Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Lääketieteen kehitys Roomassa

Satojen vuosien ajan roomalaislääkärit olivat potilaalle monesti vaarallisempia kuin itse sairaus. 200-luvulla mies nimeltä Claudios Galenos kehitti kuitenkin uudenlaisia hoitomenetelmiä, jotka loivat koko länsimaiselle lääketieteelle puitteet yli tuhanneksi vuodeksi.

lessing archive

On vuosi 157. Itä-Roomassa sijaitsevan Pergamonin kaupungin amfiteatterin yleisö riemuitsee. Päivän kohokohta, gladiaattoritaistelut, on päättynyt, ja ihmiset ovat haltioissaan.

Taistelut ovat olleet jännittäviä ja sopivan raakoja. Samalla kun voittaja ottaa vastaan suosionosoituksia areenan keskellä, häviäjiä raahataan amfiteatterin sairastupaan kokoon kursittavaksi.

Yksi amfiteatterin lääkäreistä on nuori kreikkalainen Claudios Galenos, joka on vastikään palannut kaupunkiin opiskeltuaan lääketiedettä aikansa oppineiden luona Aleksandriassa Egyptissä.

Hän on nopeasti saanut mainetta gladiaattorien omistajien keskuudessa, jotka haluavat saada kalliit investointinsa mahdollisimman nopeasti takaisin taistelukuntoon.

Galenos on yksi amfiteatterin kaikkien aikojen taitavimmista lääkäreistä. Hänelle itselleen Pergamon on kuitenkin vain välivaihe matkalla kohti todellista mainetta ja menestystä.

Rooma/161 jaa.

Marcus Aurelius valittiin Rooman valtakunnan keisariksi vuonna 161. Hänestä tuli viides niin sanottujen hyvien keisarien sarjassa. Marcus Aurelius oli erittäin kiinnostunut filosofiasta ja tieteestä, ja hän pyrkikin mahdollisuuksien mukaan edistämään tieteen kehitystä.

Leikkaukset opettivat anatomiaa

Galenos työskenteli Pergamonin amfiteatterissa neljä vuotta, eikä hänen omien muistiinpanojensa mukaan yksikään hänen hoitamansa gladiaattori menehtynyt. Lukuisat leikkaukset opettivat nuorelle lääkärille arvokasta tietoa ihmiskehosta.

Tuon ajan lääkäreiden oli muuten melkein mahdotonta opiskella ihmisen sisäelinten anatomiaa. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset pitivät ihmiskehoa pyhänä myös kuoleman jälkeen, joten ruumiinavaukset oli ankarasti kielletty.

Pergamonissa Galenos sai kuitenkin leikata gladiaattoreita, minkä ansiosta hän oppi tuntemaan ihmiskehon läpikotaisin. Amfiteatterissa saamansa kokemuksen perusteella Galenos saattoi mullistaa Rooman valtakunnassa vallitsevan lääketieteen.

Roomalaiset eivät juuri uskoneet lääketieteeseen. Sairauksia pidettiin jumalten rangaistuksina, jotka vain jumalat saattoivat parantaa.

Aiemmin lääkäreitä oli pidetty tavallisina käsityöläisinä, joiden sosiaalinen asema ja arvostus olivat huomattavasti heikommat kuin useimmilla muilla ammatinharjoittajilla.

Lääkärit olivat usein orjia ja muita kuin roomalaisia, erityisesti kreikkalaisia, jotka Galenoksen tapaan joko matkustivat itse Roomaan tai tuotiin sinne.

Monet roomalaiset suhtautuivat alentuvasti kreikkalaisiin, jotka kuitenkin toivat Roomaan valtavasti vaikutteita.

Kreikkalaisia lääkäreitä pidettiin uhkana roomalaiselle perinteelle, jonka mukaan jumalat aiheuttivat sairaudet. Jos joku sairastui vakavasti, häntä ei viety lääkäriin vaan lääkintätaidon jumalan Asklepioksen temppeliin.

