Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston kirjaston kokoelmiin on kuulunut vuodesta 1938 asti arvokas käsikirjoitus, jonka tekijänä on pidetty maailmankuulua italialaista tähtitieteilijää Galileo Galileita (1564–1642).
Georgian osavaltion yliopiston GSU:n historiantutkija on kuitenkin todistanut, että kyseessä on hämmästyttävän taitavasti – satoja vuosia Galilein kuoleman jälkeen – tehty väärennös. Yliopiston kirjasto tiedotti asiasta verkkosivuillaan.
Yksisivuinen käsikirjoitus on kirjeen luonnos. Siinä Galilei esittelee vasta rakentamaansa teleskooppia Venetsian dogelle 24. elokuuta 1609.
Käsikirjoituksesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että alaosaan on tehty muistiinpanoja, jotka koskevat kolmea Jupiterin kuuta vuoden 1610 tammikuun seitsemännen ja viidennentoista päivän välisenä aikana.
Tavoitteena oli siis antaa vaikutelma, että Galilei olisi lisännyt havainnot vuosi kirjeen luonnoksen kirjoittamisen jälkeen. Luonnosta ei kuitenkaan koskaan lähetetty, sen piti vain näyttää kirjeluonnokselta.
Tämä käsikirjoitus on väärennetty. Yläosa on luonnos kirjeeksi, joka käsittelee Galilein vasta rakentaman kaukoputken esittelyä Venetsian dogelle 24. elokuuta 1609. Alaosaan on laadittu muistiinpanoja Galilein 7.–15. tammikuuta 1610 kolmesta Jupiterin kuusta tekemistä havainnoista. Kyse on kuitenkin aitojen Galilei-tekstien jäljennöksistä.
Kirjasto on menettänyt aarteen: käsikirjoitus on enää pelkkää paperia.
Vesileima ratkaisi
Toukokuussa 2022 Michiganin yliopiston kirjasto sai sähköpostiviestin historian professori Nick Wildingiltä, joka oli aiemmin paljastanut Galilein vuonna 1610 julkaiseman Sidereus Nuncius -kirjan väärennöksen.
Wilding kyseenalaisti Galilein kirjeluonnoksen aitouden, sillä musteen sävy, käsiala ja sananvalinnat herättivät epäilystä. Siksi hän tiedusteli paperin vesileimaa ja valmistajaa.
Aina 1800-luvulle asti paperia valmistettiin käsityönä. Paperikoneiden kehitys vauhdittui vasta silloin. Valmistajilla oli omat vesileimansa, joista tuotteet tunnistettiin.
Vanhoja dokumentteja voidaan muun muassa ajoittaa vesileimojen perusteella. Iän lisäksi tutkijoita voi kiinnostaa paperin valmistuspaikka.
Kävi ilmi, että Galilein käsikirjoitus oli laadittu paperille, josta erottuivat valmistajan ja valmistuspaikan ilmaisevat kirjaimet: AS ja BMO eli Bergamo.
Koska BMO-vesileima ei ollut käytössä ennen vuotta 1770, kirjeluonnos oli taatusti laadittu Galilein kuoleman jälkeen.
Värittömästä vesileimasta, joka näkyy vaaleana valoa vasten, ilmenee paperin valmistaja, kuten yhdysvaltalaisessa Robert C. Williamsin paperinvalmistusmuseossa esillä oleva arkki osoittaa. Tällainen vesileima paljasti, ettei Galilein käsikirjoitus ole aito.
Yliopiston kirjaston omassa tutkimuksessa selvisi, että toinen väärennös, joka kuului New Yorkissa sijaitsevan Morganin kirjaston ja museon kokoelmiin, oli tehty samanlaiselle vuonna 1790 valmistetulle paperille.
Väärentäjä tunnistettiin
Epäaito Galilein käsikirjoitus tuli yleiseen tietoisuuteen toukokuussa 1934, kun yhdysvaltalainen huutokauppatalo American Art Anderson Galleries myi keräilijä Roderick Terryn kirjaston, joka sisälsi harvinaisia vanhoja tekstejä ja teoksia.
Detroitilainen yrittäjä Tracy McGregor osti käsikirjoituksen. Kun hän kuoli vuonna 1938, se lahjoitettiin Michiganin yliopistolle.
Vuoden 1934 huutokauppaluettelon mukaan Galilein käsikirjoituksen aitouden todisti Pisan arkkipiispa Pietro Maffi, joka oli tiettävästi verrannut sitä kahteen muuhun Galilein kirjeeseen.
Maffin laatimaa aitoustodistusta ei kuitenkaan löytynyt koskaan, mutta kahta muuta Galilein kirjettä tutkimalla saatiin selville, että ne olivat italialaisen Tobia Nicotran tekemiä väärennöksiä. Hän oli itse lahjoittanut kirjeet Terrylle.
Nick Wilding pitää Galilein käsikirjoituksen väärentäjänä Nicotraa.
Väärennöksensä Nicotra teki Milanon kirjaston vanhoista kirjoista revityille tyhjille sivuille jäljittelemällä taitavasti historiallisten henkilöiden käsialaa.
Galilein aitoa kirjettä säilytetään Venetsian valtionarkistossa, ja Jupiterin kuita koskevat muistiinpanot löytyvät Sidereus Nuncius -tutkielmasta.
