Vaikka ihmiset metsästivät villasarvikuonoja yli 15 000 vuoden ajan, sillä ei ollut juuri vaikutusta lajin kantaan.
Kromosomit kertovat variaatiosta
Tukholman yliopiston tutkijat analysoivat villasarvikuonon dna:ta, joka on peräisin 18 500 vuotta sitten eläneeltä yksilöltä. Näyte oli niin hyvin säilynyt, että tutkijat saattoivat verrata isältä ja emältä perittyjä kromosomeja.
Suuret erot dna:ssa osoittivat, että tuolloin, muutama tuhat vuotta ennen villasarvikuonon katoamista, lajin kannassa oli havaittavissa laaja geneettinen variaatio. Toisin sanoen villasarvikuonoja oli paljon eikä sisäsiittoisuutta esiintynyt. Siksi villasarvikuonon sukupuuton syy oli todennäköisesti äkillinen ilmaston lämpeneminen.
Jääkauden lopussa ilmasto lämpeni äkkiä noin kymmenellä asteella 14 600–12 800 vuotta sitten. Kasvillisuus muuttui tuolloin hyvin nopeasti, eikä villasarvikuono ehtinyt sopeutua muutoksiin.