Rommia, olutta ja viskiä. Vuonna 1994 Eastendissä Kanadan Saskatchewanin provinssissa nosteltiin maljoja.
Kolme fossiilinetsijää oli tehnyt elämänsä löydön. Maasta oli tullut esiin T. rexin eli Tyrannosaurus rexin eli tyranniliskon luuranko.
Sille piti antaa nimi. Illan mittaan pullot tyhjenivät, ja lopulta oli jäljellä enää viski. Kun sekin oli loppu, nimi oli selvillä:
T. rex nimettiin skottiviskin mukaan.
Muinaisliskosta tuli siis Scotty. Luiden irrottaminen kalliosta oli pitkä urakka, mutta tänä vuonna tutkijat saattoivat todeta, että kyseessä ei ollut vain suurin tunnettu tyrannilisko, vaan luuranko kuului suurimmalle tunnetulle maapetoeläimelle.
Scotty on 13 metriä pitkä ja painaa 8,9 tonnia. Scotty päihitti 400 kilolla Sueksi nimetyn T. rexin fossiilin, joka löydettiin 1990 Etelä-Dakotasta Yhdysvalloista.
Scotty oli yli kaksi tonnia painavampi kuin muut hirmuliskot, jotka kilpailevat tyranniliskon kanssa suurimman maapetoeläimen tittelistä.
Scottyn koko yllätti tutkijat. Vielä yllättävämpää on se, että Scottyn luut osoittavat, että Maan päällä on todennäköisesti elänyt sitäkin suurempia maapetoja.
Scottyksi nimetyn luurangon tutkimusta johtaa kanadalaisen Albertan yliopiston paleontologi Scott Persons.
Reisiluu kertoo painon
Eläimen painosta voidaan päätellä paljon sen biologiasta.
Tyranniliskoja tutkineen brittiläisen paleontologin David Honen mukaan paino vaikuttaa eläimen ravitsemukseen, liikkumiseen ja nopeuteen, kasvuun ja käyttäytymiseen. Siksi Scottyn ja muiden hirmuliskojen paino kiinnostaa tutkijoita.
Sukupuuttoon kuolleen lajin edustajan painon määrittäminen on mutkikasta. Luurangosta voidaan laskea eläimen pituus ja korkeus – jos luista on säilynyt suurin osa, mikä on harvinaista.
Sittenkin kun pituus ja korkeus tiedetään, paino on usein arvailujen varassa, sillä kadonneiden lihasten ja rasvakudosten määrää ei tarkkaan tiedetä.
Scottyn reisiluu oli 133 senttiä pitkä, ja sen ympärysmitta oli 59 senttiä.
Viime vuosina T. rex on pudonnut monta sijaa suurimpien hirmuliskojen luettelon kärjestä, kun esimerkiksi eteläamerikkalainen Giganotosaurus ja afrikkalainen Spinosaurus ovat osoittautuneet isommiksi kuin tunnetut tyranniliskoyksilöt.
Spinosauruksen pituus on yli 15 metriä. Myös sen paino on kuitenkin ollut vaikea määrittää.
Nyt tilanne on helpottunut. Tutkimalla nykyisin elossa olevia lajeja on saatu selville, että reisiluun ympärysmitasta voidaan melko tarkkaan päätellä eläimen paino.
Reisiluu kannattelee elimistöä, joten sen paksuus kertoo, miten kova paine siihen kohdistuu. Scottyn reisiluun ympärysmitta on 59 senttiä. Siitä on laskettu, että Scotty painoi 8 870 kiloa.
Sue puolestaan oli 8 462-kiloinen. Ero muihin hirmuliskolajeihin on isompi: kakkossijan jakavat Giganotosaurus ja sen sukulaislaji Tyrannotitan, jotka molemmat painoivat 6 260 kiloa.
