Sanley Praimnathin puhelin soi juuri, kun hän astui sisään työhuoneeseensa. Hän nosti kuulokkeen ja kuuli chicagolaisen työtoverinsa äänen.
”Oletko kunnossa?” nainen kysyi.
”Kyllä vain, olen ihan ok”, Praimnath vakuutteli kollegalleen.
”Stan, oletko katsonut uutisia? Tiedätkö, mitä siellä on oikein tapahtunut?”
”Juu”, Praimnath vakuutteli jälleen. ”Täällä on kaikki ihan kunnossa.”
Puhuessaan hän pyöräytti tuolinsa kohti ikkunaa, josta näkyi New Yorkin satama ja Vapaudenpatsas. Manhattanin edustan lahdella lautat ja huviveneet kyntivät aaltoja jättäen jälkeensä vaahtovanoja.
Yhtäkkiä Praimnathin näkökentän reunaan ilmestyi jotain odottamatonta.
Hän käänsi katseensa kohti outoa näkyä ja tajusi sen olevan lentokone. Kone näytti olevan matkalla suoraan kohti hänen toimistoaan ja jopa
hänen ikkunaansa.
Pian Praimnath erotti koneen kylkeen maalatun U-kirjaimen ja tajusi, mitä oli tapahtumassa.
VIDEO: Boeing 767 syöksyi etelätorniin
Videolla näkyy selvästi, miten lento 175 kallistui 35 astetta, ennen kuin se osui etelätorniin, Törmäyksessä nopeus oli 950 km/h. Isku oli niin voimakas, että silminnäkijöiden mukaan torni huojui neljän minuutin ajan.
”Hyvä Jumala!” Praimnath voihkaisi puhelimeen ja heittäytyi kirjoituspöytänsä alle lattialle. Hänen chicagolainen kollegansa kuunteli kauhuissaan puhelinta ja katsoi samalla televisiosta, kuinka toinen matkustajakone törmäsi New Yorkissa WTC:n etelätorniin.
Kello oli 9.02.59, kun United Airlinesin lento 175 iskeytyi etelätornin seinään ja Stanley Praimnathin työhuoneeseen.
Sekuntia myöhemmin kerros oli raunioina ja liekeissä. Seinät olivat sortuneet, rikkoontuneesta katosta roikkui sähköjohtoja, ja ilma oli täynnä tomua. Työpöytänsä alta Praimnath näki, että lentokoneen toinen siipi oli murskannut oven vain kuuden metrin päässä hänen työpöydästään. Silmänräpäystä myöhemmin murskaantunut katto romahti.
Torniin törmännyttä lentokonetta ohjannut terroristi oli kallistanut konetta juuri ennen törmäystä niin, että se osui pilvenpiirtäjään viistossa kulmassa. Luultavasti lentäjän tarkoituksena oli tuhota niin monta kerrosta kuin vain mahdollista, mutta todellisuudessa hänen päätöksensä pelasti ihmishenkiä.
(Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen).
Vino törmäys osui useaan kerrokseen
Kun pohjoistorni jo liekehti, lento 175 kiihdytti kohti WTC:n torneja 950 kilometrin tuntinopeudella eli 200 km/h nopeammin kuin ensimmäinen kone. Jotta kone olisi tehnyt mahdollisimman paljon tuhoa, lentäjä kallisti sitä lopuksi 35 astetta.
1. Toinen puoli tuhoutui
Kello 9.03 lento 175 ohitti Vapaudenpatssan ennen kuin 127 tonnia painava kone törmäsi etelätornin kerroksiin 78–83. Kun kone iskeytyi torniin vinosti, etelätornin toinen puoli tuhoutui.
2. Väärät neuvot johtivat kuolemaan
Porras A, joka oli kauimpana törmäyskohdasta, kärsi vain vähän vahinkoja. Pohjoistornia vastapäätä etelätornin yläkerroksista oli siis pakotie, mutta koska ihmisiä varoitettiin menemästä alas savuista porraskäytävää pitkin, vain neljä ihmistä pelastui yläkerroksista.
3. Koneen osia löydettiin 12 vuotta myöhemmin
Törmäys synnytti valtavan tulipallon tornin toiselle sivulle. Pelastusliivejä ja lentokoneen istuimia lensi World Trade Center 5 -rakennuksen päälle, ja lentokoneen moottori päätyi kolmen korttelin päähän. Laskutelineen osia löydettiin pieneltä kujalta vuonna 2013.
Koneen runko vaurioitti useita kerroksia, mutta toisin kuin pohjoistornissa, yksi etelätornin porraskuiluista säilyi törmäyksessä ehjänä.
Tosin sekin täyttyi nopeasti savusta, ja sen seinät olivat osittain sortuneet.
Kun Praimnath nosti katseensa lattiasta, hän näki useita elottomia ja osin palaneita ruumiita käytävällä, jossa hänen työtoverinsa olivat vain muutama sekunti sitten seisoneet juttelemassa keskenään.
