Tieteen Kuvalehti on saanut ujutettua jalan oven väliin yhteen maailman suurimmista paleontologian konferensseista eli SVP meetingiin.
Siellä 1 200 tutkijaa esittelee toisilleen yli 600:ta upouutta tutkimustaan, ja aiheet käsittävät niin dinosauruksia ja jättihaikaloja kuin neandertalilaisiakin.
Yleensä konferenssi pidetään suljettujen ovien takana, mutta olemme saaneet luvan jakaa joitakin sen huippukohdista lukijoidemme kanssa.
Julkaisemme tässä blogissa koko ajan uusia artikkeleja, joten pidä sivua silmällä.
Sensaatio: Tutkijat löysivät ensimmäiset tyrannosaurusten sikiöt
27. lokakuuta 2020, klo 14:00
Maailman eniten pelkoa herättävät pedot, tyrannosaurukset, eivät syntyneet tonnien painoisina tappajina. Vaikka tyrannosaurus-vauvojen luita on etsitty vuosikymmeniä, niitä ei ole kuitenkaan koskaan löydetty. Ennen kuin nyt.
Tyrannosaurukset, muun muassa T. rex ja sen sukulaiset, tunnetaan täysikasvuisten tai isokokoisten nuorten yksilöiden fossiileista. Niiden varhaislapsuudesta ei sen sijaan tiedetä mitään.
Kaksi uutta löytöä täyttää nyt tutkijoiden toiveet.
Uudet fossiilit ovat hieman yli 70 miljoonaa vuotta vanhoja, ja ne edustavat T. rexin lähisukulaisia. Toinen fossiileista on pieni jalan luu, joka löytyi Albertasta Kanadasta, ja toinen Montanasta Yhdysvalloista löytynyt alaleuka.
Vaikka kyse on vain yksittäisistä luista eikä kokonaisista luurangoista, niistä voidaan päätellä paljon eläimistä.
Paleontologi Gregory Funston kollegoineen on saanut muun muassa selville, että alaleuassa oli jonkinlaiset maitohampaat, jotka nykymatelijoilta putoavat ennen kuoriutumista. Tutkijat arvelevat siksi, että sikiö oli yhä munassa ja puolivälissä yksilönkehitystä.
Eläin oli silti jo yli 70 senttiä pitkä, ja tutkijat uskovat, että munankin on täytynyt olla suuri, ehkä jopa 45 senttiä pitkä.
Mikä tärkeintä löydöt antavat nyt tutkijoille käsityksen siitä, mistä ja millaisista kerrostumista tyrannosaurusten poikasten ja munien jäännöksiä kannattaa etsiä.
Löydöt julkaistaan pian Canadian Journal of Earth Sciences -tiedelehdessä.
Lähde:
Gregory F. Funston, Mark J. Powers, Stephanie A. Whitebone, Stephen Brusatte, John Scannella, John R. Horner, Philip J. Currie
School of GeoSciences, University of Edinburgh, Edinburgh, Scotland, U.K.
Department of Biological Sciences, University of Alberta, Edmonton, Alberta, Canada
University of Calgary, Calgary, Alberta, Canada
Museum of the Rockies, Bozeman, Montana, U.S.A., 5 Chapman University, Orange, California, U.S.A.
Viimeiset neandertalilaiset karkotettiin paratiisista
21. lokakuuta 2020, klo 15:00
Viimeiset neandertalilaiset hävisivät hieman alle 40 000 vuotta sitten, ja tutkijat ovat yhä ymmällä siitä, mikä heidät tappoi.
Moni tutkija on sitä mieltä, että pääsyy neandertalilaisten tuhoon olivat kylmät ja kuivat kaudet, jotka koettelivat Eurooppaa 44 000–40 000 vuotta sitten.
Paleontologi Mihailo Jovanovicin ja hänen kollegojensa uusi tutkimus paljastaa kuitenkin, että ilmasto ei ollut ainoa syy.
Jovanovic keskittyi tutkimuksessaan Serbiaan – yhteen paikoista, missä neandertalilaiset sinnittelivät pisimpään – ja neandertalilaisten itsensä sijaan tarkasteli jyrsijöitä, joita alueella eli 60 000–20 000 vuotta sitten.
Koska eri jyrsijälajit suosivat tiettyä lämpötilaa ja tietynlaisia sademääriä, lajien kokonaisuus voi antaa tarkan kuvan ilmastosta.