Ilmastonmuutos suosi T. rexiä
Tutkijat etsivät nyt selitystä siihen, miksi T. rex kasvoi huimiin mittoihinsa. Se kuuluu tyranniliskoihin samoin kuin kolmisenkymmentä muuta hirmuliskolajia.
Kooltaan T. rex eroaa selvästi sukulaislajeistaan. Tyranniliskojen heimo kehittyi noin sata miljoonaa vuotta ennen kuin itse Tyrannosaurus rex.
Ensimmäisten 80 miljoonan vuoden ajan tyranniliskolajit olivat melko pieniä, vain muutaman sadan kilon painoisia.
Silloin suurimpia hirmuliskoja olivat allosaurukset ja carchadontosaurukset.
Reisiluu ratkaisi petoliskojen järjestyksen
1. T. rex on uusi ennätyksen haltija
Reisiluun ympärysmitasta laskettuna T. rex on selvästi suurin koskaan elänyt maapetoeläin. Esimerkiksi Scottyn painoksi on saatu 8 870 kiloa. Scotty päihittää paitsi painollaan myös reisiluun, jalkojen ja hammasrivien pituudella myös lajitoverinsa. Scottyn pituus oli lähes 13 metriä.
2. Spinosaurus hämmentää tutkijoita
Reisiluun ympärysmitan mukaan laskettuna Spinosauruksen paino olisi ollut 1 645 kiloa. Menetelmä ei kuitenkaan anna sille oikeaa tulosta, sillä laji vietti suuren osan ajastaan vedessä, joka kannatteli sen painoa. Tietokonemallien mukaan Spinosauruksen paino oli noin 6 500 kiloa.
3. Giganotosaurus oli pitkä ja hoikka
Ensimmäinen Giganotosauruksen fossiili löydettiin 1995, ja se julistettiin heti T. rexin voittajaksi. Sen reisiluu oli 3,5 senttiä pidempi kuin Scottyn ja koko ruumiskin oli ehkä hitusen pidempi. Giganotosaurus oli kuitenkin hoikempi kuin T. rex, ja reisiluun ympärysmitta antaa sen painoksi 6 260 kiloa.
Asetelma muuttui liitukauden lopulla noin 84 miljoonaa vuotta sitten. Silloin alkoi esiintyä yli 1,5 tonnin painoisia tyranniliskoja. Syytä tutkijat eivät tiedä.
Tuota vaihetta edeltävältä 25 miljoonan vuoden ajanjaksolta on vain vähän fossiililöytöjä, joista selitystä voitaisiin etsiä.
Se silti tiedetään, että tuolloin oli meneillään raju ilmaston lämpeneminen, joka johti merenpinnan tason muutoksiin ja happikatoon merissä.
Tähän asti ei ole tiedetty, miten T. rex sopeutui uusiin oloihin, mutta nyt uudet löydöt ovat tuoneet asiaan valoa.
Tänä vuonna on saanut tieteellisen lajikuvauksen kaksi uutta tyranniliskolajia: 96 miljoonaa vuotta sitten elänyt Moros intrepidus ja Suskityrannus hazelae, joka eli 92 miljoonaa vuotta sitten.
Molemmat elivät juuri ennen jättityranniliskojen ilmaantumista, ja kumpikin painoi alle sata kiloa. T. rex on siis kehittynyt oletettuakin nopeammin.
Tyrannilisko Suskityrannus eli 25 miljoonaa vuotta ennen T. rexiä ja muistutti T. rexin esivanhempia. Tosin se painoi täysikasvuisenakin vain noin sata kiloa.
Nopea kehitys selittyy todennäköisesti siitä, että ilmastonmuutos hävitti kilpailijat ja T. rexin esivanhemmat valtasivat niiden ekologisen lokeron.
Tutkijoita ihmetyttää silti yhä, miten kehitys saattoi olla niin nopeaa ja miksi T. rex kasvoi tonneja isommaksi kuin sitä edeltäneet petoliskot.
Ketterä jättiläinen
Raskaan elimistön liikuttelu vaatii paljon energiaa, ja se rajoittaa huippunopeutta.
