Joulukuussa vietettävä Jeesuksen syntymän juhla sai alkunsa 300-luvulla, kun kristinuskon omaksunut Rooman keisari halusi kristillistää pakanallisen auringon juhlan, jota vietettiin heti talvipäivänseisauksen jälkeen. Länsi-Euroopassa ja Pohjoismaissa kristillinen joulu omaksuttiin 900–1200-luvuilla.
Skandinaavista jouluviettoa on tutkittu muun muassa islantilaisen runoilijan ja historioitsijan Snorri Sturlusonin Heimskringla-kuningassaagoista.
Heimskringla on kirjoitettu vuoden 1230 tienoilla, jolloin kristinusko oli jo levinnyt Skandinaviaan.
Sturlusonin kuvauksen mukaan joulu oli alun perin yleensä päällikön luona pidetty juhla, jossa juotiin olutta ja uhrattiin jumalille.
Ajallisesti joulu osui talvipäivänseisauksen tienoille. Talvipäivänseisaus on päivä, jolloin päivänvalon aika on vuoden lyhin. Yleensä se on 21. tai 22. joulukuuta.
Joululla ja juhlalla sama tausta
Suomen sana "joulu" juontuu vanhasta skandinaavisesta jól-sanasta. Sen taustalla taas on todennäköisesti 300-luvulla omaksuttu sana "jiuleis", joka tarkoitti marras- tai joulukuuta.
Viikinkiaikana jól ilmeisesti tarkoitti yleensä juhlaa. Sana lainattiin suomeenkin juuri siinä merkityksessä. Suomalaisten suussa se sai muodon "juhla". Kun jól alkoi Pohjoismaissa tarkoittaa Jeesuksen syntymäjuhlaa, sana lainattiin suomeen uudestaan, tällä kertaa muodossa "joulu".
