Howard Carterin sydän hakkasi, kun hän katseli 26. marraskuuta 1922 ovea, jota ei ollut avattu yli 3 000 vuoteen.
Brittiarkeologi oli kammannut seitsemän vuotta aavikon hiekkaa Kuninkaiden laaksossa löytääkseen farao Tutankhamonin haudan. Toiset arkeologit olivat saaneet vihiä siitä, että hallitsija oli haudattu nimenomaan sinne. Kaivauksissa oli tullut esiin muun muassa astia, johon oli kirjoitettu hänen nimensä. Carter uskoi löytäneensä etsimänsä.
Carter oli paikantanut muurinpalasten alta portaat, jotka johtivat maan alla olevalle, umpeen muuratulle ovelle. Hän seisoi sen edessä taltta kädessään ja melkeinpä pidätti hengitystään alkaessaan rikkoa muurausta.
Carter työnsi palavan kynttilän tekemäänsä reikään. Lämmin ilmavirta sai liekin lepattamaan.
Ensin Carter ei nähnyt mitään, mutta kun hänen silmänsä tottuivat hämärään, hän alkoi erottaa esineitä, jotka saivat hänen polvensa tutisemaan. Kultaiset aarteet kiilsivät ja välkkyivät.
”Ihastuttavia esineitä”, totesi Carter.

Howard Carter tunkeutui 26. marraskuuta 1922 hautaan, joka oli saanut olla rauhassa 3 300 vuoden ajan. Carter ei tuolloin vielä tiennyt, miten uskomaton löytö oli kyseessä.
Kun aukosta oli saatu riittävän suuri, Carter ryömi hautaan. Siellä hän teki muutamaa viikkoa myöhemmin elämänsä löydön.
Haudan perällä sijaitsevassa kammiossa oli sarkofagi, joka kätki sisäänsä kulta-arkun. Kun tämän kansi avattiin, näkyviin tuli hieno kultainen kuolinnaamio, jonka silmien ilme vaikutti häkellyttävän eloisalta.
Tutankhamonin kasvot oli peitetty 11 kiloa painavalla naamiolla. Nyt, kun löydön tekemisestä on kulunut sata vuotta, naamio on riisuttu toisellakin tavalla: dna-analyysit ja kuvannustutkimukset ovat heittäneet kiiltokuvamaisen hallitsijan romukoppaan ja paljastaneet vammaisen faraon, joka oli sisäsiittoisuuden tulos.
Muumio paloiteltiin
”Suurenmoisin löytö egyptologian alalla.” "Aladdinin luola.”
Kaikkialla sanomalehdet ylistivät Tutankhamonin hautaa, jonka yli 3 300 vuotta vanhat aarteet olivat vailla vertaistaan.
Itse farao oli sen sijaan kaikkea muuta kuin ulkonaisesti komea. Musta, kuivuessaan kurtistunut muumio näytti kääreissään kangaspakalta.

Haudassa oli yli 5 000 esinettä. Kun Carter löysi esikammion, se näytti tältä (rekonstruktio).
Hallitsijan maallisia jäännöksiä ei saatu nostetuksi ulos arkusta hellävaraisesti. Carter leikkasi irti kädet, jalat ja pään. Muumio paloiteltiin lopulta 13 kappaleeksi.
Kuolinnaamio oli tarttunut kiinni kasvoihin, ja arkeologi irrotti sen kuumalla teräslangalla ja veitsellä.
Kun Carter keskittyi etupäässä haudan aarteisiin, muita tutkijoita kiinnosti enemmän se, mihin Tutankhamon kuoli vuonna 1323 eaa. Miksi lapsifarao menetti henkensä noin 19-vuotiaana ollessaan valtansa huipulla?
Reisiluu oli murtunut
Alettiin epäillä, ettei nuori hallitsija ollut kuollut luonnollisesti: ehkä joku kilpailija oli murhannut tai murhauttanut hänet. Oletus sai tukea ensimmäisten röntgentutkimusten tuloksista vuonna 1968.
10 vuotta hallitsijana oltuaan Tutankhamon kuoli noin 19-vuotiaana.
Kuvat paljastivat, että aivokopasta oli irronnut kaksi luunpalaa. Vamma oli voinut syntyä esimerkiksi voimakkaan takaraivoon kohdistuneen iskun tai sotavaunuista putoamisen seurauksena.
Useissa seinämaalauksissa farao liikkui metsästäessään tai sotiessaan kaksipyöräisillä taisteluvaunuilla. Muun muassa arkeologi Chris Naunton Egypt Exploration Society -säätiöstä pitää mahdollisena, että Tutankhamon joutui onnettomuuteen kilpa-ajoissa.
Vuonna 2005 tehdyt tietokonekerroskuvaukset antoivat vahvistusta putoamis- tai kaatumisepäilylle. Kuvista erottui murtuma, jonka farao oli saanut vasempaan reisiluuhunsa vähän ennen kuolemaansa. Koska vauriokohta ei ollut ehtinyt parantua, vamma oli tuore silloin, kun farao heitti henkensä.

