Kuinka iso T. rex oli?
Täysikasvuinen Tyrannosaurus rex oli 11–13 metriä pitkä kuonon kärjestä hännän päähän mitattuna, ja maasta lantion päälle oli mittaa 3,7 metriä. Sen kallokin saattoi kasvaa 1,4 metrin mittaiseksi.
T. rexin painoa on vaikeampi määrittää varmasti, sillä sen lihakset, rasvakudos ja muut pehmytkudokset eivät ole säilyneet. Tutkijat voivat kuitenkin esittää siitä valistuneita arvauksia useilla menetelmillä.
Tarkastelemalla luissa olevia painaumia ja pullistumia, joihin lihakset ovat aikoinaan kiinnittyneet, on mahdollista saada käsitys T. rexin lihasten koosta. Tällä tavalla on tehty tietokoneella rekonstruktio T. rexistä ja laskettu T. rexin paino.
Tämä rekonstruktio Tyrannosaurus rexistä on yksi maailman tieteellisesti tarkimmista, ja se on Saurian-tietokonepelin tekijöiden käsialaa.
Toinen tapa on mitata T. rexin reisiluun ympärysmitta, jonka paksuus nykyeläimillä on osoittautunut pitkälti olevan yhteydessä ruumiinpainoon, ja laskea paino sen avulla.
Tuoreimmat laskelmat kummallakin menetelmällä antavat viitteitä siitä, että suurimmat T. rex -yksilöt painoivat lähes yhdeksän tonnia. Tämä vastaa suurin piirtein kahden afrikannorsun painoa.
Oliko T. rex suurin petodinosaurus?
Usean petodinosauruksen on väitetty olleen T. rexiä isompi.
Ehdokkaita ovat olleet muun muassa eteläamerikkalainen Giganotosaurus ja afrikkalainen Carcharodontosaurus. Ne ovat läheistä sukua keskenään, ja ne elivät vähän alle 100 miljoonaa vuotta sitten eli 30 miljoonaa vuotta ennen T. rexiä.
1990-luvulla tutkijat löysivät luita, jotka osoittavat, että Giganotosaurus- ja Carcharodontosaurus-lajit saattoivat kasvaa jopa 13,4 metriä pitkiksi. Tämä on hieman enemmän kuin T. rexin pituus.
Suurin piirtein samaan aikaan tutkijat havaitsivat, että petodinosauruksiin kuuluva Spinosaurus – joka eli samoihin aikoihin ja samalla alueella kuin Carcharodontosaurus – saattoi kasvaa lähes 16 metriä pitkäksi.
T. rex ei siten ollut pisin petodinosaurus. Uusimmat laskelmat eläinten painosta osoittavat kuitenkin, että T. rex oli ilmeisesti niistä painavin.
Kun vertaillaan Tyrannosaurus rexiä, Spinosaurusta ja Carcharodontosaurusta keskenään, T. rex on niistä lyhin, mutta se on vankkarakenteisempi ja lihaksikkaampi, ja ylipäänsä T. rex on painavampi kuin muut.
Giganotosaurus ja Carcharodontosaurus painoivat noin 6,3 tonnia, kun taas Spinosaurus saattoi kasvaa 6,5 tonnin painoiseksi. Tyrannosaurus rex oli siten useita tonneja painavampi kuin kilpailijansa.
T. rexin suuri paino johtuu siitä, että se oli huomattavasti vankkarakenteisempi kuin muut petodinosaurukset.
Oliko T. rex kaikkien aikojen suurin peto?
Koska T. rex oli suurin petodinosaurus, jos tarkastellaan painoa, T. rex oli myös kaikkien aikojen suurin maapeto. Yhdessäkään muussa eläinryhmässä ei ole kehittynyt maalla elävää petoa, joka olisi lähelläkään T. rexin kokoa.
Lähimmäksi pääsevät luultavasti Rauisuchia-lahkon edustajat eli jo sukupuuttoon kuolleet krokotiilin sukulaiset, joita eli triaskaudella 250–200 miljoonaa vuotta sitten. Niistä suurin, Fasolasuchus, oli 8–10 metriä pitkä ja painoi ehkä noin kaksi tonnia.
Suurin maalla elävä petonisäkäs on pohjoisamerikkalainen Arctodus simus -karhu, joka eli 800 000–11 600 vuotta sitten. Sen säkäkorkeus oli 1,8 metriä, ja se saattoi painaa 1 200 kiloa.