Jyrsijöiden luita etsittiin serbialaisista luolista, muun muassa Hadzi Produnovan luolasta Länsi-Serbiasta.
Tulokset paljastivat, että Serbian ilmasto, toisin kuin Keski-Euroopan, oli vakaa, lauhkea ja kostea koko kauden ajan.
Serbian kaltaiset lämpimät alueet toimivat siksi viimeisten neandertalilaisten pakopaikkoina. Ilmasto siellä ei muuttunut yhtä paljon, ja neandertalilaisväestö eli pidempään kuin muualla Euroopassa.
Jovanovicin havainto osoittaa, että viimeisiä neandertalilaisia ei tappanut ilmastonmuutos. Sen sijaan epäily lankeaakin toiseen tekijään eli omaan lajiimme, Homo sapiensekseen.
Esivanhempamme muuttivat alueelle hieman yli 45 000 vuotta sitten ja saattoivat hiljalleen pakottaa neandertalilaiset muualle.
Lähde:
Mihailo P. Jovanovic, Katarina Bogićević, Jordi Agusti, Hugues-Alexandre Blain
Universitat Rovira i Virgili, Tarragona, Spain, Tarragona, Spain
Paleontology, University of Belgrade, Faculty of Mining and Geology, Belgrade, Serbia
Ihminen hävitti sapelihammaskissan
26. lokakuuta 2020, klo 08:15
Sapelihammaskissa, jolla oli 18 sentin mittaiset kulmahampaat, karhu, joka painoi yli tonnin, ja isoksi venähtänyt leijona. Nämä kolme pelottavaa petoa hallitsivat Pohjois-Amerikkaa noin 14 000 vuotta sitten.
Sitten kaikki kolme hävisivät lähes samaan aikaan. Pian katosi myös moni muu iso eläin niiden naapurustosta.
Pohjoisamerikkalaisten jättipetojen sukupuuton syy on aiheuttanut kiivasta keskustelua vuosikymmeniä. Nyt paleontologi Leonard Finkelman kollegoineen on selvittänyt laajassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa, mitä eläimille tapahtui.
Finkelman ajoitti radiohiilimenetelmällä kahdeksan Yhdysvaltojen länsiosassa eläneen esihistoriallisen lajin edustajan 151 luurankoa ja laski, milloin lajit tarkalleen hävisivät.
Tuloksia verrattiin tietoon ilmaston kehityksestä, kasvillisuudesta ja ihmisen ilmaantumisesta alueelle.
Smilodon fatalis -sapelihammaskissa käytti pitkiä kulmahampaitaan luultavasti uhrin kurkun puhkaisemiseen.
Tutkimus paljasti järkyttävän ilmiön: ensimmäiset ihmiset ilmaantuivat alueelle noin 15 000 vuotta sitten, ja pian sen jälkeen suurpedot hävisivät. Finkelman uskoo, että ihminen ilmeisesti verotti saaliseläinkantaa niin paljon, että pedot nääntyivät nälkään.
Ihminen jatkoi leviämistään, ja pian alueelta hävisivät myös mammutit. Ilman isoja kasvinsyöjiä arot alkoivat kasvaa tammea.
Muut isot eläinlajit, muun muassa jättiläislaiskiainen, olivat sopeutuneet elämään aroilla ja katosivat, kun tammimetsät yleistyivät.
Kaikki tutkimukseen mukaan otetut olivat hävinneet jo noin 8 000 vuotta sitten.
Lähde:
Leonard Finkelman, Edward Davis, Bronwyn Boyd, Ashley Hart, Colleen Johnson
Philosophy, Linfield College, McMinnville, Oregon, U.S.A.
Earth Sciences, University of Oregon, Eugene, Oregon, U.S.A.
Pelätyn seksitaudin aiheuttava loinen tappoi T. rexin
23. lokakuuta 2020, klo 08:00
Se painoi 8,5 tonnia ja joutui 28 vuotta kestäneen elämänsä aikana taistelemaan valtavia saaliseläimiä ja lajitovereitaan vastaan. Sue-nimen saaneessa T. rexissä on kuitenkin ehkä erikoisinta se, että sen tappoi lopulta vain kymmenen mikrometrin mittainen vihollinen.
Suen fossiili, joka on maailman täydellisin T. rexin luuranko, on täynnä merkkejä parantuneista vammoista. Yhdestä vammasta se ei silti koskaan ehtinyt toipua.
