Kalojen neitseellinen syntymä hämmästytti

Akvaariokalana tunnetulle piikkikalalle kehittyi poikasia munasolujen ollessa emon mahassa. Epätavallinen hedelmöittyminen voi olla iso asia evoluutiohistorian tutkimukselle.

Akvaariokalana tunnetulle piikkikalalle kehittyi poikasia munasolujen ollessa emon mahassa. Epätavallinen hedelmöittyminen voi olla iso asia evoluutiohistorian tutkimukselle.

Akvaariossa elävä pieni piikkikala löi vuonna 2019 englantilaisen Nottinghamin yliopiston tutkijat ällikällä. Naaras tuli tiineeksi – ymmärrettynä niin, että mätimunat kehittyivät sikiöiksi ollessaan vielä emon sisässä.

Lisääntymistapa oli kaikkea muuta kuin odotuksenmukainen, sillä piikkikalat yleensä kutevat: naaraskala laskee munasolut eli mädin veteen, ja koiraskala hedelmöittää ne siittiösoluillaan eli maidilla.

Piikkikalan mahasta löytyi hedelmöittyneitä munasoluja. Niistä 56 kehittyi täysikasvuisiksi kaloiksi.

© Dr. Laura Dean

Piikkikalan tiineys huomattiin sattumalta, kun varsinaisena tutkimuskohteena oli lajin mäti. Lähempi tarkastelu paljasti, että munissa kehittyvät sikiöt olivat normaaleja ja elinkelpoisia, mutta niiden pöhöttynyt emo, jota alettiin kutsua Mariaksi, oli kuolemaisillaan.

Siksi tutkijat päättivät lopettaa sen ennen munien poistamista. Eloon jääneistä sikiöistä 56 kehittyi aikuiseksi kalaksi.

Poikasilla oli kaksi vanhempaa

Biologit pitivät mahdollisena, että Maria oli tavalla tai toisella kloonannut itsensä, mutta dna-analyysien mukaan uusilla yksilöillä oli emon lisäksi isä.

Toisin sanoen koiraan oli täytynyt hedelmöittää mäti maidillaan. Todennäköisesti Maria oli uinut kutupaikalla, jossa jokin koiras oli jo käynyt hedelmöittämässä toisen naaraan mätimunia, ja osa siittiösoluista oli joutunut sen munanjohtimeen.

Tutkijoita kiinnostaa tietää, miten yleisestä tapahtumasta Marian tapauksessa on kysymys. Lisääntymisen evoluution kaikkia yksityiskohtia ei tunneta, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että elävien poikasten synnyttäminen sai alkunsa juuri näin.