Sir John Franklin oli kotimaassaan Britanniassa legenda jo eläessään.
Hän ehti tehdä tutkimusmatkoja Britannian ja Kanadan välisille merille lähes kolme vuosikymmentä, ja vuonna 1821 hänestä tuli jo nuorena lähes myyttinen hahmo, kun hän selvisi hengissä Kanadan kartoittamisretkestä, vaikka ruokavalio koostui lähinnä siiroista ja kuluneista nahkasaappaista.
Nälkä ei ollut piinannut suurta seikkailijaa enää pitkiin aikoihin, kun hän pääsi komentamaan kahta laivaa, HMS Terroria ja HMS Erebusta, ja niiden 129-jäsenistä miehistöä. Huomiota herättänyt purjehdusmatka alkoi englantilaisen Greenhithen kaupungin satamasta vuonna 1845 toukokuun 19. päivänä.
HMS Terrorin oli määrä löytää oikotie Aasiaan Luoteisväylän kautta, mutta se juuttui jäihin vuonna 1846.
59-vuotias kapteeni oli hyvässä lihassa, eikä hän lainkaan näyttänyt karaistuneelta merimieheltä. Miehistö uskoi kuitenkin mainetta saavuttaneen tutkijan kykyihin ja oli vakuuttunut siitä, että Franklin jos kuka löytäisi Kanadan pohjoispuolelta tarunhohteisen Luoteisväylän, joka avaisi uuden lyhyemmän merireitin Britannian ja Aasian välille.
HMS Erebus ja HMS Terror olivat aikansa parhaiten arktisiin oloihin varustetut laivat. Laivojen uumeniin oli asennettu höyrykoneet, jotka pyörittivät potkuria. Valtavasta kattilasta virtasi lämpöä laivaa kiertäviin putkistoihin. Lisäksi keula oli vahvistettu raudalla, jotta se mursi helpommin jäätä.
Koko Eurooppa pidätti henkeään, kun Franklin miehistöineen purjehti satamasta kohti tuntemattomia hyisiä vesiä.
Tutkimusretken aloitusvuosi näkyi selvästi HMS Erebuksen ja HMS Terrorin laivakelloissa.
Erebuksen ja Terrorin oli määrä palata Britanniaan kolmen vuoden päästä mukanaan yksityiskohtainen kuvaus Luoteisväylästä. Britit näkivät laivoista ensimmäisen vilahduksen kuitenkin vasta 170 vuoden päästä.
Robotti löysi legendaarisen laivan hylyn
Kanadan luonnon ja historian suojelujärjestössä Parks Canadassa paineet olivat suuret, kun järjestö syksyllä 2014 lähetti taas retkikunnan etsimään Franklinin kadonneita laivoja.
Aiemmat kuusi vuotta kestäneet etsinnät, joissa oli haravoitu yli 800 neliökilometriä merenpohjaa ja joihin oli kulunut yli 670 000 euroa, eivät olleet tuottaneet tulosta. Toiveet yhden merenkulun suuren arvoituksen ratkeamisesta tuntuivat raukeavan.
Riemu olikin suuri, kun meriarkeologit Ryan Harris ja Marc- André Bernier 1. lokakuuta 2014 ilmoittivat, että he olivat lopulta löytäneet laivoista toisen. HMS Erebuksen sijainti oli saatu selville niin sanotulla ROV:lla (remotely operated vehicle) eli sukellusrobotilla, ja pintaan oli onnistuttu nostamaan laivakello.
Hyisissä arktisissa vesissä HMS Erebuksen puuosat ovat säilyneet lähes täydellisinä.
”Tämä on epäilemättä vaikuttavin hylky, johon minulla on ollut ilo sukeltaa”, lausui Bernier löydön jälkeen. Hylyn tarkka sijainti päätettiin pitää salaisena
ryöstelyn ehkäisemiseksi.