Vuonna 2009 tutkijat paljastivat, että osan Suen alaleuan rei'istä oli tehnyt loinen, joka muistuttaa nykyistä Trichomonas-alkueläintä.
Loinen voi aiheuttaa ihmisillä trikomoniaasi-sukupuolitaudin, joka ilmenee emättimen tai virtsaputken tulehduksena. T. rexin nykyisin elävillä sukulaisilla, linnuilla, loinen elää useimmiten suussa.
Linnuilla Trichonomas synnyttää isoja patteja, jotka voivat tukkia kohtalokkaasti keuhkoputken tai ruokatorven.
T. rex nimeltä Sue sai loistartunnan luultavasti juomavedestä tai saaliseläimeltä.
Uudessa tutkimuksessa palentologi Kirstin Brink paljastaa, että loinen oli levinnyt myös Suen yläleukaan – mikä tukee teoriaa siitä, että loinen tappoi eläimen.
Johtopäätös perustuu kolmeen yläleuan hampaaseen, jotka ovat epämuodostuneet. Kaksi hampaista on sulautunut yhteen, ja kolmas on taipunut keskeltä 45 asteen kulmassa.
Brink uskoo, että hampaiden epämuodostumat johtuvat loisen leviämisestä ikeniin ja tulehduksen aiheuttamasta hampaiden kasvun häiriintymisestä.
Hampaat olivat vasta kehityksensä alussa, eivätkä ne olleet eläimen kuollessa vielä puhjenneet. Eläimen on siksi täytynyt kuolla vain vähän aikaa sen jälkeen, kun loinen oli levinnyt yläleukaan ja infektio on siksi erittäin todennäköinen kuolinsyy.
Lähde:
Kirstin Brink
University of Manitoba, Winnipeg, Manitoba, Canada
Tulivuoret jarruttivat joukkotuhoa
22. lokakuuta 2020, klo 09:40
2 500 miljardin tonnin asteroidi vai kaksi miljoonaa kuutiometriä laavaa? Kaksi katastrofia koetteli dinosauruksia liitukauden lopulla noin 66 miljoonaa vuotta sitten – asteroidi-isku ja tulivuorenpurkaukset. Aiheuttiko toinen niistä dinosaurusten kuoleman? Kumpi?
Tutkijat ovat keskustelleet aiheesta vuosikymmeniä, ja nyt uusi tutkimus antaa kysymyksiin yllättävän vastauksen: tulivuorenpurkaukset eivät tuhonneet dinosauruksia, päinvastoin ne lähes onnistuivat pelastamaan muinaisliskot häviämiseltä.
Paleontologi Alfio Chiarenza kollegoineen ahtoi kaiken, mitä tiede tietää liitukauden tulivuorista, asteroidi-iskusta ja ilmakehästä, samantyyppiseen ohjelmaan kuin millä tuotetaan lähitulevaisuuden sääennusteita.
Ohjelma laski sen jälkeen katastrofien vaikutukset Maan ilmastoon.
Valtavat määrät laavaa näkyvät yhä Intiassa.
Realistisessa ilmastosimulaatiossa, johon vaikuttivat sekä asteroidin törmäys että runsaat tulivuorenpurkaukset, maapallon lämpötila laski noin 30 astetta ja kylmä kausi kesti 20 vuotta.
Kun simulaatiossa testattiin asetelmaa, johon ei sisältynyt tulivuoria, lämpötila laski vielä 2–5 astetta ja kylmyyttä kesti kokonaiset 30 vuotta.
Kun asteroidin törmäyksessä ilmakehään levisi pölyä ja rikkikaasuja, jotka estivät Auringon valon pääsyn Maan pinnalle, tulivuoret pumppasivat ilmakehään lisäksi hiilidioksidia, joka pidätti lämpöä.
Ilman tulivuoren purkauksia asteroidin törmäyksen vaikutukset olisivat olleet vielä pahemmat ja vielä enemmän eläimiä – mukaan lukien ensimmäiset nisäkkäät – olisi voinut hävitä.
Lähde:
Alfio A. Chiarenza
Paleontology, Perot Museum of Nature and Science, Dallas, Texas, U.S.A.
T. rex maksoi kalliin hinnan asemastaan
21. lokakuuta 2020, klo 10:00
Yhdeksäntonnisena Tyrannosaurus rex oli massiivisin peto, joka koskaan on elänyt maalla.