Kuvantamalla löydettiin muun muassa vasemmasta reisiluusta murtuma, joka oli syntynyt vähän ennen faraon kuolemaa.
Murtuma ei ollut sinänsä hengenvaarallinen, mutta tutkimuksia johtanut Egyptin tuolloinen pääarkeologi Zahi Hawass uskoi sen aiheuttaneen kuolemaan johtaneen tulehduksen. Nykyaikaisilla antibiooteilla se olisi ollut helppo hoitaa.
Murhasta ei saatu viitteitä. Tutkijat arvioivat päävammojen syntyneen Tutankhamonin kuoleman jälkeen esimerkiksi palsamoinnin yhteydessä tai – vielä todennäköisemmin – Carterin kovakouraisen käsittelyn seurauksena.
Dna paljastaa sukurutsan
Vasta vuonna 2010 voitiin panna piste 100 vuoden vatvomiselle. Tutankhamonin vei ennenaikaiseen hautaan varmasti jokin muu kuin murha tai onnettomuus. Hänen kohtalonsa ratkaisivat ennen kaikkea vanhemmat.
Saksalaiset ja egyptiläiset tutkijat menivät kirjaimellisesti pintaa syvemmälle paneutuessaan Tutankhamonin ominaisuuksiin. Pora ja injektioneula aseinaan he ottivat näytteitä muun muassa luuytimestä.
Yli 3 300 vuotta sitten eläneen faraon dna-näyte valotti Tutankhamonin sukulaisuussuhteita ja perinnöllisiä sairauksia.
130 keppiä löytyi nuoren faraon haudasta – ja monet niistä olivat kuluneet käytössä.
Vertailua varten otettiin vähän dna:ta viideltätoista muultakin Kuninkaiden laakson muumiolta. Tunnistettujen joukossa oli Amonhotep eli Amenofis III, joka hallitsi Egyptiä yli 20 vuotta ennen Tutankhamonia. Kaikkien henkilöllisyyttä ei siis tiedetty.
Sukulaisavioliittoja suosittiin
Yksi arvoituksellisimmista muumioista löydettiin Kuninkaiden laakson haudasta 55. Ilmeisesti tunnistamisen vaikeuttamiseksi nimi oli hävitetty arkusta.
Kun tuntemattoman muumion ja Amonhotep III:n perimää verrattiin, kävi ilmi, että kysessä oli 99 prosentin varmuudella isä ja poika.
Uuden tiedon ansiosta selvisi yhtäkkiä, kuka haudan 55 unohdukseen tuomittu henkilö oli. Hän ei voinut olla kukaan muu Akhenaton eli Ekhnaton, joka oli vain vähän ennen Tutankhamonin aikaa korvannut Egyptin monet jumalat yhdellä jumalalla, Atonilla, ja joutunut epäsuosioon.
Kirjalliset lähteet eivät kerro mitään Tutankhamonin vanhemmista, mutta Akhenatonin ja Tutankhamonin dna-näytteet osoittivat heidätkin isäksi ja pojaksi.

Tutankhamonin isä, Akhenaton, korvasi vanhat jumalat auringonjumala Atonilla.
Lisää yllätyksiä oli tulossa. Akhenatonin päävaimo oli kuvankaunis Nefertiti, mutta dna-analyysien mukaan hän ei ollut – vastoin kaikkia odotuksia – Tutankhamonin äiti.
Perimältään lapsifarao muistutti eniten nimellä Nuori nainen tunnettua muumiota. Tämän henkilön täytyi siten olla Tutankhamonin äiti. Analyysi aiheutti toisenkin sensaation, sillä Nuori nainen osoittautui Akhenatonin sisareksi.
Hämmästyttäväksi lopputulokseksi tuli, että Tutankhamonin vanhemmat olivat sisaruksia. Hän oli siis syntynyt seksisuhteesta, jota pidetään yleensä kaikkialla insestinä eli sukurutsana.

Tutankhamon otti puolisokseen sisarpuolensa Ankhesenamonin.
Sukusiitokset näkyvät muinais-dna:ssa
Dna-analyysit todistavat Tutankhamonin lähisuvun sisäsiittoisuuden. Muinaiset egyptiläiset eivät tunteneet sen haittoja. Hallitsijasuvuissa suosittiin sukulaisavioliittoja ja jopa sisarukset menivät naimisiin keskenään.

Isoisä nai tyttärensä
Tutankhamonin isoisä Amonhotep III sai kaksi poikaa päävaimonsa, kuningatar Tejen, kanssa. Esikoinen kuoli nuorena, joten toisesta pojasta tuli farao Amonhotep IV eli Akhenaton. Amonhotep III oli naimisissa myös tyttärensä Sitamonin kanssa.