Roomalaiset uskoivat, että sairaudet olivat jumalten rangaistus ja ne voitiin siis parantaa jumalia lepyttämällä. Oli olemassa myös ”parantoloita”, mutta niissä ei aluksi annettu hoitoa, vaan ne oli tarkoitettu lähinnä toipilaita varten.

Lääkäreitä ja puoskareita

Lääkäreiden epäsuosioon vaikutti myös se, että suuri osa roomalaisista lääkäreistä oli surkeita tai suorastaan täysin ammattitaidottomia.

Osaavien lääkäreiden lisäksi tarjolla oli nimittäin lukuisia huijareita, jotka kutsuivat itseään lääkäreiksi mutta olivat pikemminkin puoskareita.

Käytännössä kuka tahansa saattoi ryhtyä lääkäriksi, ja kaiken maailman ”parantajat” kiertelivätkin talosta taloon tarjoten taitojaan ja rohtojaan, joista usein oli sairaalle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lääkärit saattoivat olla suorastaan hengenvaarallisia, mikä tarjosi roomalaisten satiirikkojen teräville kynille toistuvasti kirjoitettavaa.

Galenos teki julkisesti erilaisia leikkauksia muun muassa elävillä sioilla. Kuvassa hän havainnollistaa, miten erään kurkunpään hermon katkaiseminen mykistää sian.

© “Galens Værker” fra 1541

”Vielä hiljattain Diaulus oli lääkäri, nyt hän on hautausurakoitsija. Hän tekee nykyään hautausurakoitsijana samaa kuin aiemmin lääkärinä”, kirjoitti esimerkiksi runoilija Marcus Martialis.

Lääketieteen vastustajiin kuului myös tunnettu kirjailija ja ajattelija Plinius vanhempi, joka voimakkain sanankääntein varoitteli seurauksista, joita kreikkalaislääkäreiden jatkuvasta virrasta Roomaan eittämättä koituisi.

”Lääketiede muuttuu päivästä toiseen, se uusiutuu ja muuttuu jatkuvasti, kunnes viisaiden kreikkalaisten aivojen höyry tukahduttaa meidät kaikki.

Ikään kuin emme olisi tulleet hyvin toimeen ilman lääkäreitä yli 600 vuotta”, jylisi Plinius sata vuotta ennen Galenosta.

Galenos – keisarin henkilääkäri

Työskenneltyään neljä vuotta Pergamonissa Galenos muutti vuonna 161 Roomaan, jossa hän pääsi heti töihin valtakunnan suurimpaan amfiteatteriin Colosseumiin.

Jälleen hän sai tehdä töitä kädet kyynärpäitä myöten veressä, kun pahoin loukkaantuneita gladiaattoreita tuotiin paikattavaksi areenalta. Huhut uudesta lääkäristä ja hänen ihmeellisistä kyvyistään levisivät pääkaupungissa, ja pian tiedonhaluinen keisari Marcus Aurelius kutsui Galenoksen hoviinsa.

Keisari oli itse innokas filosofian harrastaja, ja 32-vuotias lääkäri teki häneen suuren vaikutuksen. Ennen pitkää Galenos nimitettiin keisarin ja tämän perheen henkilääkäriksi.

Marcus Aureliuksen haave oli saada roomalaiset luopumaan taikauskostaan, ja hän kannusti Galenosta jakamaan tietoaan sekä kirjoituksin että tekemällä julkisesti leikkauksia ja leikkelemällä eläimiä.

Galenoksen kirjoitukset kuuluivat pitkään lääkäreiden vakiolukemistoon.

© bridgeman

Kunnianhimoinen Galenos heittäytyi työhön suurella innolla, ja hänen maineensa kasvoi. Hän tiesi, että hänen luentojensa ei pitänyt olla vain opettavia vaan myös viihdyttäviä.