Franklin menehtyi hyvin pian
Parks Canada -järjestö ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka oli yrittänyt selvittää Franklinin tutkimusretkikunnan kohtaloa. Vuosina 1848–1854 Britannia käytti 760 000 puntaa eli reilun 100 miljoonan nykyeuron verran rahaa kadonneen merisankarin ja tämän kahden laivan paikantamiseen.
Matkaan lähetettiin yli 40 retkikuntaa, joista valtaosa oli brittiläisiä. Ensimmäiset tiedot Franklinin retkikunnan kohtalosta saatiin vuonna 1854, kun tutkija John Rae keskusteli inuittien kanssa oleskellessaan Pellynlahdella Kanadan pohjoisosassa.
Inuitit kertoivat Raelle, että he olivat neljä vuotta aikaisemmin tavanneet nelisenkymmentä sairasta ja nälkiintynyttä miestä, jotka olivat vetäneet perässään jollaa ja muutamaa rekeä.
Myöhemmin inuitit olivat törmänneet yli 30 ruumiiseen, jotka makasivat jäätyneinä teltoissa ja kumoon käännetyn jollan alla.
Rae osti inuiteilta useita heidän leiripaikalta löytämiään esineitä, muun muassa tähtitieteellisiä instrumentteja ja Franklinille kuuluneen mitalin.
Tutkimusretkikunta löytyi jäästä
He lähtivät matkaan 1845. He eivät palanneet koskaan. Kanadan jäisestä erämaasta on löydetty Franklinin retkikunnan jäsenten ruumiita, kenkiä ja silmälaseja.
Ikirouta säilytti hyvin lämmittäjä John Torringtonin ruumiin. Ruumiinavaus paljasti kuolinsyyksi keuhkokuumeen.
Taskukello löytyi HMS Terrorin hylystä. Hopeakellon lisäksi hylyssä oli paljon muita esineitä ja kaksi luurankoa.
Nääntyneet miehet yrittivät viimeiseen asti kalastaa muun muassa koukuilla, jotka oli tehty laivasta löytyneestä kuparista.
Viimeisellä matkallaan erämaassa brittiläiset tutkimusretkeilijät suojasivat silmiään lumesta heijastuneelta auringonvalolta sinilinssisillä laseilla.
Vasaralla ja taltalla avatut säilykepurkit löytyivät Kuningas Williamin saaresta läheltä tutkimusalusten löytöpaikkaa.
Viimeisetkin hengissä selviytyneet joutuivat antamaan periksi. He kuolivat Starvation Covessa Pohjois-Kanadassa.
Kuultuaan Raen epämiellyttävät uutiset Franklinin vaimo varusti vielä yhden retkikunnan etsimään miestään. Kun retkikunta pääsi vuonna 1859 Kuningas Williamin saarelle, se löysi sieltä HMS Terrorin ja HMS Erebuksen miehistöjen luita
Eniten huomiota herätti saarelta löytynyt HMS Erebuksen kapteenin Francis Crozierin allekirjoittama asiakirja. Se oli päivätty 25. huhtikuuta 1848, ja siinä kuvailtiin, miten laivat jäivät kiinni jäihin syyskuussa 1846 ja miten 105 eloonjäänyttä päättivät lopulta lähteä kohti etelää.
Kiinnostavinta oli asiakirjan marginaaliin tehty merkintä: ”Franklin kuoli 11. kesäkuuta 1847.”
Luoteisväylä selätti Franklinin
Franklin ja kaikki 129 miehistön jäsentä menehtyivät Luoteisväylää etsiessään. Suurin osa kuoli Kuningas Williamin saaressa. Punainen viiva osoittaa Erebuksen ja Terrorin tunnetun reitin, ja pisteviiva kertoo, mistä laivat todennäköisesti purjehtivat ennen kuin ne juuttuivat jäihin.
Heinäkuu 1845:
Retkikunta purjehti Luoteisväylään, jolloin laivat nähtiin viimeisen kerran.
Beecheysaari:
Retken kolme ensimmäistä vainajaa haudattiin tänne talvella 1846.
