Kakerlakker i skjul

Torakat lisääntyvät entistä villimmin

Torjunta-aineet ovat muuttaneet torakoiden perimää ja lisääntymistapaa sillä seurauksella, että niistä uhkaa tulla entistä yleisempiä haittaeläimiä.

Torjunta-aineet ovat muuttaneet torakoiden perimää ja lisääntymistapaa sillä seurauksella, että niistä uhkaa tulla entistä yleisempiä haittaeläimiä.

Shutterstock

Torakkakoiraiden on entistä vaikeampi taivutella naaraita lisääntymispuuhiin lahjomalla niitä makealla. Nämä sitkeähenkiset hyönteiset ovat nimittäin muuttaneet sokerimieltymyksiään – olosuhteiden pakosta. Perimmäisenä syynä ovat torjunta-aineet.

Asia kävi ilmi Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimuksessa, joka on julkaistu aikakauslehti Naturessa.

Naaraita lahjotaan

Ennen parittelua koiras tuottaa makeaa eritettä houkuttimeksi naaraalle.

Rasvaa ja hiilihydraatteja sisältävän nesteen tehtävänä on miellyttää naarasta ja pitää yllä sen mielenkiintoa koirasta kohtaan parittelun ajan.

Kun naaras nauttii muun muassa maltoosia ja maltotrioosia sisältävää eritettä, siihen sekoittuu sen sylkeä, joka hajottaa monimutkaisia hiilihydraatteja.

Maltoosista syntyy nopeasti glukoosia, mutta maltotrioosi hajoaa hitaammin.

Hajotessaan erite muuttuu vähitellen kitkeräksi, ja paha maku karkottaa naaraan.

Koiraan pitää siis päästä jatkamaan sukua silloin, kun naaraalla on vielä suu makeana.

Kakerlak parring

Kun torakkakoiras on valmis jatkamaan sukua, se nostaa siipensä ja erittää makeaa nestettä naaraan houkuttelemiseksi. Naaras nousee nauttimaan eritettä. Sylki hajottaa eritteen hiilihydraatteja glukoosiksi, josta naaras ei niinkään välitä. Muuntuneiden naaraiden sylki hajottaa hiilihydraatteja entistä nopeammin, joten koiraalla on aiempaa vähemmän aikaa viedä parittelu loppuun.

© Ayako Wada-Katsumata

Syljen laatu on muuttunut

Jo vuonna 2013 pantiin merkille, että osa naaraista menetti aiempaa nopeammin paritteluhalunsa.

Uuden tutkimuksen mukaan naaraat ovat muuntuneet perimältään niin, että niiden sylki hajottaa tehokkaammin maltoosia.

Siksi paha maku, joka saa naaraan heittämään hyvästit kumppanilleen, syntyy ennen kuin koiras ehtii viedä parittelun loppuun.

Tutkijoita hämmästytti kuitenkin se, että selvä lisääntymisvaikeus ei johtanut torakkapopulaatioiden pienemiseen.

Koiraat sopeutuvat

Kävi ilmi, että koiraat ovat kyenneet mukautumaan naaraiden muuntumiseen ja kehittämään uudenlaisen parittelutavan.

Yleensä koiras nostaa siipensä ja erittää rauhasilla makeaa nestettä selkäpuolelle naaraan mielenkiinnon vangitsemiseksi. Kun naaraan halut heräävät, se nousee koiraan selkään. Kun naaras syö eritettä, siihen sekoittuva sylki alkaa hajottaa hiilihydraatteja.

Naaraan herkutellessa koiras työntyy pitemmälle niin, että se ulottuu käyrällä siittimellään naaraan takaruumiiseen.

Parittelu kestää puolitoista tuntia, ja sen aikana koiras luovuttaa siittiökotelon naaraalle.

Torakkakoiraat ovat kuitenkin sopeuttaneet käyttäytymistään sitä mukaa kuin naaraat ovat muuntuneet – ja muuttuneet itsekin.

Nyt tiedetään, että uudella tavalla käyttäytyvien koiraiden eritteessä on enemmän hitaasti hajoavaa maltotrioosia. Sen ansiosta naaras pysyy niin kauan paikallaan, että parittelu onnistuu.

Lisäksi tutkijat totesivat uudenlaisten koiraiden pitävän kiirettä: ne voivat suorittaa seksiaktin jopa alle minuutissa.

Selitys löytyy hyönteismyrkystä

Torakoiden muuntumiseen on kemiallinen syy, sillä niitä torjutaan myrkyllisillä kemikaaleilla, jotka sisältävät glukoosia.

Toisin sanoen torakat ovat pakkotilanteessa: jos ne eivät kykene sopeutumaan, ne häviävät. Perimän muutokset ovatkin parantaneet torakoiden selviytymismahdollisuuksia.

Ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna tulevaisuudennäkymä ei ole kovin valoisa: torakoita voi olla entistä vaikeampi torjua. Ja jos nämä haittahyönteiset lisääntyvät rajusti, niiden aiheuttamat ongelmat voivat laajeta katastrofiksi.

Torakat pilaavat ulosteillaan elintarvikkeita ja levittävät haitallisia bakteereja ja viruksia, kuten salmonellaa ja A-hepatiittia.

Torjunnan kannalta torakat ovat todella haasteellisia hyönteisiä. Ne voivat esimerkiksi säilyä vammautuneina elinkykyisinä viikkoja ja kestää kymmenen kertaa niin suuria säteilyannoksia kuin ihminen.

Torakoiden torjunnassa ja hävittämisessä vaikuttaa olevan nyt uudelleenarvioinnin paikka.