Kuin paraskin showmies hän leikkeli katsojien kauhistukseksi ja ihmetykseksi sikoja, vuohia, apinoita ja kerran jopa norsun. Aikalaistensa mukaan Galenos olisi itse leikellyt mieluiten elävän apinan aivoja, mutta pelätessään katsojien kauhistuvan apinoiden kovin inhimillisiä reaktioita raakuuksiinsa hän käytti näytöksissä yleensä vuohia ja sikoja.

Galenoksen omien muistiinpanojen mukaan sekin sopi hänelle kuitenkin hyvin, etenkin kun sikojen kimeämpi kirkuna piti yleisön varmasti valppaana.

Lääketieteen kehittyminen

Galenoksen luennot lääketieteestä ja kirurgiasta antoivat lääkäreiden asemalle kaivattua nostetta. Vaikka kirurgiaa pidettiin yleensä äärimmäisenä keinona, kun ruokavaliosta, suoneniskennästä ja lääkkeistä ei ollut apua, lääkärit pystyivät monimutkaisiinkin leikkauksiin.

Osoituksena tästä pidetään muun muassa arkeologisissa kaivauksissa Riministä Italiasta löydettyä yli 150:tä kirurgista instrumenttia. Välineet olivat talossa, joka kuului mahdollisesti roomalaiselle lääkärille 100-luvun jälkipuoliskolla.

Lääkäriin vain pakosta

Pompejin kaupungin raunioista löydettiin 1700-luvun lopussa runsaasti lääkärin instrumentteja, jotka ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta. Instrumentit löydettiin talosta, jota on sittemmin alettu kutsua ”kirurgin taloksi”. Välineitä katsoessaan voi hyvin ymmärtää, miksi roomalaiset usein välttelivät lääkäriin menoa viimeiseen asti.

Verrattuna moitittuihin edeltäjiinsä, jotka myivät palvelujaan kadulla, tämä lääkäri on arkeologien mukaan toiminut paljon edistyksellisemmin ja ammattitaitoisemmin.

Talossa on muun muassa ollut odotushuone ja oikea tutkimushuone kirjoitus- ja toimenpidepöytineen.

Löydöt viittaavat aivokirurgiaan

Riminin kaivauksissa on löydetty instrumentteja, joita on käytetty esimerkiksi pistohaavojen tai päävammojen hoitoon. Löydetyissä instrumenteissa on muun muassa erityiset pihdit, joilla on todennäköisesti poistettu nuolenkärkiä sotilaiden kehosta.

Mukana on myös muita ainutlaatuisia instrumentteja, jotka viittaavat siihen, että kyseinen lääkäri on työskennellyt armeijassa. Armeijan lääkärit olivat yleensä muita ammattitaitoisempia, sillä heidän kokemuksensa karttui heidän haavoittuneille sotilaille tekemissään kirurgisissa operaatioissa.

Riminin lääkärin välineistöön kuului myös veitsiä, joita on käytetty vierasesineiden poistamiseksi silmästä, ja neuloja, joita on todennäköisesti käytetty harmaakaihiin liittyvissä pistoleikkauksissa.

Lisäksi arkeologit ovat löytäneet useita ruukkuja, joiden kaiverrusten mukaan niissä on säilytetty erilaisia parantavia yrttejä ja nesteitä.

Erityisen mielenkiintoisena arkeologit pitävät talosta löytynyttä pientä talttaa, jolla lääkäri on avannut kallon sen jälkeen, kun hän on tehnyt siihen aukon toisella instrumentilla. Teoriaa taltan käyttötarkoituksesta vahvistavat löydöt Englannista, Ranskasta ja Kreikasta.

Ne osoittavat, että roomalaiset tekivät kirurgisia toimenpiteitä myös aivoille, esimerkiksi yrittäessään poistaa päästä luunkappaleita tai pysäyttää päähän osuneesta voimakkaasta iskusta johtuvan verenvuodon.