Dinosaurusten kuningas maksoi kuitenkin kalliin hinnan asemastaan. Paleontologi Andrew Heckert kollegoineen on tekemässä tutkimusta, jonka mukaan muut dinosaurukset usein aiheuttivat vakavia vammoja isoille lihansyöjille, kuten T. rexille.
Tutkijat rekisteröivät vammoja tai sairauksien merkkejä 244 dinosauruksen luurangoista, ja Heckertin tulokset osoittavat, että yli 80 prosenttia vaurioita kärsineistä dinosauruksista oli isoja yli tonnin painoisia petoja. Teropodeiksi kutsutut petodinosaurukset olivat eniten kärsinyt dinosaurusryhmä, sillä sen edustajilla oli yli 33 prosenttia vammoista.
T. rexin fossiililla nimeltä Sue on kolme murtunutta kylkiluuta, vaurioita hännässä, jälkiä pahoista tulehduksista luissa ja leuassa ja merkkejä siitä, että sen kolmipäinen olkalihas on repeytynyt irti.
Heckert ei ole vielä saanut tutkimustaan päätökseen, mutta hän on jo sitä mieltä, että luvuista piirtyy kiinnostava kuva.
Petoeläinten lukuisat vammat ovat luultavasti merkki siitä, että ne joutuivat usein taistelemaan saaliita tai kilpailevia lajitovereita vastaan.
Isoimmat petoeläimet saivat vammoja eniten – ehkä ne elivät pidempään tai ehkä niiden vastustajat olivat yhtä isoja ja voimakkaita kuin ne itse.
Pahiten kärsivät T. rexin kaltaiset eläimet. Toisaalta ne olivat hyvin kestäviä. Löydöt osoittavat, että T. rex pystyi elämään pitkään, vaikka sillä olisi ollut irti repeytyneitä lihaksia, katkenneita kylkiluita ja voimakkaita tulehduksia.
Lähde:
Andrew B. Heckert, Matthew T. Carrano, Zachary Ore, Logan S. Howell, Katie Schneider
Geological & Environmental Sciences, Appalachian State University, Boone, North Carolina, U.S.A.,
Paleobiology, National Museum of Natural History, Washington, District of Columbia, U.S.A.
Giganttinen mastodontti kiipeili vuorilla
19. lokakuuta 2020, klo 14:00
Kuvittele 16 tonnia painava norsu, joka pystyy kiipeämään vuorelle. Uusi löytö paljastaa, että juuri senkaltainen otus eli Pohjois-Amerikassa 4,7 miljoonaa vuotta sitten. Jätti oli mastodontti eli nykynorsujen sukulainen mutta 3-4 kertaa niiden painoinen.
Yhdysvaltalainen paleontologi Brenna Hart on parhaillaan tutkimassa löytöä, ja hänen havaintonsa osoittavat, että mastodontin etujalat eroavat huomattavasti muiden norsueläinten jaloista.
Norsut kävelevät varpaidensa kärjillä, ja normaalisti jalkaterän luut ovat melko pystysuorassa ja ne muodostavat tiiviin puolikaaren. Mastodontin eturaajojen varpaat harottivat ja keskimmäinen varvas, joka vastaa meidän peukaloamme, oli pitkä ja sijaitsi 45 asteen kulmassa muihin nähden.
Mastodontin luuranko löydettiin vuonna 2015, ja tutkijat uskovat, että eläin on yksi kaikkien aikojen suurimmista nisäkkäistä.
Hartin mukaan eläimen erikoiset jalat ovat sopeuma liikkumiseen vuoristoisessa maastossa.
Hart analysoi luiden 3D-mallia tietokoneella, ja analyysi paljasti, että jalka kantoi valtavan painon erinomaisesti epätasaisessakin maastossa. Liikkuva peukalo on ilmeisesti auttanut eläintä saamaan pitävän otteen kallioista.
Hart aikoo nyt tutkia mastodonttia vielä lisää selvittääkseen sen liikkumistapaa.
Lähde:
Brenna Hart
Anatomy and Cell Biology, Oklahoma State University, Tulsa, Oklahoma, U.S.A.
Teini-ikäiset T. rexit pitivät muut pedot kurissa
17. lokakuuta 2020, klo 14:00
Keskenkasvuiset T. rexit olivat honteloita, pitkäraajaisia ja kapeanaamaisia. Ne eivät ehkä olleet yhtä tappavia kuin lajin täysikasvuiset yksilöt, mutta ne tekivät muiden petojen elämästä ikävää.
