Nykyaikaisen robottitekniikan avulla voidaan havainnollistaa, kuinka ensimmäiset maaselkärankaiset liikkuivat.
Paleontologit ovat pitkään yrittäneet selvittää matelijoiden, lintujen ja nisäkkäiden yhteisten esivanhempien, noin 350 miljoonaa vuotta sitten kehittyneiden amnioottien eli vesikalvollisten, liikkumistapaa.
Vesikalvolliset eroavat sammakkoeläimistä sikäli, että niiden ei tarvitse aloittaa elämäänsä vedessä niin kuin esimerkiksi sammakontoukkien.
Lue myös:
Saksalaisen Humboldt-yliopiston tutkijat loivat tietokonekerroskuvauksen avulla yksityiskohtaisen mallin erittäin hyvin säilyneestä Orobates pabsti -fossiilista, jolla on ikää noin 285 miljoonaa vuotta.
Hyvin säilyneet jalanjäljet ja luuranko auttoivat rakentamaan muinaisen vesikalvollisen robottiversion.
Muinaisen vesikalvollisen luuranko paljasti, miten raajojen nivelet kääntyivät, ja sen pohjalta rakennetun robotin jalat saatiin toimimaan moottoreiden avulla vastaavalla tavalla.
Koska tutkijoiden käytössä olivat myös Orobates pabsti -fossiilin läheltä löydettyjä kivettyneitä jälkiä koskevat tiedot, robotin kulku voitiin hienosäätää niin askelpituuden, selkärangan kiertymisen kuin kävelynopeudenkin osalta.
Tutkimuksen mukaan varhainen O. pabsti liikkui tavalla, jonka on oletettu kehittyneen paljon lajin esiintymisaikaa myöhemmin.
Katso video, jossa tutkijat puhaltavat fossiiliin eloa
Se käveli melko suorilla jaloilla, eikä sen selkäranka kiertynyt askeltamisen aikana yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi nykyisten sammakoiden ja salamanterien. Siten varhainen vesikalvollinen liikkui tehokkaammin.
Samalla menetelmällä aiotaan tutkia myös lentämisen ja pystyasennossa kahdella jalalla kävelemisen kehittymistä.
