Shutterstock
Dinosaur fjer

Tutkijat: Dinosaurusten menestys johtui sopeutumiskyvystä

Muinainen luonnonkatastrofi ja höyhenet saattoivat raivata tietä dinosaurusten valtakaudelle maapallolla, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Tämä saattaa muuttaa käsitystä dinosaurusten aikana vallinneista olosuhteista.

Useimmat tuntevat teorian, jonka mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon runsaat 66 miljoonaa vuotta sitten, kun Maahan iskeytyi meteori. Isku aiheutti koko planeetan käsittävän talven, kun pöly täytti ilmakehän.

Suurten matelijoiden joukkotuho noin 202 miljoonaa vuotta sitten on vähemmän tunnettu tapahtuma. Se kuitenkin oli alku dinosaurusten valtakaudelle.

Paleontologit ovat pitkään pohtineet, mikä joukkotuhon aiheutti ja miksi dinosaurukset selvisivät. Luoteis-Kiinassa tehtyihin kaivauksiin perustuva tutkimus saattaa antaa vastauksen.

Ensimmäiset dinosaurukset Pangean aikana

Varhaiset dinosaurukset ilmestyivät eteläisille lämpimille alueille jo jättiläismanner Pangean aikana triaskaudella 231 miljoonaa vuotta sitten.

Tuolloin planeetan trooppiset ja subtrooppiset seudut olivat valtavien matelijoiden kuten krokotiiliä muistuttavien phytosaurusten temmellyskenttää.

Dinosaurukset olivat kuitenkin jo valtaamassa alaa, ja lajit levisivät kohti pohjoisempia elinalueita noin 214 miljoonaa vuotta sitten.

dinosaurus höyhen fossiili

Sinosauropteryxin fossiili sisälsi melanosomeiksi kutsuttuja pigmenttijyväsiä, joista pystyttiin hahmottamaan, minkä värinen dinosaurus oli.

© Julius T. Csotonyi/SPL & Shutterstock

Äärimmäinen kylmyys

Uudessa tutkimuksessa arvellaan, että kesken lämpimän kauden Maassa koettiin aika ajoin äärimmäisen kylmiä jaksoja.

Dinosaurusten kyky sopeutua kylmään auttoi niitä selviämään hengissä oloissa, joissa suuri osa Maan eläimistä kuoli.

Suurin osa dinosaurusfossiililöydöistä on tehty pohjoisilla leveysasteilla.

Dinosaurusten jalanjälkiä on löydetty muun muassa Junggarin altaan alueelta Luoteis-Kiinasta. Se on todiste siitä, että dinosaurukset vaelsivat seudulla rannikkoa pitkin.

Samalta alueelta on löydetty myös höyhenpeitteisiä dinosaurusfossiileja.

Junggarin altaasta tutkijat löysivät myös pikkukiviä ja soraa sedimentissä, jossa niitä ei muuten esiintynyt.

Kivet ovat kulkeutuneet rannikolta jäätikön mukana ja ovat merkki siitä, että alueella on vallinnut ankara kylmyys.

Tutkijat arvelevat, että lyhyet kylmyysjaksot johtuivat tulivuorista, joiden purkaukset aiheuttivat suuria ilmastoa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään.

Purkauksista ilmakehään pääsi myös valtavia määriä aerosoleja, rikkihappopisaroita, tuhkaa ja pölyä.

Nämä aerosolit estivät auringonvalon pääsyn maahan, kylmensivät planeetan ja aiheuttivat erittäin kylmiä kausia.

Pohjoisilla alueilla koettiin sen vuoksi aika ajoin lyhyitä kylmiä kausia, mikä synnytti ilmaston, jossa dinosaurukset viihtyivät.

pangea dinosaurus

Triaskaudella suurin osa mantereista muodosti Pangean jättiläismantereen. Dinosauruslöytöjä on tehty vain merkityillä alueilla pohjoisessa ja etelässä. Nykyisin Kiinassa sijaitseva Junggar on merkitty punaisella.

© Olsen et al., Science Advances

Lämmittävä höyhenpeite

Tutkijat uskovat, että 202 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut joukkotuho johtui suuresta tulivuorenpurkauksesta, jonka kasvihuonekaasupäästöt ensin lämmittivät planeettaa.

Samalla purkauksessa vapautuneet myrkylliset kaasut ja valtavat aerosolimäärät estivät auringonvalon pääsyn ilmakehän läpi ja synnyttivät pitkän kylmän ja pimeän kauden.

Dinosaurusten menestyksen salaisuus on höyhenpeitteen kehittyminen. Tutkijat arvelevat, että jo varhaisilla dinosauruksilla olisi ollut höyhenet. Dinosaurusten höyhenpeite ei siis olisikaan kehittynyt myöhemmin kuten tähän asti on uskottu.

Höyhenet olivat oivallinen eriste, joka lämmitti dinosauruksia kylmissä oloissa.

Niiden avulla dinosaurukset saattoivat nousta Maassa valta-asemaan. Kolme neljäsosaa muista lajeista katosi, kun toistuvat massiiviset tulivuorenpurkaukset vain voimistivat kylmiä kausia.

fossiili höyhen

Vanhin tunnettu höyhen kuului ilmeisesti Archaeopteryx-liskolinnulle, joka oli variksen kokoinen liitelijä.

© University of Hong Kong