Kumpi oli ensin, kana vai muna? Kysymys esitettiin jo vuosituhansia sitten, ja vastaukseksi on tarjottu niin filosofiaa kuin vitsejäkin.
Tieteellä on asiaan varma kanta: muna ilmestyi kauan ennen kuin ensimmäinen kukko kiekaisi.
Jos munan on oltava kanan muna, edessä on visainen pähkinä, joka vaivaa yhä biologeja, paleontologeja ja geenitutkijoita.
Muna kehittyi miljoonia vuosia ennen kanan kotkotusta
Kun kreikkalainen filosofi Plutarkhos ajanlaskun alun ensimmäisellä vuosisadalla esitti kysymyksen, hänen ajatuksenaan oli pohtia sitä, oliko maailmankaikkeudella alkua. Alkuräjähdysteorian mukaan vastaus vaikuttaa olevan kyllä.
Tutkijoilla on ollut aikaa tutkia kysymystä myös kirjaimellisemmin.
Astrofyysikko Neil deGrasse Tyson muotoili oman vastauksensa kaksituhatta vuotta Plutarkhoksen jälkeen näin: ”Kumpi oli ensin? Muna – sen muni lintu, joka ei ollut kana.”
Useimmat tutkijat ovat Tysonin kanssa yhtä mieltä, koska vanhimmat tunnetut munafossiilit ovat useita satoja miljoonia vuosia vanhoja, ja varhaisimmat kananpojat piipittivät matemaattisten mallien mukaan vasta noin 58 000 vuotta sitten.
Tuoreet tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että kesykana eli Gallus gallus domesticus polveutuu kahdesta Kaakkois-Aasian viidakkokanalajista, mikä näyttää tukevan Tysonin käsitystä.
Muna siis oli olemassa paljon ennen meille tuttuja kanoja.
Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että kesykana eli Gallus gallus domesticus syntyi kahden kaakkoisaasialaisen viidakkokanalajin risteytyessä.
Plutarkhos esittäisi kuitenkin vastauksen pohjalta varmasti uuden kysymyksen: Kumpi sitten oli ensin, viidakkokana vai muna?
Kysymysketjua voidaan jatkaa aina elämän alkuun asti – jolloin ensimmäisen munan etsintä muuttuu taas teoreettisemmaksi.
Matelijan muna mullisti elämän
Munat, joiden kaltaisia maalaamme pääsiäisenä ja joista paistamme munakkaita, ovat kehittyneet viimeistään noin 312 miljoonaa vuotta sitten amniooteiksi eli vesikalvollisiksi kutsutuille nelijalkaisille selkärankaisille, joista nykyiset matelijat, linnut ja nisäkkäät polveutuvat.
Uudenlainen muna merkitsi evoluution kvanttihyppyä, koska munista saattoi kehittyä vahvempia ja isompia ja niitä voitiin munia maalle ilman, että kuivuivat.
Amnioottien eli vesikalvollisten munille on ominaista se, että niissä on vesikalvo – amnion (1) – jonka sisään jää alkio (2) ja sikiövesi. Lisäksi munassa on kova kuori (3), joka pitää vettä, ja kaksi muuta kalvoa (4). Munassa on myös ilmatasku (5), suojaava valkuainen (6) ja ravinteikas keltuainen (7).
Plutarkhoksen kysymyksen pitäisi oikeastaan kuulua: Kumpi oli ensin, amniootti vai muna? Sekään ei silti tuottaisi oikeaa vastausta.
Ennen varhaisia amniootteja esimerkiksi kalat ja sammakkoeläimet laskivat veteen hyytelömäisiä munia.
Munimisen evoluutio alkanut varhain
Kaikille kasveille ja eläimille, jotka lisääntyvät suvullisesti, kehittyy sukusoluja eli gameetteja. Koiraspuolisilla yksilöillä ne ovat siittiöitä tai siitepölyä ja naaraspuolisilla munasoluja.
Siittiö- ja munasolu muodostavat yhtyessään tsygootin eli uuden eliön ensimmäisen solun, joka alkaa jakaantua ja josta kehittyy esimerkiksi uusi nisäkäs- tai lintuyksilö.
Panssaroidun muinaiskalan fossiili osoittaa, että laji todennäköisesti laski munia jo 500 miljoonaa vuotta sitten.
Tutkimus on osoittanut, että pian tsygoottivaiheen jälkeen alkavat ensin hahmottua yksilön pääosat eli pää, ruumis ja raajat ja vasta sitten alkio saa suojakseen munan.
Tulos viittaa siten siihen, että muna on evoluution aikana tullut lisäke, jonka tehtävä on suojata alkiota muita lajeja vastaan. Siis: kana ennen munaa.
Näin Plutarkhoksen kysymykseen voidaan vastata kummalla tavalla hyvänsä. Evolutiivisesti muna on syntynyt ennen kanaa, mutta yksilönkehitystä tarkasteltaessa jokainen kana kehittyy ennen munaa.