Vuonna 496 paavi julisti nykyisen ystävänpäivän pyhän Valentinuksen päiväksi, jolloin pyhimystä muisteltiin. Ennen sitä roomalaiset olivat samoihin aikoihin viettäneet lupercalia-nimistä hedelmällisyysjuhlaa alkavan kevään kunniaksi.
Vaikka roomalaisten tuolloiset uhraustavat, kuten uhrieläimen nahalla huitominen, ovat nykyisin korvautuneet kaupallisemmilla perinteillä, periaatteessa päivä on tarkoitettu yhä juhlistamaan samaa: lajin selviytymistä – ja se koskee koko eläinkuntaa.
Eliöt kevättä rinnassaan ovat ainakin 385 miljoonan vuoden ajan lisääntyneet samoin kuin ihmisetkin. Suositun juhlapäivän kunniaksi sukellamme yhdynnän historiaan – ja sen alkuun Skotlannista viileävetisessä järvessä.
Muinoin muhinoitiin käsikynkkää
Skotlannissa uiskenteli kahdeksansenttisiä panssaroituja ja leveäleukaisia Microbrachius dicki -kaloja aikana, jolloin kaikkien neliraajaisten esivanhemmat alkoivat kehittyä maalla viihtyvään suuntaan.
Yksi leuallisista selkärankaisista kuoli 380 miljoonaa vuotta sitten ja vajosi järven pohjaan, ja vuonna 2008 sen fossiilia alettiin tutkia. Fossiilin sisältä australialaistutkijat löysivät sikiön ja napanuoran, mikä merkitsi, että elävien poikasten synnyttäminen oli kehittynyt 200 miljoonaa vuotta luultua aiemmin.
Microbrachius dicki on yksi ensimmäisistä eliöistä, joilla sukupuolten välillä oli näkyvä ero. Koiraalla (oik.) on kaksi L:n muotoista ulkoista lisääntymiselintä toisin kuin naaraalla (vas.).
Vuonna 2014 samat australialaistutkijat tekivät lähes yhtä merkittävän havainnon: he löysivät M. dickin fossiilin yhdestä evästä luun, joka ei voinut liittyä muuhun kuin koiraan sukupuolielimeen.
Kokonaisista fossiileista tutkijat pystyivät päättelemään, että naaras ja koiras parittelivat kyljittäin ”käsikynkkää” niin, että koiraan uurroksellinen sukuelin lukkiutui naaraan kahden luulevyn aukon väliin kuin tarranauha.
Sen jälkeen eläimet liikehtivät tavalla, joka tutkijoiden mukaan muistutti square-tanssia.
VIDEO: Muinaiskalan käsikynkkäkopulaatio
Hait ottivat lisääntymisessään mallia panssarikalalta
Myöhemmiltä lajeilta on löydetty sama luurakenne ja muitakin samoja piirteitä kuin M. dickiltä. Kekseliäästä lisääntymiskeinosta on luultavasti kehittynyt joidenkin nykyhaiden tapa lisääntyä eviensä elinten avulla.
Ennen panssarikalojen parittelun alkamista naaraiden ja koiraiden välillä ei ollut näkyviä eroja. Lajit lisääntyivät päästämällä veteen mätiä ja maitia ja hedelmöittyminen oli sattumanvaraista, kuten nykyisin elävillä leuattomilla kaloilla, esimerkiksi nahkiaisilla.