Noin 100 000 vuotta sitten, kun mammutit astelivat Maan kamaralla, pohjoisen pallonpuoliskon lämpötila romahti niin, että suuret alueet jäivät valtavien jäämassojen peittoon.
Vain 10 000 vuodessa paikallisista vuoristojäätiköistä kasvoi valtavia mannerjäätiköitä, jotka peittivät ison osan nykyistä Kanadaa, Pohjois-Eurooppaa ja Siperiaa.
Paleoliittisen ajan tutkijoita onkin kiinnostanut kaksi kysymystä: Mistä viime jääkauden jäätiköt ovat peräisin? Ja miten ne pystyivät laajenemaan niin nopeasti?
Uusi tutkimus voi antaa vastauksia.
Isokokoiset mammutit viihtyivät hyvin jääkaudellakin.
Maan rata määrää jääkaudet
Jääkaudet johtuvat Maan kiertoradasta Auringon ympäri. Radan muoto voi vaihdella elliptisestä lähes pyöreään. Lisäksi Maan akselin kallistuksessa radan suhteen tapahtuu pientä vaihtelua.
Nämä vaihtelut vaikuttavat siihen, kuinka paljon Auringon säteilyä pääsee Maan pinnalle. Se taas vaikuttaa siihen, kuinka kylmää tai kuumaa maapallolla on.
Muutokset tapahtuvat glasiaali-interglasiaalisykleissä, joista viimeisin alkoi noin 116 000 vuotta sitten, jolloin pohjoinen pallonpuolisko sai paksun jääpeitteen.
Jääpeitteen kasvaminen ja sulaminen veivät vain noin 10 000 vuotta.
Skandinavian olisi pitänyt olla jäätön
Jääpeitteen muodostuminen nykyisten Kanadan ja Siperian alueille on järkeenkäypää, mutta asiantuntijoita on ihmetyttänyt se, miten voitaisiin selittää leudomman ilmaston alueita, kuten Skandinaviaa ja muuta Pohjois-Eurooppaa, peittäneiden jäätiköiden synty.
Pohjois-Atlantille suuntautuvien lämpimien merivirtojen olisi nimittäin pitänyt kyetä pitämään Skandinavia lähes jäättömänä.
Vastauksen löytämiseksi tutkijat kehittivät Community Earth System Model -nimisen analysointimallin. Mallissa simuloidaan viimeisen jääkauden alkaessa vallinneita ilmasto-olosuhteita.
Tutkijat havaitsivat, että Pohjois-Kanadaa ympäröivän arktisen saaristomeren väylät muodostivat merkittävän solmukohdan, joka vaikutti Pohjos-Atlantin ilmastoon. Se taas viime kädessä ratkaisi sen, syntyikö Skandinaviaan jääpeitettä vai ei.
Viime jääkauden alussa paikallisista vuoristojäätiköistä kasvoi mannerjäätiköitä, jotka peittivät isot osat nykyistä Kanadaa, Siperiaa ja Pohjois-Eurooppaa.
Jäätiköt ohjasivat merivirtoja
Tutkijoiden kehittämät mallit paljastivat, että niin pitkään kuin Kanadan arktiset meriväylät pysyivät avoinna, pohjoinen pallonpuolisko jäähtyi niin, että jäätiköitä muodostui vain Pohjois-Kanadaan ja Siperiaan muttei Skandinaviaan.
Toisaalta havaittiin, että jos Kanadan arktiset meriväylät jäätyivät umpeen, arktiset ja Tyynenmeren pohjoisosista tulevat merivirrat ohjautuivat itään Grönlannin edustan meriväyliä pitkin.
Mallinnetuille skenaarioille saatiin tukea myös Pohjois-Atlantin merenpohjan sedimenttitutkimuksista, joiden perusteella Pohjois-Kanadassa oli jäätiköitä useita tuhansia vuosia ennen kuin niitä muodostui Eurooppaan.
Sedimenttitutkimukset osoittivat myös syvänmeren kierron heikentyneen ennen jäätiköt alkoivat kasvaa Skandinaviassa.
Merijään muodostuminen Pohjois-Kanadaan on siksi ollut edellytys sille, että Skandinavia on voinut ylipäänsä jäätiköityä ja että muutos on ollut hyvin nopeaa.
Uusi menetelmä jääkausien mallintamiseen on niin mullistava, että se voi auttaa perehtymään myös muihin jääkausijaksoihin. Se voi lisäksi auttaa tarkentamaan nykyisen ilmastonmuutoksen kulkua tulevaisuudessa.