Faraon kirousta pelättiin taikauskoisesti
Tutankhamonin haudan löytyminen oli maailmaa järisyttävä uutinen. Kun brittiarkeologi Howard Carter mursi sen sisäänkäynnin sinetin vuonna 1922, hän pääsi tutustumaan Kuninkaiden laaksossa harvinaisen hyvin säilyneeseen faraon viimeiseen leposijaan.
Hän näki toinen toistaan hienompia hautalahjoja, mutta ällistyttävin näky oli nuorena kuolleen hallitsijan kultainen kuolinnaamio. Carterin teon arvoa himmensivät kuitenkin pian liikkeelle lähteneet huhut faraon kirouksesta. Huonon onnen väitettiin vainoavan sitä, joka tunkeutuu hautakammioon. Muinaisen Egyptin ihmeet kiinnostivat ihmisiä kaikkialla, eivätkä toimittajat arastelleet esittää asioita liioitellun salamyhkäisesti.
Haudasta saatiin vain vähän tietoa faraosta
Rikas hauta antoi melko vähän tietoa itse Tutankhamonista. Carter kävi kyllä läpi muumion, mutta häntä kiinnostivat eniten ne taikaesineet ja korut, joita farao oli saanut mukaansa viimeiselle matkalleen. Koska osa niistä oli juuttunut ihoon palsamointiaineiden kovetuttua, Carter päätti irrottaa ne leikkaamalla muumion kappaleiksi. Naamio saatiin erilleen kuumalla teräslangalla ja veitsellä. – Howard Carter turmeli muumion. Hänhän hajotti sen 13 osaan, Hawass toteaa.
Sittemmin Tutankhamonin jäännöksiä on tutkinut viitisenkymmentä muuta asiantuntijaa ja ne on kuvattu röntgensäteillä kolme kertaa. Vuonna 2007 Egyptin kansallismuseo julkisti faraon kasvokuvia, joissa erottuvat piirteiden lisäksi yläleuan poikkeuksellisen voimakkaasti ulkonevat etuhampaat.
Noin yhdeksänvuotiaana faraoksi tullut Tutankhamon oli siirtymäajan hallitsija. Hänen vuonna 1333 eaa. alkanutta hallintokauttaan edelsi niin sanottu Amarna-kausi. Sen aikana kuninkaallisen perheen valta ja varakkuus saavuttivat huippunsa. Kilpailu arvo- ja johtoasemista oli kovaa etenkin kerettiläiskuninkaana pidetyn Ekhnatonin valtakaudella (1355 eaa.–1335 eaa).
Päävaimonsa Nefertitin kanssa hän toteutti uskonnollisen uudistuksen, jonka tavoitteena oli – ensimmäisenä maailmassa – vakiinnuttaa Egyptiin yksijumalainen uskonto. Auringonjumala Atonin palvontaan perustuvana uusi uskonto ei miellyttänyt luojajumala Amonin kultin pappeja, eikä se ollut kovin suosittu kansankaan keskuudessa. Siksi uudistukseen ja siihen liittyvään faraon vallan kasvuun kohdistui huomattavaa muutosvastarintaa yhteiskunnassa.
Tutankhamon varttui jännittyneissä sosiaalisissa olosuhteissa. Noustuaan valtaistuimelle hän kumosi Ekhnatonin päätökset ja salli uskonnon harjoittamisen vanhassa muodossaan. Näihin päiviin asti on ollut hämärän peitossa, miksi Tutankhamonista tuli farao. Hänen sukulaisuussuhteistaan on tiedetty tuskin mitään varmaa, ja esimerkiksi hänen vanhemmikseen ja sisaruksikseen on ollut useita vaihtoehtoja.
Ekhnatonin varsinainen seuraaja – Tutankhamonin sijainen – oli salaperäinen Smenkara, jonka muun muassa Hawass olettaa olleen uuden hallitsijanimen ottanut Ekhnatonin puoliso, kuningatar Nefertiti.