Italiasta Riminin lomakaupungista on kaivettu esiin talo, joka on peräisin 100-luvun jälkipuoliskolta. Kuvan etualalla näkyy odotushuone, josta potilaat kulkivat seuraavaan huoneeseen vastaanotolle.

© bridgeman

Pompejista niin sanotusta ”kirurgin talosta” on kaivauksissa löydetty runsaasti erilaisia kirurgin välineitä. Välineet ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta ajanlaskun alun jälkeen, arviolta ajalta noin 70 vuotta ennen kuin Galenos aloitteli omaa uraansa Pergamonissa.

Keisari Marcus Aureliuksen kuoltua vuonna 180 Galenos toimi myös tämän seuraajien Commoduksen ja Septimius Severuksen palveluksessa.

Hän ehti myös kirjoittaa 350 teosta ja lyhyempää kirjoitusta anatomiasta, kirurgiasta ja lääketieteestä ennen kuolemaansa vuoden 200 tienoilla.

Lääkäreiden arvostus kasvoi

Galenoksen kirjoitukset ja tutkimukset perustuvat pitkälti hänen eläimillä tekemiinsä raakoihin kokeiluihin. Hän kehotti myös muita lääkäreitä leikkelemään eläimiä sekä tutkimustarkoituksessa että kehittyäkseen kirurgeina.

Monet pitävät Galenosta lääketieteellisen tutkimuksen kokeellisten menetelmien edelläkävijänä.

Monet Galenoksen anatomiset ja fysiologiset havainnot pitävät täysin paikkansa. Hän esimerkiksi todisti, että virtsa erittyy munuaisissa, ei virtsarakossa, kuten tuolloin yleisesti ajateltiin.

Hän löysi aivojen neljä lohkoa ja tunnisti seitsemän niistä 12 aivohermosta, jotka ovat yhteydessä suoraan aivoihin, eivät selkäytimeen. Lisäksi uupumaton tutkija todisti, että tuberkuloosi on tartuntatauti.

Asklepios (oikealla) oli kreikkalaisten lääketieteen jumala, joka paransi sairauksia. Hänen tyttärensä Hygieia (keskellä), jonka nimestä juontuu sana hygienia, ehkäisi sairauksia.

© Scanpix/akg-images

Kreikkalainen jumala kukisti epidemian

Vuonna 293 eaa. Roomassa raivosi tuhoisa epidemia ja kaupungin asukkaita kuoli kuin kärpäsiä. Kun Rooman jumalat eivät tehneet asialle mitään, Rooma lähetti lähetystön Kreikkaan Epidauroksen kaupunkiin, jossa kreikkalaisten lääketieteen jumala Asklepios piti majaa. Delegaation keskustellessa kreikkalaisten kanssa käärme, joka oli lääkinnän jumalan tunnuseläin, luikersi roomalaisten alukseen. Sitä pidettiin merkkinä siitä, että jumala halusi tulla Roomaan. Kun alus purjehti Tiberjokea Roomaan, käärme luikerteli aluksen laidan yli ja ui Tiberin keskellä sijaitsevaan saareen. Roomalaiset rakensivat saarelle kaupungin ensimmäisen Asklepioksen temppelin, ja pian epidemia hiipui. Seuraavina vuosina temppeleitä nousi kaikkialle valtakuntaan.

Yksi Galenoksen tärkeimmistä havainnoista oli, että valtimot kuljettavat verta eivätkä ilmaa, kuten aiemmin luultiin. Pitkälti Galenoksen vaikutuksesta Rooman lääkärit olivat hänen jälkeensä aiempaa huomattavasti ammattitaitoisempia ja pätevämpiä.

Lääkäreitä alettiin vähitellen arvostaa, eikä heitä enää pidetty epäluotettavina puoskareina. Galenoksen kuolemaa seuranneina vuosina monet lääkärit Roomassa saavuttivat ammatissaan tason, jota ei pystytty ylittämään reippaasti yli tuhanteen vuoteen.