Isä sai pojan siskonsa kanssa
Akhenaton solmi nuorena avioliiton Nefertitin kanssa. Heille syntyi kuusi tytärtä muttei yhtään poikaa. Siksi Akhenaton nai tyttärensä, jonka muumio tunnetaan nimellä Nuori nainen. Tutankhamon oli heidän lapsensa.

Tutankhamonin vaimo oli sisarpuoli
Yksi Akhenatonin ja Nefertitin tyttäristä, Ankhesenamon, meni naimisiin velipuolensa Tutankhamonin kanssa. Heidän kaksi lastaan syntyivät kuolleina ilmeisesti sisäsiittoisuuden takia. Toinen sikiö oli viiden, toinen seitsemän kuukauden ikäinen.
Muinaisen Egyptin hallitsijasuvuissa läheisten sukulaisten väliset avioliitot olivat tavallisia. Faraota pidettiin jumalana, jolle kaikki oli sallittua ja mahdollista. Niinpä sitä, että farao sai lapsia sisarensa tai tyttärensä kanssa – esimerkiksi varmistaakseen mieleisensä vallanperimyksen – ei voitu kieltää eikä estää.
Tutankhamonin sukupuu on kaikkea muuta kuin rungoltaan suora ja symmetrisesti haaroittuva. Se on pikemminkin moneen suuntaan harottava pensas, jonka oksat ovat takertuneet toisiinsa.
Myös Tutankhamon jatkoi perinnettä ottaessaan vaimokseen sisarpuolensa, joka oli Akhenatonin ja Nefertitin tytär.
Perheenlisäystä aviopari odotti kaksi kertaa, mutta kummallakin kerralla lapsi syntyi kuolleena ilmeisesti sisäsiittoisuuden takia. Sikiöt palsamoitiin, ja muumiot sijoitettiin Tutankhamonin hautaan.
Luut kärsivät verenpuutteesta
Sukurutsaiset suhteet selittävät paitsi sen, että Tutankhamonista tuli lapsifarao, myös sen, että hänen terveytensä oli huono.
Röntgenkuvaukset paljastivat, että Tutankhamonin hampaat olivat epäjärjestyksessä ja väärässä asennossa ja että hän oli jalkavammainen.
Vasemman jalan luusto oli selvästi epänormaali, ja etenkin isonvarpaan vieressä oleva varvas oli pahoin epämuodostunut.
Egyptin tuolloisen pääarkeologin Zahi Hawassin mukaan luustovauriot johtuivat todennäköisesti Köhlerin taudista, jossa jalan pienet luut vaurioituvat riittämättömän verenkierron takia.