Uudessa tutkimuksessaan yhdysvaltalainen paleontologi Thomas Holtz paljastaa, että nuoret tyrannosaurukset tekivät muiden petodinosaurusten selviämisestä Pohjois-Amerikassa noin 67 miljoonaa vuotta sitten lähes mahdotonta.
Jurakaudella 85 miljoonaa vuotta aikaisemmin mantereella oli elänyt ainakin yhdeksän erilaista ja erikokoista petodinosauruslajia pienistä kymmenen kilon lajeista viisitonnisiin jätteihin. T. rexin aikana petodinosaurusten määrä oli pudonnut neljään, joista yksi oli T. rex itse.
Ja T. rexin kolme lihaa syövää naapuria olivat siihen verrattuna kääpiöitä: lajeista kaksi painoi alle 50 kiloa, ja kolmas, Dakotaraptor, painoi noin 300 kiloa. T. rex itse painoi 7–9 tonnia.
13-vuotias T. rex oli noin 6,5 metriä pitkä eli puolet täysikasvuisen koosta.
Thomas Holtz uskoo, että petodinosauruslajien vähäisyys 67 miljoonaa vuotta sitten johtuu siitä, että nuoret tyrannosaurukset ottivat keskikokoisten lajien paikan ekosysteemissä.
Teinit, jotka painoivat 600-5 000 kiloa, söivät toisin sanoen sen ruoan, joka normaalisti olisi mennyt keskikokoisten lajien suihin.
Lähde:
Thomas R. Holtz
Dept. of Geology, University of Maryland, College Park, Maryland, U.S.A.
Pitkäkaulaisella dinosauruksella oli kurkku kipeä
15. lokakuuta 2020 klo 14:00
Sen noin 4,5 metriä pitkään kaulaan koski. Se ehkä myös aivasteli, oli väsynyt ja ripuloi.
Uusi tutkimus paljastaa, että 150 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa nuori pitkäkaulainen dinosaurus, Diplodocus, kärsi vakavasta hengitystieinfektiosta.
Paleontologi Cary Woodruffin johtama tutkijaryhmä löysi dinosauruksen kolmesta kaulanikamasta merkkejä luun kasvun häiriintymisestä. Eläimen eläessä nikamissa oli ilmataskuja, jotka olivat yhteydessä hengitysteihin, ja tutkijat uskovat, että infektio levisi hengitysteistä luihin.
Cary Woodruff (oikealla) ja hänen työtoverinsa kerroskuvasivat dinosauruksen kaulanikamat paikallisessa sairaalassa.
Infektio on voinut muistuttaa aspergilloosia, josta kärsivät dinosaurusten nykysukulaiset linnut ja toisinaan myös ihmiset. Sairaus johtuu Aspergillus-homesienen hengittämisestä, ja linnuilla se aiheuttaa influenssan tai keuhkokuumeen kaltaisia oireita.
Ihmisillä aspergilloosi voi aiheuttaa selkänikamien kasvuun samantyyppisiä häiriöitä kuin dinosauruksella havaittiin.
Tutkijoiden mukaan infektio voinut hyvin tappaa noin 18 metrin mittaisen eläimen. Ilman hoitoa lintujen kuolleisuus sairauteen on 100 prosenttia.
Lähteet:
Cary Woodruff, Ewan Wolff, Mathew Wedel, Lawrence Witmer
Royal Ontario Museum/Great Plains Dinosaur Museum, Toronto, Ontario, Canada
Montana State University, Bozeman, Montana, U.S.A.
Western University of Health Sciences, Pomona, California, U.S.A.
Ohio University, Athens, Ohio, U.S.A.
TARJOUS SINULLE: Tee tilaus 14 päiväksi 0 eurolla
Hanki pääsy muinaisten jättien ja villiin tieteen maailmaan tilaamalla digitaalinen Tieteen Kuvalehti.
Saat ensimmäiset 14 päivää 0 eurolla – et sitoudu mihinkään!
Dinosaurukset kuolivat laavahelvetissä
14. lokakuuta 2020, klo 14:00
Jopa kaksi miljoonaa kuutiokilometriä. Intian maaperälle pulppusi lähes käsittämättömän suuri määrä laavaa liitukauden lopulla hieman yli 66 miljoonaa vuotta sitten.
