Siperiasta kantautuneet uutiset olivat toiveiden täyttymys paleontologeille, jotka tutkivat niin sanottua jääkauden megafaunaa. Sillä tarkoitetaan suuria nisäkkäitä, jotka kuolivat sukupuuttoon viime jääkauden aikana eli 10 000–40 000 vuotta sitten.
Pieneltä saarelta Itä-Siperian rannikon edustalta oli löydetty luolakarhun ruumiis. Se oli säilynyt ikiroudassa niin hyvin, että sen pehmytkudoksetkin olivat ehjiä. Aikaisemmin luolakarhuista oli löydetty vain luita.
Siperiasta löydetty luolakarhun ruumis on säilynyt niin hyvin, että pehmytkudoksetkin kuonosta sisäelimiin ovat tallella.
Luolakarhun ruumis on nyt tutkittavana Venäjän koillisessa federaatioyliopistossa Jakutskissa. Tavoitteena on paitsi määrittää karhun kuoliaika myös kartoittaa sen dna. Dna:n kartoitus voi täyttää monia aukkoja tietämyksessä luolakarhusta.
Dna voi kertoa karhukannan koon
Tutkijoiden ensisijainen tavoite on selvittää, miten läheistä sukua luolakarhu oli nykyiselle ruskeakarhulle. Nykyteorian mukaan lajit polveutuvat yhteisistä esivanhemmista, jotka elivät 1,2-1,4 miljoonaa vuotta sitten.
Ikiroudan pakastaman luolakarhun ruumiin löysivät poronhoitajat Bolshoi Ljahovskin saarelta Itä-Siperiasta (punainen ympyrä).
Dna-analyysista toivotaan vastausta myös kysymykseen, miten paljon luolakarhuja muinoin eli.
Kun verrataan karhuyksilön molemmilta vanhemmiltaan saamaa dna:ta, päästään jyvälle siitä, miten suuri eri yksilöiden geneettinen variaatio oli. Jos variaatiota oli kovin vähän, kanta on voinut olla sisäsiittoinen.
Sisäsiittoisuudesta johtuvat perinnölliset sairaudet voisivat selittää sen, miksi luolakarhu hävisi 15 000–20 000 vuotta sitten.
3 faktaa luolakarhusta
Koko: 3,5 pitkä takajaloilleen noussessaan. Uroskarhu saattoi painaa yli 1 000 kiloa.
Levinneisyysalue: Espanjasta ja Brittein saarilta Siperiaan asti. Useimmat löydöt on tehty Euroopassa.
Ruokavalio: Hampaiden perusteella on päätelty, että luolakarhu söi ensimmäkseen kasveja.
Yhden teorian mukaan luolakarhun kohtaloksi koitui ihminen, joka levittäytyi sen elinalueille 40 000 vuotta sitten.
Saksalaisen Tübingenin yliopiston tutkimuksen mukaan luolakarhun elinolosuhteet heikkenivät, kun ihminen valtasi sen pesäluolat.
Toisaalta sukupuuton syynä voi olla myös ilmastonmuutos, joka muutti luolakarhun elinalueen kasvillisuutta niin nopeasti, että se ei ehtinyt mukautua muutokseen.