Lapsihallitsija oli rampa
Mahtava farao joutui tukeutumaan kävelykeppiin ja kärsi useista eri perinnöllisistä sairauksista. Tutankhamonin muumion röntgenkuvaukset ja dna-analyysit paljastivat naamion takaa vammaisen miehen.
Hampaat sikin sokin suussa
Tutankhamonilla oli ylipurenta, ja hänen pitkät etuhampaansa työntyivät eteenpäin. Alahampaat olivat vinossa samalla tavalla kuin Tutankhamonin isällä ja isoisällä. Röntgenkuvista on löydetty merkkejä huuli- ja suulakihalkiosta, jonka syntyyn perimä vaikuttaa.
Luuytimessä piili loisia
Luuytimestä löydettiin eniten kuolemia aiheuttavan malarialoislajin, Plasmodium falciparumin, jälkiä. Malarian itämisaika on yleensä yhdestä kahteen viikkoa, ja sen taudinkuvaan kuuluu kuume. Kun yleistila heikentyy äkkiä, malariaan voi kuolla nopeasti.
Vartalossa naisellisia piirteitä
Vöiden ja lannevaatteiden mitoista kävi ilmi, että Tutankhamonilla oli kapea vyötärö ja poikkeuksellisen leveä lantio. Muodot voi selittää perinnöllinen hormonihäiriö. Farao oli eläessään 167 senttiä pitkä ja vähän yli 60 kilon painoinen.
Reisiluun murtuma saattoi tulehtua
Kuvista erottui murtunut reisiluu. Koska vauriokohta ei ollut alkanut parantua, murtuma oli syntynyt vain vähän ennen Tutankhamonin kuolemaa. Vamma ei ollut sinänsä hengenvaarallinen, mutta ehkä tulehdus teki siitä tappavan.
Jalan luut tuhoutuivat
Vasemman jalan luustovauriot rampauttivat Tutankhamonin. Muutosten syyksi on arveltu perinnöllistä Köhlerin tautia, jossa luut vahingoittuvat riittämättömän verenkierron vuoksi. Tutankhamon ontui ja kärsi sekä lepo- että rasituskivusta.
Ilmeisesti Tutankhamonin vasen jalka aiheutti kovaa kipua jo hänen lapsuudessaan. Siksi painoa oli aina enemmän oikealla alaraajalla, joka näyttää kuvissa päättyvän lattajalkaan.
Jalkavaivojensa takia Tutankhamon käytti kävelykeppiä. Hänen haudastaan löydettiin 130 keppiä, joista osa oli selvästi kulunut käytössä.
Köhlerin taudin perinnöllisyydestä on saatu näyttöä, joten voidaan olettaa, että Tutankhamonin tapauksessa sairastumisriski oli suuri sisäsiittoisuuden vuoksi. Köhlerin tauti tuskin kuitenkaan joudutti hänen kuolemaansa.
Todennäköisimmän kuolemansyyn tutkijat löysivät hauraan faraon selkäytimestä.
Hyttyset kaatoivat faraon
Tutankhamonin selkäytimestä eristettiin malarialoisten dna:ta. Sen mukaan kyse oli eniten malariakuolemia aiheuttavasta Plasmodium falciparum -lajista.
Tutankhamon oli siis saanut hyttysten levittämän hengenvaarallisen trooppisen taudin, jonka oireisiin kuuluvat yleensä rajut kuumekohtaukset.
Malarialoiset tuhoavat punasoluja ja aiheuttavat siten anemian. Plasmodium falciparum -malaria voi johtaa kuolemaan jo muutamassa päivässä.
Näyttääkin siltä, että vaivaisen faraon päästi tuskistaan hyttynen, vaikka voidaan olla myös melko varmoja siitä, että tulehtunut reisiluun murtuma ja muut terveysongelmat olivat jo romahduttaneet hänen fyysisen kuntonsa.
Tutankhamon ehti hallita maataan kymmenisen vuotta. Sinä aikana Egyptissä alettiin jälleen palvoa vanhoja jumalia ja häivyttää Atonin ainoaksi jumalaksi nostaneen ja siksi harhaoppiseksi tuomitun Akhenatonin muistoa.
Tutankhamon mitätöi isänsä elämäntyön. Muun muassa egyptologi Salima Ikramin mukaan egyptiläiset suhtautuivat Akhenatoniin niin kielteisesti, että Tutankhamon joutui hyvittämään isänsä teot.
Kuoleman valtakunnan hallitsija
Tutankhamonin isä, farao Akhenaton, ei ollut egyptiläisten suosiossa. Ehkä pojan muumiosta tehtiin jälkikäteiseksi kostoksi Osiriksen kaltainen. Osiris oli tärkeimpiä muinaisegyptiläisiä jumalia, jotka Akhenaton kielsi.

Iho mustattiin
Muumion päälle kaadettiin runsaasti paksua mustaa nestettä. Luultavasti tarkoituksena oli tehdä Tutankhamonista yhtä tumma kuin Osiris, joka esitettiin useimmiten mustaksi muumioksi. Vihreä oli toinen mahdollinen kuoleman valtakunnan hallitsijan ihon väri.

Sydän jätettiin pois
Yleensä vainajan sisäelimet säilöttiin kanooppiastiaan. Sydän oli tapana jättää muumioon sielun tyyssijana. Tutankhamonin sydän puuttuu. Tarinoiden mukaan veli tappoi Osiriksen ja hävitti sydämen. Tutankhamonin samastaminen Osiriksen kanssa voi selittää puuttuvan sydämen.

Penis jäykistettiin
Tutankhamon lähti viimeiselle matkalle siitin erektiossa. Oletettavasti jäykkä, paisunut sukupuolielin symboloi Osirista, joka yhdistettiin hedelmällisyyteen ja kuolemanjälkeiseen elämään ja esitettiin joskus penis jäykistyneenä.
Kuoleman jälkeen Tutankhamonia ei muisteltu eikä hänen nimeään mainittu, ja ajan mittaan kerettiläisfaraon poika jäi unohduksiin. Hänen jäljilleen eivät päässeet edes yleensä tarkkavainuiset haudanryöstäjät.
Häviäminen tietymättömiin oli todellinen onnenpotku jälkipolville. Useimpien faraoiden haudat ryöstettiin jo vanhalla ajalla, mutta Tutankhamonin kammio säilyi käytännössä koskemattomana.
Lapsihallitsija sai olla rauhassa viimeisessä leposijassaan yli 3 000 vuotta. Vasta kun Howard Carter marraskuussa 1922 tunkeutui hautaan, sen ”ihastuttavat esineet” ja farao paljastuivat.

Tutustumiskäynti hautaan
Howard Carter löysi umpeen muuratun porraskäytävän, joka johti aarteita täynnä olevaan Tutankhamonin nelikammioiseen hautaan.