Piikkikalan tiineys huomattiin sattumalta, kun varsinaisena tutkimuskohteena oli lajin mäti. Lähempi tarkastelu paljasti, että munissa kehittyvät sikiöt olivat normaaleja ja elinkelpoisia, mutta niiden pöhöttynyt emo, jota alettiin kutsua Mariaksi, oli kuolemaisillaan.
Siksi tutkijat päättivät lopettaa sen ennen munien poistamista. Eloon jääneistä sikiöistä 56 kehittyi aikuiseksi kalaksi.
Poikasilla oli kaksi vanhempaa
Biologit pitivät mahdollisena, että Maria oli tavalla tai toisella kloonannut itsensä, mutta dna-analyysien mukaan uusilla yksilöillä oli emon lisäksi isä.
Toisin sanoen koiraan oli täytynyt hedelmöittää mäti maidillaan. Todennäköisesti Maria oli uinut kutupaikalla, jossa jokin koiras oli jo käynyt hedelmöittämässä toisen naaraan mätimunia, ja osa siittiösoluista oli joutunut sen munanjohtimeen.
Tutkijoita kiinnostaa tietää, miten yleisestä tapahtumasta Marian tapauksessa on kysymys. Lisääntymisen evoluution kaikkia yksityiskohtia ei tunneta, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että elävien poikasten synnyttäminen sai alkunsa juuri näin.