta löydettiin ilmeisesti kivikauden ihmisten rakentama ansa, jossa oli 824 mammutinluuta.

Mammuttien luurangoista on myös löydetty jälkiä keihään osumista. Näyttää siis siltä, että ihminen oli ainakin osasyyllinen mammuttien tuhoon.

Pieni saari oli mammuttien viimeinen turvapaikka

Pieni joukko villamammutteja sinnitteli Wrangelinsaaressa Siperian edustalla vielä noin 2 000 vuotta ennen nykyajanlaskun alkua.

Alun perin saari oli osa Beringia-kannasta, joka yhdisti Siperian ja nykyisen Alaskan. Jääkauden lopulla, kun mannerjäät sulivat, merenpinta nousi rajusti ja Wrangelinsaari jäi eristyksiin. Saaressa eli tuolloin muutama sata mammuttia.

Pohjois-Carolinan yliopiston tutkijoiden mukaan Wrangelinsaaren mammuttien kohtaloksi koituivat todennäköisesti sisäsiittoisuuden aiheuttamat perinnölliset sairaudet.

Sisäsiittoisuudesta johtuneet geenimuunnokset aiheuttivat mammuttien karvapeitteen ohenemista, ruoansulatusongelmia ja hajuaistin heikkenemistä, mikä vaikeutti muun muassa lisääntymiskumppanin löytämistä.

Mammutin palauttaminen voi olla riski

Näyttää siltä, että geenitekniikan ja dna-tutkimuksen avulla on mahdollista luoda uusi mammuttikanta. On kuitenkin myös esitetty kysymys, onko järkevää sekaantua luonnon kiertokulkuun ja herättää kadonneita lajeja eloon.

Monet biologit ovat varoitelleet, että mammutin uudelleen luominen geenimuuntelun avulla voi johtaa myös uusien sairauksien syntyyn. Pahimmassa tapauksessa uudet sairaudet voivat tuhota muita eläinlajeja.

Samoilla linjoilla on Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Park -elokuvan professori, joka kommentoi katastrofiin johtanutta hirmuliskojen uudelleen luomista: ”Halusitte niin kovasti saada selville, onko se mahdollista, että unohditte miettiä, onko se järkevää.”