Praimnathin tavoin yllättävän moni oli kuitenkin selvinnyt törmäyksestä kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Monet etelätornin eloonjääneistä kertoivat myöhemmin, että torni heilahti törmäyksen jälkeen uhkaavasti länteen. Kallistuskulma oli niin suuri, että ihmiset joutuivat ottamaan tukea seinistä ja pöydistä pysyäkseen pystyssä.
WTC:n 415 metrin korkuinen etelätorni huojui uhkaavasti neljän minuutin ajan, kunnes se lopulta asettui. Sitten tornissa pimeni.
Vain neljä pelastui ylhäältä
9.04: Vain neljä ihmistä pelastui kaksoistornien yläkerroksista. Yksi heistä oli pörssimeklariyhtiö Euro Brokersin varajohtaja Richard Fern.
Richard Fern oli juuri poistunut tornitalon itäpuolella sijaitsevasta työhuoneestaan, kun lentokone törmäsi rakennukseen. Hän seisoi 84. kerroksen hissiaulassa mutta ei onnekseen ollut vielä ehtinyt astua hissiin. Niinpä hän välttyi joutumasta loukkuun hissikuiluun, kun törmäys katkaisi etelätornista sähköt.
Törmäyksen voima paiskasi Fernin seinää vasten, ja silkalla onnella hän sattui löytämään koko pilvenpiirtäjän ainoan yhä ehjän porraskuilun. Portaissa häntä vastaan tuli ihmisiä matkalla ylös, ja he varoittivat häntä jatkamasta matkaansa alaspäin.
Fern ei piitanut varoituksista vaan siirsi portaiden päälle kaatuneen seinän kappaleen syrjään ja jatkoi matkaa kohti alempana odottavaa kuumuutta ja savua. Yhdeksän askelta seuravalle porrastasanteelle. Sitten taas yhdeksän askelta seuraavalle tasanteelle. Ympäri ja ympäri ja ympäti... 1 512 askelmaa ja 20 minuuttia myöhemmin Fern hoippui ulos WTC:n läheltä kulkevalle Church Streetille.
Richard Fern oli yksi niistä vain neljästä ihmisestä, jotka pelastuivat torneista lentokoneen törmäyskohdan yläpuolisista kerroksista. Yksi onnekkaista oli kirjoituspöytänsä alle suojautunut Stanley Praimnath. Kaikki pelastuneet kertoivat samaa tarinaa: portaita pitkin ylös kavunneet varoittivat heitä menemästä alas, mutta he pitivät päänsä – ja pelastuivat.
Pölyisinä ja loukkaantuneina yli 10 000 ihmistä, jotka olivat olleet torneissa iskukohtien alapuolisissa kerroksissa, pääsi portaita pitkin alas turvaan.
Myös monilla muilla tornista pelastuneilla oli ollut satumainen onni.
Pari sekuntia ennen ensimmäisen lentokoneen törmäystä kuusi miestä oli juuri astunut hissiin pohjoistornin 44. kerroksessa. Yksi heistä oli John Phoenix, jolla oli mukanaan kahvi, maitotetra ja wienerleipä. Ne Phoenix oli hetkeä aikaisemmin ostanut 43. kerroksen kahviosta. Hississä oli myös
ikkunanpesijä Jan Demczur, jolla oli mukanaan pesuainesanko ja pitkävartinen metallinen ikkunalasta.
Hissi nousi ensin jonkin matkaa ylöspäin, kunnes se yhtäkkiä heilahti rajusti ja pysähtyi. Miehet eivät tienneet, mitä oli tapahtunut, mutta noin kymmenen minuutin kuluttua hissiin alkoi tunkeutua savua.
Miehet onnistuivat vääntämään hissin ovet raolleen Demczursin pesulastalla – ja näkivät edessään kipsiseinän. He olivat jumissa.
Miehet kostuttivat kangassuikaleita John Phoenixin kahvimaidolla ja pitivät niitä nenänsä edessä suojana savua vastaan. Sitten he puhkaisivat Demczursin ikkunalastan metallivarrella reiän kolmeen kipsilevykerrokseen ja niitä peittävään laatoitukseen ja ryömivät ulos reiästä.
Toisilla ei ollut yhtä hyvä onni. Moni muu kohtasi loppunsa kaksoistornien hisseissä saamatta koskaan tietää, mitä World Trade Centerissä oli tapahtunut.
Taivaalta satoi terästä
9.08: Savu ja kuumuus estivät yritykset evakuoida ihmisiä pohjoistornin katolta helikoptereilla. Lentäjät saivat maasta selkeän käskyn: katoille ei missään tapauksessa saanut laskeutua. Lentäjät joutuivat vai katsomaan, miten ihmiset haukkoivat tuskissaan henkeään ja heiluttivat epätoivoisina käsiään apua anoen.
Tornin ylempien kerrosten portaissa oli ruuhkaa, mutta alempana evakuointi sujui verrattain rauhallisesti. Ihmiset laskeutuivat portaita alaspäin kahtena pitkänä jonona. Kun alas kannettiin iäkkäitä tai loukkaantuneita ihmisiä, muut väistivät ja kaksi jonoa sulautuivat hetkeksi yhteen.