Syyskuu 1846:
Erebus ja Terror juuttuivat auttamattomasti jäihin.
Huhtikuu 1848:
Kun laivat olivat ajelehtineet jäissä liki kaksi vuotta, ruoka alkoi loppua. Eloon jääneet 105 hylkäsivät laivat ja lähtivät etsimään maata jalan.
Kuningas Williamin Saari:
Loppuosa miehistöstä kuoli täällä yrittäessään päästä mantereelle.
HMS Terror (pun. ympyrä) ja HMS Erebus (valk. ympyrä) löydettiin Kuningas Williamin saaren eteläpuolelta.
Inuitti antoi jymyvinkin
HMS Erebuksen hylyn löytyminen vuonna 2014 sai Parks Canadan tehostamaan HMS Terrorin etsintöjä, ja ne tuottivat tulosta kaksi vuotta myöhemmin, 3. syyskuuta 2016.
Martin Bergmann –tutkimusaluksen viistokaikuluotainkuvassa erottui Pohjois-Kanadassa sijaitsevan Kuningas Williamin saaren edustalla jotain. Etsintäretkeä johtanut Adrian Schimnowski ei ollut uskoa omia silmiään, kun aluksen vedenalaiskamerat näyttivät, mitä jääkylmässä vedessä piili.
Aivan Schimnowskin ja miehistön alla lepäsi ilmiselvästi HMS Terrorin hylky kaikessa komeudessaan. 170 vuotta kestäneet etsinnät voitiin vihdoin lopettaa.
HMS Terrorin ääriviivat erottuivat kaikuluotauskuvassa selkeästi.
Vaikka tutkimusalus oli pakattu ääriään myöten täyteen huipputekniikkaa, Franklinin laivan jäljille päästiin niinkin yksinkertaisella konstilla kuin paikallisen asukkaan antaman vinkin perusteella.
Metsästäjä Sammy Kogvik oli nähnyt kuusi vuotta aiemmin eli vuonna 2010 jäästä pistäneen esiin jotain kummallista, kun hän oli ollut matkalla kotiinsa Gjoa Haveniin. Kun Martin Bergmann ankkuroitui Gjoa Haveniin vuonna 2016, Kogvik kertoi havainnostaan ja kanadalaistutkijat päättivät muuttaa eittisuunnitelmaansa tarkistaakseen inuitin antaman vinkin.
Kogvikin tiedot johtivatkin pitkällisen arvoituksen ratkeamiseen. Kyse ei ollut kuitenkaan ensimmäisestä kerrasta, kun seudun asukkaat pystyivät antamaan viitteitä Franklinin kohtalosta.
Kaiku paljasti hylyn sijainnin
HMS Terror havaittiin laivan perässä vedettävällä viistokaikuluotaimella, jolla piirretään 3D-kuva pohjasta.
Nälkä ajoi turvautumaan ihmislihaan
Franklinin ruumista ei ole löydetty, ja siksi ei tiedetä, mihin hän kuoli. Se kuitenkin tiedetään, että kaikki retken osanottajat kuolivat epämiellyttävällä tavalla.
Kuningas Williamin saarelta löydettyjen luurankojen tutkimukset osoittavat, että miehet olivat menehtyneet muun muassa lyijymyrkytykseen ja keripukkiin. Lisäksi niistä saatiin vahvistus huhuille, joiden mukaan laivan hylänneet merimiehet joutuivat turvautumaan ihmissyöntiin.
Huhut olivat saaneet alkunsa jo yli 160 vuotta aiemmin, kun John Rae haastatteli inuitteja Pellynlahdella ja nämä kertoivat, että he olivat nähneet kasoittain ihmisluita,jotka oli halkaistu.
1980- ja 1990-luvuilla Kuningas Williamin saaren lumen ja jään alta löydettiin useita retkikunnan jäsenten ruumiita. Luissa havaittiin selviä veitsenviiltoja, mikä täsmäsi inuittien kertomuksiin.
