













Ihmisten ja simpanssien tiet erosivat
Nyt jo sukupuuttoon kuollut apinalaji jakautui noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten kahteen ryhmään, joista sittemmin kehittyivät ihmiset ja simpanssit. Nämä kaksi ryhmää vaihtoivat vielä keskenään geenejä miljoonien vuosien ajan, ennen kuin niiden yhteys katkesi kokonaan 4–6 miljoonaa vuotta sitten.
Apinaihmiset nousivat kahdelle jalalle
Varhaisin laji, joka epäilyksettä kuuluu ihmisen kehityslinjaan, on kenialainen Australopithecus anamensis, joka eli ajanjaksolla 4,2–3,8 miljoonaa vuotta sitten. Ilmeisesti se kiipeili puissa, mutta se kykeni myös seisomaan takajalkojensa varassa.
Esivanhempamme olivat lilliputteja
Australopithecus anamensis -lajia seurasi Australopithecus afarensis eli afrikkalainen etelänapina, joka tunnetaan muun muassa Lucy-nimen saaneesta fossiilista. Etelänapinat painoivat yleensä alle 30 kiloa, ja niiden kasvot ja aivot muistuttivat simpansseja. Nekin ehkä vielä kiipeilivät puissa, mutta ne kävelivät jo paljon myös pystyasennossa.
Aivot kasvoivat
2,8 miljoonaa vuotta sitten syntyi Homo habilis eli käteväihminen. Laji muistutti paljon edeltäjäänsä A. afarensista, mutta sen aivot olivat noin 45 prosenttia suuremmat. 2,12 miljoonaa vuotta vanhat Kiinasta löydetyt kivityökalut saattavat viitata siihen, että jotkin käteväihmiset olivat jo lähteneet Afrikasta.
Laji syntyi Afrikassa tai Aasiassa
Homo habilis -lajista kehittyi Homo erectus eli pystyihminen, mutta siitä kiistellään yhä, tapahtuiko tämä Afrikassa vai Aasiassa. Vanhimmat pystyihmisen löydöt Afrikasta ovat kahden miljoonan vuoden takaa, mutta Euroopasta ja Aasiasta on tehty lähes yhtä vanhoja löytöjä. Useimmat tutkijat olettavat kuitenkin lajin syntyneen Afrikassa.
Suuret aivot takasivat tulentekotaidon
Homo erectus oli paljon ihmismäisempi kuin edeltäjänsä. Sen aivot olivat paljon suuremmat ja joissakin tapauksissa lähes yhtä suuret kuin nykyajan ihmisten. Laji oli ensimmäinen, joka oppi käsittelemään tulta. Tämä tapahtui noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten.
Pitkään vaikuttanut laji syntyi
Pystyihmisiä (Homo erectus) eli vielä noin 100 000 vuotta sitten, mutta jo 1,2 miljoonaa vuotta sitten niistä kehittyi uusi laji, Homo antecessor eli euroopanihminen. Sitten syntyi Homo heidelbergensis eli heidelberginihminen – joko H. antecessorista tai H. erectuksesta. Uudet lajit syntyivät Afrikassa tai Euroopassa.
Kaksi ehdokasta esivanhemmiksi
Homo antecessor ja Homo heidelbergensis ovat todennäköisimmät ehdokkaat oman lajimme, Homo sapiensin, esivanhemmiksi. H. heidelbergensiksen aivot olivat lähes yhtä suuret kuin meidän. H. antecessorin aivot olivat vähän pienemmät, mutta sen litteät kasvot muistuttivat erehdyttävän paljon nykyisten ihmisten kasvoja.
Lajimme on sekoittumisen tuotos
Varhaisimmat Homo sapiensit ilmestyivät esiin Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten. Joidenkin tutkijoiden mukaan lajimme piirteet syntyivät eri puolilla Afrikkaa ja niistä muodostui omanlaisensa kokoelma, kun eri väestöryhmät lisääntyivät keskenään ja geenit sekoittuivat.
Maapallolla eli useita lajeja
Homo sapiens asutti maapalloa pitkän aikaa monien muiden ihmislajien kanssa. Homo erectuksen lisäksi täällä olivat aasialaiset lajit H. floresiensis eli floresinihminen ja H. luzonensis eli luzoninihminen sekä afrikkalainen H. naledi. Ne olivat kaikki ehkä H. habiliksen eli käteväihmisen tai jonkin sitä muistuttaneen lajin jälkeläisiä.
Läheiset sukulaiset olivat voimakkaita
Euroopassa ja Aasiassa eli vielä kaksi muuta lajia, neandertalinihminen ja denisovanihminen. Nämä kaksi lajia ovat Homo sapiensin lähimmät sukulaiset, mutta ne olivat meitä paljon raskasrakenteisempia. Samoin kuin me myös ne polveutuivat joko euroopanihmisestä (H. antecessor) tai heidelberginihmisestä (H. heidelbergensis).
Oma lajimme valtasi Maan
Ensimmäiset Homo sapiensit lähtivät Afrikasta todennäköisesti jo yli 200 000 vuotta sitten. Useimpien nykyään elävien ei-afrikkalaisten taustalla on kuitenkin noin 60 000 vuotta sitten tapahtunut vaellusaalto. Euroopassa ja Aasiassa uudet tulokkaat risteytyivät neandertalilaisten ja denisovanihmisten kanssa.
Vain me olemme jäljellä
Oman lajimme elinaikana muut ihmislajit hävisivät asteittain. Viimeiseksi sukupuuttoon kuolivat neandertalinihmiset, jotka katosivat noin 40 000 vuotta sitten, ja denisovanihmiset, joita on mahdollisesti ollut olemassa vielä 14 500 vuotta sitten. Nyt on jäljellä enää yksi ihmislaji, Homo sapiens.
Arvoitukset ratkeavat
Nykyiset ihmiset ovat monimutkaisen kehityshistorian tulosta. Uusien löytöjen ansiosta tutkijat täydentävät kehityshistoriaa ja sukupuuta jatkuvasti. Jos haluat tietää enemmän lajimme suurimmista arvoituksista ja tutkijoiden uusista ratkaisuista, lue lisää täältä.