Kadulla tuhansia evakuoituja odotti lohduton näky. Ikkunattomassa porraskuilussa he eivät olleet saaneet käsitystä tuhon laajuudesta, mutta nyt heidän edessään avautui odotti oikea kuunmaisema.
Asfaltti oli täynnä torneista putoilleiden teräksen ja sementin kappaleiden tekemiä reikiä, ja maata peitti vaalea tomukerros.
Turmapaikkaa vartioivat poliisit saattoivat lukea järkytyksen evakuoitujen ihmisten kasvoilta.
”Jatkakaa. Jatkakaa matkaa”, poliisit komensivat. ”Älkää katsoko ylös.” Käskyjen oli tarkoitus taata evakuoinnin rauha ja järjestys ja säästää ihmiset pahimmalta. Lisäksi vaara ei vielä ollut ohi, vaan maahan putoili solkenaan jääkaapin kokoisia betoninkappaleita ja teräselementtejä, jotka iskeytyivät jysähtäen maahan.
Palomiehet ohjasivat evakuoidut WTC:n aukion kaaoksen läpi läheiselle Church Streetille. Monet pelastuneet etsivät lohtua läheisestä kirkosta, jossa pappi oli heitä vastassa ja ohjasi heidät turvaan.
Hätäuloskäynti oli lukossa
9.42: Tuhannet ihmiset pääsivät poistumaan portaikkoa pitkin, mutta helikopterievakuointi ei onnistunut. Lentäjät yrittivät silti keksiä keinoa laskeutumiseen, sillä tuli oli levinnyt molemmissa torneissa.
Kiivettyään pitkään kuumuuden ja savun keskellä noin kahteensataan ihmiseen kasvanut pelokkaiden ihmisten joukko saapui vihdoin 105. kerrokseen katolle johtavan hätäuloskäynnin luo – vain huomatakseen, että se oli lukittu. He yrittivät epätoivoisesti avata ovea paukuttamalla sitä kaikin voimin, mutta turhaan. Ovi ei kuitenkaan auennut.
Vapaapäivääkin viettäneet palomiehet nappasivat varusteensa ja kiirehtivät jalkaisin, takseilla ja metrolla kohti WTC:n torneja.
Nyt hätäkeskukseen ja ansaan jääneiden omaisille alkoi tulvia soittoja 105. kerroksesta. Yksi oven takana olleista soitti vaimolleen ja kuuli, että apua oli tulossa, jos he vain pysyisivät rauhallisina. Hätäkeskus tallensi muun muassa seuraavan viestin:
”2 World Trade Center, 105. kerros. Ihmisiä on loukussa. Avatkaa katolle johtava ovi, jotta pääsemme ulos!”
Ovea ei kuitenkaan saanut auki. Loukussa olevat ihmiset olivat todella ansassa. Suunnilleen samoihin aikoihin helikopterilentäjät saivat tiedon:
”Valmistautukaa tehtävään. Teitä tarvitaan katolla mahdollisimman pian.”
Viesti oli hädin tuskin päättynyt, kun yksi lentäjistä näki usean ihmisen hyppäävän alas pilvenpiirtäjästä.
“Menkää katolle!” hänen teki mieli huutaa, kun hän lensi lähemmäksi tornia. Siinä samassa radiosta kuului viesti, joka kumosi juuri annetun ohjeen:
”Huomio, tornien katolle ei saa laskeutua. Toistan: katolle EI saa laskeutua!”
Paksu, musta savu esti pelastushelikoptereita lähestymästä torneja ja pelastamasta katolla olleita ihmisiä. Helikoperien laskeutumista katolle esti myös tiellä ollut WTC:n automaattinen ikkunanpesulaite.
Pohjoistornin luoteiskulmassa oli yhä melko vähän savua, yksi lentäjistä raportoi. Hänkään ei silti pystynyt laskeutumaan katolle, sillä WTC:n automaattinen ikkunanpesulaite oli tiellä.
Lentäjä arvioi, että ainoa mahdollisuus oli laskea helikopterista vinssillä köysi ja poimia sen avulla katolta edes muutama ihminen. Operaatio veisi kuitenkin aivan liian kauan aikaa, sillä vinssillä pystyi nostamaan ainoastaan kaksi henkilöä kerrallaan.
Vaarana oli myös, että pelastusoperaatio synnyttäisi katolla paniikin ja että nostovaijeri takertuisi katolla oleviin antenneihin ja ankkuroisi helikopterin rakennukseen.
Katsoi asiaa miten päin tahansa, seurauksena olisi todennäköisesti katastrofi. Vähitellen helilkopterilentäjälle valkeni, että jos joku onnistuisikin laskeutumaan pohjoistornin katolle, hän vaarantaisi sekä oman henkensä että katolla olevien ihmisten hengen.
LUE LISÄÄ:
Helikopterilentäjät todistivat pian täydellistä katastrofia. Etelätornin katolle päätynyt rakennusurakoitsija soitti kollegalleen maan tasalle huolestuttavan uutisen: Teräsrakenteet ovat sortumassa.
Artikkelisarja on tehty yhdessä HISTORIAn kanssa.