Aiemmin tulivuorenpurkauksia pidettiin pääsyynä dinosaurusten häviämiseen, joka tapahtui suurin piirtein samoihin aikoihin, mutta nykyisin tulivuorilla arvellaan olleen maailmanlaajuisessa joukkotuhossa vain melko pieni osa.
Valtavilla määrillä laavaa ja vulkaanisia kaasuja oli toki katastrofaaliset seuraukset Intian eläimistölle, minkä osoittaa geologi Anup Dhobalen ja hänen kollegojensa uusi tutkimus.
Nykyään 66 miljoonaa vuotta vanhan laavan jäännökset muodostavat Intiassa kaksi kilometriä paksun ja 500 000 neliökilometrin suuruisen kerrostuman (punainen).
Tutkimalla ennen tulivuorenpurkauksia, niiden aikana ja niiden jälkeen syntyneitä fossiileja tutkijat saivat selville, että petodinosaurukset hävisivät alueelta nopeasti. Kasvinsyöjät selvisivät aluksi paremmin mutta nekin kuolivat myöhemmin – ainakin 350 000 vuotta ennen kuin dinosaurukset hävisivät muualta maapallolta.
Syynä Intian alueen joukkotuhoon olivat ilmeisesti osittain valtavat laavamäärät, jotka autioittivat laajoja alueita. Osittain syy lankeaa vulkaanisille kaasuille, jotka aiheuttivat happosateita ja ilmaston muuttumisen paikallisesti.
Myös käärmeet ja kilpikonnat kärsivät tilanteesta, mutta ne selvisivät katastrofista. Sen sijaan krokotiilien ja liskojen tilanne oli hyvä koko ajan, ja ne jopa runsastuivat ehkä siksi, että ne viihtyivät lämpimässä ja kosteassa ilmastossa, jonka tulivuorenpurkauksista vapautunut hiilidioksidi sai aikaan.
Lähde:
Anup G. Dhobale, Dhananjay M. Mohabey, Bandana T. Samant, Deepesh Kumar
Department of Geology, RTM Nagpur University, Nagpur, Maharashtra, India
Jättihai popsi kaskelotteja
13. lokakuuta 2020
Jättihai saattoi kasvaa 18 metriä pitkäksi ja lähes 60 tonnin painoiseksi. Megalodon eli 23-3,6 miljoonaa vuotta sitten ja oli yksi maapallon historian pelottavimmista pedoista.
Yksi eläinryhmä eli kaskelotit haastoivat sen paikan ravintoketjun huipulla.
Megalodonien aikakaudella maapallolla eli useita kaskelottilajeja, ja siinä missä nykykaskelotit elävät mustekaloilla, menneisyyden lajit jahtasivat isompia saaliita.
Yksi esihistoriallisista kaskelottilajeista, Livyatan melvillei, oli 17,5 metriä pitkä eli yhtä suuri kuin Megalodon.
Sukupuuttoon kuolleella Livyatan melvillei -kaskelotilla oli suussaan 36 senttiä pitkät hampaat.
Tähän saakka mikään ei ole viitannut siihen, että Megalodon olisi koskaan käynyt arkkivihollisensa kimppuun. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa isokokoisen hain todettiin tyytyneen melko pieniin saaliseläimiin.
Nyt aivan uusi löytö todistaa selkeästi, että keskenään kilpailevat pedot joutuivat välillä kosketuksiin toistensa kanssa. Kyse on fossiilistuneesta kaskelotin hampaasta, jossa on kolme syvää uurretta.
Uurteet ovat isojen sahalaitaisten hampaiden tekemiä, ja tekijä ei voi olla kukaan muu kuin Megalodon. Näin toteaa paleontologi Stephen Godfrey, joka kollegoineen on tutkinut hammasta.
Ei ole aivan varmaa, tappoiko Megalodon kaskelotin vai söikö se kaskelotin raatoa, mutta on todennäköisempää, että puremajälki on peräisin edestä tulleesta hyökkäyksestä. Nykyhait hyökkäävät usein uhriensa kimppuun edestä, ja useat löydöt viittaavat siihen suuntaan, että Megalodon toimi samoin.
Lähde:
Stephen J. Godfrey, John Nance, Norm Riker
Paleontology, Calvert Marine Musuem, Solomons, Maryland, U.S.A.