Siksi petoeläimet eivät voi kasvaa kovin suuriksi. Spinosaurus oli iso, mutta se elikin suuren osan elämästään vedessä, missä ison ruumiin liikuttelu on kevyempää kuin kuivalla maalla.
Giganotosaurus taas saalisti suuria – ja hidasliikkeisiä – kasvinsyöjähirmuliskoja, joita oli sen esiintymisalueella paljon. Ravintoa oli yllin kyllin tarjolla hitaallekin saalistajalle.
T. rex ei elänyt vedessä, eikä sen elinalueilla Pohjois-Amerikassa ollut paljon isoja ja hitaita kasvinsyöjähirmuliskoja.
Päinvastoin T. rexin saaliit olivat suhteellisen ketteräliikkeisiä ornitopodiliskoja ja sarvinaamaliskoja. Olosuhteet näyttävät siis olleen T. rexin kasvua vastaan.
Aiemmin selitykseksi on esitetty, että T. rex söi vain raatoja, mutta sittemmin löydetyt kasvinsyöjähirmuliskojen luut, joissa on T. rexin hampaiden jälkiä, ovat vieneet siltä teorialta pohjan.
Todennäköisesti T. rex sattui vain olemaan ruumiinrakenteeltaan erilainen kuin muut suuret petohirmuliskot.
Fossiililöytöjen perusteella on päätelty, että T. rex iski hampaansa saaliin takaruumiiseen ja pisteli sen poskeensa lihoineen ja luineen.
Sillä oli jaloissaan ainutlaatuinen luu, joka toimi ikään kuin iskunvaimentimena ja jakoi painon koko jalkaterälle.
Lisäksi T. rexin sääri oli pitkä suhteessa reisiluuhun, mikä on hyvän juoksijan piirre.
Tietokonemallien perusteella on päätelty, että T. rex oli myös vikkelä käänteissään.
Scotty pystyi täysikasvuisenakin tekemään käännöksen kaksi kertaa niin nopeasti kuin muut suuret petoliskot.
Oliko Scotty joukkuepelaaja?
Scotty oli siis riittävän ripeä juoksemaan kiinni saaliinsa – ainakin lyhyillä matkoilla. Sillä saattoi kuitenkin olla myös joukkovoimaa tukenaan.
Vuonna 1997 kanadalainen paleontologi Phil Currie löysi yhdessä paikasta ainakin 12:n Albertosaurus-lajin yksilön luurangot. Albertosaurus on T. rexin läheinen sukulaislaji.
Eläimet ovat voineet elää yksinään, ja niiden jäännökset ovat sattumalta, esimerkiksi rajun tulvan seurauksena, ajautuneet samaan paikkaan.
On silti myös mahdollista, että ne olivat laumassa. Se olisi ollut lajille etu, sillä yhteistyöllä ne olisivat voineet kellistää ripeäliikkeisenkin saaliin.
Asiaan saadaan ehkä lisävalaistusta Yhdysvalloissa tehdystä tuoreesta löydöstä.
Nyt samassa paikassa oli neljän T. rexin sukulaisen jäännökset: yhden täysikasvuisen, yhden nuoren ja kahden poikasen.
Joukkuepelillä menestykseen
Monisukupolvinen saalistusjoukko
Kun löydettiin kasa T. rexin lähisukulaisen Albertosauruksen luurankoja, seassa oli sekä pieniä poikasia että 24-vuotiaita aikuisia. Todennäköisesti myös T. rex oli elänyt perhekuntien muodostamissa laumoissa, joissa kaikenikäiset saalistivat yhdessä.
Nuoret T. rexit olivat nopeita ja ketteriä
Aikuiset T. rexit olivat kokoonsa nähden ketteriä, mutta nuoret yksilöt olivat vielä ripeäliikkeisempiä. Nuori T. rex teki käännöksiä ainakin viisi kertaa niin nopeasti kuin aikuinen. Ne myös juoksivat nopeammin. Niiden tehtävänä saattoi olla saaliin uuvuttaminen.