Galenoksen opeilla 1 500 vuotta

Galenoksen opeilla 1 500 vuotta 300-luvulla roomalaiset yrittivät rakentaa virallisen järjestelmän valvomaan ja ohjaamaan lääkäreiden toimintaa alati kutistuvassa valtakunnassa.

Järjestelmä ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, vaan se kaatui, kun idän ja pohjoisen barbaarit lopulta hajottivat valtakunnan.

Rooman luhistuminen 400-luvun lopussa johti siihen, että suuri osa roomalaisten lääkäreiden vuosisatojen aikana kokoamasta tiedosta katosi. Onneksi noin 20 Galenoksen teosta säästyi, ja ne päätyivät arabien käsiin 600-luvulla näiden valloittaessa Itä-Rooman.

Arabilääkärit huomasivat nopeasti Galenoksen teosten arvon, ja Galenoksen ajatukset saivat arabian kielelle käännettynä uuden lukijakunnan.

Muutama vuosisata möhemmin teokset levisivät Länsi-Eurooppaan, missä keskiajan lääkärit pitivät niitä vuosisatoja ohjenuoranaan.

Roomalaiset lääkärit eivät kaihtaneet silmäleikkauksia. Antiikin lähteiden mukaan muun muassa harmaakaihia hoidettiin kirurgisesti.

© bridgeman

Kaikkiaan 1 500 vuoden ajan Galenos oli lääketieteen alan kiistaton auktoriteetti. Suuri osa hänen ihmisen anatomiaa käsittelevistä kuvauksistaan oli kuitenkin epätäydellisiä ja virheellisiä, sillä ne perustuivat pääosin ainoastaan eläimillä tehtyihin leikkelyihin.

Hän muun muassa kuvaili jotkin ihmisen sisäelimet virheellisesti, eikä hän koskaan ymmärtänyt verenkierron toimintaa täysin, vaikka hän olikin huomattavasti lähempänä totuutta kuin monet edeltäjänsä.

Galenoksen vääriä johtopäätöksiä sisäelimistä ja verenkierrosta ei kuitenkaan kumottu vuosikausiin, sillä katolinen kirkko oli kieltänyt ihmisruumiiden leikkelyn. Uutta tietoa oli mahdotonta saada.

Vasta vuonna 1543 kirurgi Andreas Vesalius oikaisi anatomiaa kattavasti käsittelevässa teoksessaan De humani corporis fabrica libri septem yli kaksisataa Galenoksen virheellistä oletusta ihmisen anatomiasta.

Galenoksen saamasta kritiikistä huolimatta ainakin yksi hänen tutkimusmenetelmistään on säilynyt näihin päiviin asti: edelleenkin potilaan pulssi tarkistetaan ranteesta.

© Sheikh Zayed Institute/ Children's National Medical Center

Nykytilanne: Roboteista tulee kirurgeja

Rooman valtakunnassa luotiin aikoinaan perusteet myös lääketieteelle. Viime vuosina leikkaussaleihin on saatu uudenlaisia apulaisia: robotteja. Yhdysvaltalainen STAR-robotti ohitti kirurgit tarkkuudessa jo vuonna 2016, kun se ompeli siansuolen yhteen paremmin kuin ihmislääkärit. On siis vain ajan kysymys, milloin uudet robottikirurgit alkavat suorittaa myös aivan oikeita leikkauksia.

Lue myös:

human zombie
Tieteen historia

TIETEEN ARKISTOISTA: Lääkärit tekivät potilaista zombeja

6 minuuttia
Tieteen historia

12 suurinta tieteellistä läpimurtoa vuonna 2019

10 minuuttia
Tieteen historia

OMITUINEN TAPAUS: Edison teloitti norsun vaihtovirralla

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota