Hirviöhain mittasuhteet selvisivät
Tutkijat ovat ensi kertaa laskeneet suurimman Maan päällä eläneen hain ruumiin suhteet.
Eri puolilta maailmaa on löydetty hampaita, jotka ovat peräisin kolme miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon kuolleelta, sitä ennen valtameriä 20 miljoonaa vuotta hallinneelta megalodonilta. Sen ulkonäöstä ei ole varmuutta. Hain luuranko koostuu nopeasti hajoavasta rustosta, joten tutkittavana on vain hampaita.
Vertailu suurimman nykylajin, valkohain, hampaisiin viittaa siihen, että muinaishai oli 12–18 metriä pitkä. Se kuvataan usein valkohain suuremmaksi versioksi. Nyt brittiläisen Bristolin yliopiston tutkijat ovat laatineet siitä aiempaa yksityiskohtaisemman kuvan.
16-metrinen tappajakone
Sukupuuttoon kuolleen jättiläishain profiili on laadittu viiden nykyisen hailajin ruumiinrakenteen pohjalta.
-
Leveä pää toi puruvoimaa
Suuret hampaat osoittavat, että megalodonilla oli voimakkaat leuat ja vahvat leukalihakset. Sen pää oli siten lujempi ja leveämpi kuin esimerkiksi valkohain.
-
Selkäevä takasi vakauden
Kapea ja kaareva selkäevä vakautti kulkua niin lyhyissä kiihdytyksissä kuin pitkän matkan uinnissakin.
-
Korkea pyrstö antoi vauhtia
Kuten muillakin suurilla hailajeilla pyrstöevän ylempi osa on alempaa suurempi. Sen muoto on tyypillinen kaloille, jotka tuottavat työntövoimansa vain pyrstöllään.
Tutkijat eivät ottaneet lähtökohdaksi ainoastaan valkohaita vaan he mittasivat viiden nykyisin elävän hailajin eri ruumiinosat. Mittauksista he päättelivät, minkälainen 16-metrisen eli kaksi kertaa suuren valkohain pituisen megalodonin anatomia todennäköisesti oli.
Selkäevä oli ihmisen korkuinen
Mittaustulosten mukaan muinaisen hain pää oli 4,65 metrin pituinen, selkäevä 1,62 metrin korkuinen ja pyrstö 3,85 metrin pituinen. Kalan korkeus selkäevän yläreunasta vatsan alapuolelle oli 4,53 metriä.
Megalodon hävisi kolme miljoonaa vuotta sitten. Jäljellä on vain hampaita, joiden pituus voi olla 18 cm, yli kolme kertaa niin paljon kuin valkohain hampailla.
Tutkijat olettavat, että megalodonilla oli muiden suurten haiden tavoin kapea kaareva selkäevä. Pää sen sijaan oli leveä, jotta sinne mahtuivat vahvat leukalihakset.
Kokonaisuutena hain rakenne on tutkijoiden mukaan sopinut hyvin saalistukseen nopeaa kiihdytystä vaativilla yllätysiskuilla, mutta toisaalta myös tasaiseen pitkän matkan uintiin. Näin hai on voinut etsiä saaliita laajalta alueelta ja esimerkiksi täydentää ruokalistaansa merenpohjan raadoilla.