Keripukki saa kudokset hajoamaan vähitellen
Kuukaudet merellä korppujen, säilykeruoan ja paloviinan varassa aiheuttavat C-vitamiinin puutteen, joka ilmenee väsymyksenä, ripulointina ja toistuvina flunssina. C-vitamiini edistää kollageeni- proteiinin muodostumista. Kollageeni on elimistön liimaa, joka pitää ihon, luut ja hampaat kasassa. Keripukki voi saada kudokset hajoamaan. Se voi esimerkiksi aiheuttaa verisuonten puhkeamisen, jolloin potilas kuolee sisäiseen verenvuotoon. Keripukkia yritettiin hoitaa niin merivedellä tehdyillä suolihuuhteluilla kuin purskuttelemalla virtsaa suussa. Nykyisin tiedetään, että siihen tepsii hedelmien ja kasvisten C-vitamiini.
Vuonna 2015 antropologit Simon Mays ja Owen Beattie julkaisivat luista huomiota herättäneen raportin, jonka mukaan Franklin ja hänen miehensä olivat selvästikin syöneet kuolleita tovereitaan. Analyysit osoittivat, että luut oli urrettu useista kohdista ja niitä oli kuumennettu.
Beattie ja Mays olivat tulleet siksi siihen tulokseen, että miehet olivat kypsentäneet kuolleiden tovereidensa luita saadakseen esiin ravinteikkaan luuytimen.
Terrorin tutkimukset voivat viedä vuosia
HMS Terrorista ei saatu uutta tietoa siitä, oliko sen miehistö turvautunut kannibalismiin. Toisaalta ainutlaatuinen hylky valottaa hyvin sitä, millaista elämä aluksella oli.
Kun HMS Terror löydettiin 3. syyskuuta 2016, oli kulunut melko tarkalleen 170 vuotta sen jäihin juuttumisesta. Vaikka puinen alus oli maannut pitkään 24 metrin syvyydessä, se oli yllättävän hyvässä kunnossa.
Hylkyä tutkittiin useita viikkoja teräväpiirtokameralla varustetulla ukellusrobotilla messistä eli laivan yhteisestä ruokailutilasta hytteihin. Yksi tutkituista hyteistä oli perässä sijaitseva kapteenin hytti.
Sukellusrobotti pujahti hylkyyn
Jotta Franklinin legendaarisia tutkimusaluksia päästiin tarkastelemaan kyllin läheltä, käytettiin ROV-laitetta (remotely operated vehicle). DTG2-sukellusrobotti sisältää muun muassa teräväpiirtokameran, jolla voi kuvata 320 asteen panoraamavideota ja lähettää sitä suorana tutkimusalukseen. 32,5 senttiä leveä ja 25,8 senttiä korkea kauko-ohjauksinen DTG2 ei ole juuri rantapalloa isompi. Sitä voidaan ohjata potkureilla hyvin tarkasti, minkä ansiosta se on ihanteellinen hylyn sokkeloiden tutkimiseen.
Sen neljästä korkeasta ikkunasta kolme oli vielä aivan ehjiä. Aluksen muonavarastossa lautaset olivat yhä hyllyillä, ja hylystä löytyi myös kaksi pulloa viiniä, pöytiä laatikot auki vedettyinä ja kirjahyllyjä. Kannen reunalla oli laivakello, ja keulassa sojotti kuusi metriä pitkä puinen kokkapuu.
HMS Terrorin löytymisen jälkeen saattaa tuntua siltä, että Franklinin kohtalokkaan retken salat on nyt selvitetty. Adrian Schimnowski ei ole tästä samaa mieltä:
”Tarina on juuri vasta alkanut. Tutkittavaa riittää paljon hylyssä ja sen ympäristössä. Voi kulua vuosia, ennen kuin pystymme päättelemään, mitä kaikkea Franklinille ja hänen miehistölleen tapahtui.”