Tiede löysi hirmuliskot vasta 1800-luvulla

On mahdotonta sanoa, kuka on tehnyt ensimmäisen hirmuliskolöydön. Asiasta voidaan esittää vain valistuneita arvauksia. Hyvät mahdollisuudet löytää dinosaurusten kivettyneitä luita on ollut muun muassa Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkailla. Esimerkiksi Etelä-Dakotassa, josta kaivettiin 1800-luvulla esiin paljon fossiileja, asui intiaaneja jo 11 000 vuotta sitten. Myös Kiinassa on seutuja, joiden asukkaiden uskotaan pitäneen löytämiään hirmuliskojen osia lohikäärmeenluina ja -hampaina. Osa fossiileistahan on voinut olla hyvin lähellä maanpintaa tai ehkä jopa kokonaan näkyvissä. Ensimmäinen historiallinen tieto hirmuliskolöydöstä on vuodelta 1676. Englantilaisen Oxfordshiren kreivikunnan luontoa esittelevässä kirjassa on maininta tällaisesta havainnosta, jota ei kuitenkaan osattu vielä yhdistää muinaisiin matelijoihin. Teoksessaan Oxfordin yliopiston ensimmäinen kemianprofessori Robert Plot kuvailee kivilouhoksesta löytämäänsä kappaletta ja arvelee sen olevan jonkin suuren eläimen, mahdollisesti norsun, tai vielä todennäköisemmin jättiläisen sääriluun alaosa. Vielä kehnommin fossiilia tulkitsi luonnonhistorioitsija Richard Brookes 1763: hän piti sitä jättiläisen kiveksinä. Vaikka itse kivettymä katosi, Plotin yksityiskohtaisista piirustuksista voitiin myöhemmin selvittää, että luu kuului Megalosaurukselle. Lajin määritti britti John Phillips 1871, kun muinaisliskojen tutkimus oli jo jossain määrin vakiinnuttanut asemansa. Hirmuliskojen fossiileja tajuttiin ottaa talteen jo 1840-luvulla. Charles Darwin oli edellisellä vuosikymmenellä koonnut paljon aineistoa, joka viittasi siihen, että vanhoista lajeista kehittyisi uusia evoluution kautta.