Saalis hengiltä luut murskaamalla
Nuorilla T. rexeillä oli terävät ohuet hampaat, jotka saivat viilleltyä saaliin verille. Lopullisen armoniskun antoivat kuitenkin täysikasvuiset yksilöt. Niillä oli vahvat hampaat ja paljon puruvoimaa, jolla ne saivat murskaksi isonkin saaliseläimen luut.
T. rexin sosiaalisesta luonteesta on muitakin viitteitä. Kanadasta on löydetty jalanjälkiä, jotka kolme yhdessä kulkenutta tyranniliskoa jätti saviseen maahan 70 miljoonaa vuotta sitten.
Kolmikko saattoi olla saalistamassa yhdessä. Lisäksi Suen sääriluussa on jälki vakavasta vammasta.
Tutkijoiden mukaan Sue ei voinut saalistaa pitkään aikaan, vaan sen on pitänyt saada ruokaa perheenjäseniltään sillä aikaa, kun vamma parani.
Tyranniliskojen luissa on myös jälkiä muiden tyranniliskojen puremista. Myös keskinäiset tappelut viittaavat siihen, että T. rex eli laumassa.
Scottylläkin on pyrstön nikamissa vamma, jonka on ilmeisesti lajitoverin pureman perua.
Aikuisen t. rexin leukojen puruvoima vastasi yli 3,5:tä tonnia.
Jos Scotty eli yhdessä nuorempien lajitoverien kanssa, ne ovat olleet täydellinen joukko.
Nuoret ja ketterät yksilöt ovat juosseet saaliin väsyksiin tai käyneet sen kimppuun väijyksistä, ja Scotty ja muut täysikasvuiset lauman jäsenet ovat ottaneet sen hengiltä tehokkailla luunmurskaajan leuoillaan.
T. rex voi pudota kärjestä taas
T. rexin ketteryys ja sosiaalinen luonne todennäköisesti auttoivat sitä kasvamaan suurimmaksi tunnetuksi maapedoksi. Scotty on nostanut lajinsa kärkisijalle.
Toisaalta sen mahtava koko voi myös osoittaa, että titteli voi olla vain lainaa.
Lajitoveriensa tavoin Scotty sai lisää pituutta ja painoa koko elämänsä ajan.
Sen runsaat mitat johtuvatkin osaksi siitä, että se on vanhin tunnettu lajinsa edustaja: se oli kuollessaan yli 30-vuotias.
Kaikki muut löydetyt yli 50 tyranniliskoyksilöä ovat olleet kuollessaan nuorempia.
Saattaa olla, että Scott oli ehtinyt saavuttaa korkeimman iän ja suurimman koon, mitä sen lajille ylipäänsä oli mahdollista.
Muut suuret petohirmuliskolajit, kuten Spinosaurus ja Giganotosaurus, tunnetaan vain muutamasta fossiililöydöstä.
On siis todennäköistä, että niiden kookkaimpia edustajia ei ole vielä löydetty. Tulevaisuudessa vastaan voi hyvinkin tulla Scottya suurempia yksilöitä.
Giganotosauruksen koosta lisätietoa voi antaa pieni leukaluun palanen.
Sen perusteella koko eläimen mittojen määrittäminen on epävarmaa, mutta tutkijat uskovat, että yksilö, jolle luu on kuulunut, on ollut jopa 6,5 prosenttia pidempi ja 20 prosenttia painavampi kuin suurin tunnettu Giganotosaurus-yksilö.
Se olisi siis painanut noin 8 000 kiloa eli lähes yhtä paljon kuin Scotty.
VIDEO: Kumpi voittaisi taiston: T. rex vai Giganotosaurus?
Paleontologi Jordan Mallon kertoo historian suurimpien maapetojen vahvuuksista ja heikkouksista.