TUOREIMMAT HAUSKAT FAKTAT
Tahmaisten takiaisten inspiroima keksintö piti Nasan eväät paikoillaan
Tiesitkö, että tarranauhan idea syntyi metsässä ja että keksintö on niin nerokas, että sitä käytettiin Nasan Apollo 11 -lennolla?
Sveitsiläinen sähköinsinööri George de Mestral oli koiransa kanssa metsässä vuonna 1941. Kotimatkalla hän mietti, miten takiaiset kiinnittyvät hänen housuihinsa ja koiran turkkiin.
Takiaisten (Arctium) selviytymisstrategia perustuu siihen, että sen kukinnot tarttuvat ohikulkevan eläimen turkkiin ja eläin levittää sitten siemeniä edelleen.
Mestral havaitsi, että takiaisen toimintatapaa voisi hyödyntää. Hän käytti kahdeksan vuotta kehitystyöhön ja valmisti lopulta nailonista tarranauhan. Nauhan toisella puolella on pieniä koukkuja, jotka takertuvat vastapuolella oleviin silmukoihin.
Hän nimesi vuonna 1955 patentoimansa tuotteen velcroksi. Nimi velcro tulee ranskan kielen sanoista velours ja crochet (sametti ja koukku).
Sen jälkeen tarranauhan kehitys oli huimaa. 1960-luvulla se haastoi vetoketjun, napit ja nauhat. Tarranauhaa käytettiin sairaaloissa verenpainemittareissa ja Nasan Apollo 11 -kuulennolla. Tarranauha takasi, että astronauttien eväät pysyivät paikoillaan eivätkä lennelleet ympäriinsä.
1960-luvun lopulla Puma valmisti ensimmäiset urheilukengät, joissa käytettiin tarranauhaa. Ja 1980-luvulla lähes kaikilla kenkienvalmistajilla oli yksi tai kaksi tarranauhakenkää.
Happoa kakkaava merimetso oli maatalouden sankari
Tiesitkö, että merimetson uloste on niin hapokasta, että se tappaa kaiken ympäristöstään?
Biologia-tiedelehdessä julkaistussa puolalaistutkimuksessa tutkittiin maaperän pH-arvoa alueilla, joilla merimetsot viihtyvät. Juonipaljastus: Maa oli hapanta! Alueella, jolla vuosina 2000–2002 eli keskimäärin 54 merimetsoa, maaperän pH-arvo oli 4.
Toisin sanoen maaperä oli yhtä hapanta kuin omenamehu. Sellaisissa oloissa eivät kasvit ja puut elä. Merimetson kasveja tappava kakka on kemiallinen pommi, jonka vuoksi alueen puut ovat paljaita ja valkoisia. Maisema on kuin kalkkiin peitettyä erämaata.
Musta merimetso erottuu hyvin valkoisella ulostekasalla. Se näyttää hallitsevan ulosteasiat. Ja se on totta.
Merimetso herättää paljon tunteita suuren ruokahalunsa ja kalastukselle aiheuttamiensa vahinkojen vuoksi. Lajin kanta on kasvanut Suomessa viime vuosikymmeninä rajusti. Vuonna 2019 Suomen merialueilla laskettiin olleen 25 700 merimetson pesää. Merimetso on rauhoitettu laji.
Merimetson sukulaiset suulat ovat myös vaikuttaneet ulosteellaan historiaan. 1840-luvulla Yhdysvaltoihin alettiin kuljettaa Perun edustalla sijaitsevilta saarilta guanoa eli linnunkakkaa. Saaret olivat kertoman mukaan 50 metriä korkeiden kakkakasojen peitossa. Guanossa on paljon fosforia ja nitraattia, joita amerikkalaiset maanviljelijät tarvitsivat viljelyksilleen.
Vaikka merimetson kakka ensin tappaakin kaiken elävän, se myös luo elämää. Kun merimetso häipyy alueelta, uloste toimii lannotteena ja kasvillisuus alkaa jälleen kukoistaa.