Krokotiilin sukulainen Fasolasuchus ja Arctodus-karhu ovat kaikkien aikojen suurimpia maapetoja, mutta ne eivät vedä vertoja T. rexille.
T. rex ei ole kuitenkaan suurin peto, jos mukaan otetaan merieläimet.
Yksi suurimmista pedoista, joita maapallolla on koskaan ollut, elää yhä: sinivalas. Suurin tieteellisesti vahvistettu sinivalasyksilö oli 29,9 metriä pitkä ja se painoi todennäköisesti lähes 180 tonnia.
Nykyiset valaat ja suurimmat nykyisin elävät hait, kuten valashai ja jättiläishai – syövät kuitenkin pääasiallisesti pieniä elämiä tai toisinaan isoja nilviäisiä. Ne olivat ilmeisesti myös jo sukupuuttoon kuolleiden merimatelijoiden, iktyosaurusten, ravintoa. Iktyosaurukset saattoivat kasvaa yhtä suuriksi kuin sinivalaat.
Nämä jätit eivät siis saalistaneet isoja selkärankaisia kuten T. rex. Valaista miekkavalas muodostaa kuitenkin poikkeuksen, mutta se on 8-metrisenä ja 5,4 tonnia painavana pienempi kuin T. rex.
Monessa eläinryhmässä kehittyi petoja, jotka söivät isoja selkärankaisia ja olivat lisäksi isompia kuin T. rex:
- Hait: suurin laji: Carcharocles megalodon Maksimikoko: 18 metriä ja 59 tonnia
- Valaat: suurin laji: Livyatan melvillei Maksimikoko: 17,5 metriä ja 57 tonnia
- Pliosaurukset: suurin laji: Pliosaurus macromerus Maksimikoko: 13 metriä ja 19 tonnia
- Mosasaurukset: suurin laji: Mosasaurus hoffmannii Maksimikoko: 13 metriä ja 14 tonnia
Listan suurin eläin on hai C. megalodon, joka muistutti pitkälti nykyistä valkohaita mutta oli kolme kertaa niin pitkä kuin se. Se eli samaan aikaan listan toiseksi suurimman pedon, Livyatan-valaan kanssa, joten ne kaksi ovat saattaneet kohdata toisensa.
Numero neljä listalla eli Mosasaurus oli T. rexin aikalainen ja uiskenteli toisinaan T. rexin kotiseudun edustalla Pohjois-Amerikassa. Sitä tavattiin myös Skandinavian tienoilla.
Jättiläishai C. megalodon oli paljon suurempi kuin Tyrannosaurus rex.
Miltä T. rex näytti?
Käsitykset Tyrannosaurus rexin ulkonäöstä ovat muuttuneet aikojen saatossa ja etenkin viime vuosikymmeninä.
Vuonna 2012 löydettiin Yutyrannuksen eli T. rexin läheisen sukulaisen fossiili. Siitä näkyi selvästi, että valtaosaa sen ruumiin pinnasta olivat peittäneet jopa 20 sentin mittaiset karvamaiset ulokkeet.
Ulokkeet olivat todennäköisesti alkeellisia höyheniä, koska T. rex sukulaisineen on läheistä sukua linnuille. Yutyrannus sai tutkijat pohtimaan myös sitä, oliko T. rexilläkin ollut karva- tai höyhenpeite.
Vuonna 2017 yhdysvaltalainen paleontologi löysi T. rexin ihon painanteen, josta kävi ilmi, että ruumis oli ollut enimmäkseen suomujen peitossa.
Suomut olivat tosin pieniä – läpimitaltaan noin millimetrin – eikä niitä erottanut toisistaan kuin lähietäisyydeltä. T. rexin iho vaikutti luultavasti siksi enemmän nahkamaiselta kuin suomuiselta.
Paleontologit ovat löytäneet suomujen painanteita T. rexin niskasta, selästä ja hännästä. T. rexin suomut on kuvattu tieteellisesti oikein rekonstruktiossa, jonka taustalla ovat Saurian-tietokonepelin tekijät.
Löydöstä huolimatta ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että T. rexillä oli siellä täällä myös höyheniä.
Viime vuosina tutkijat ovat päässeet paremmin selville myös T. rexin pään ulkonäöstä.
T. rexin kallon pintarakenne kertoo, minkätyyppinen nahka naamaa peitti, ja sen perusteella tutkijat voivat sanoa, että T. rexillä oli luultavasti
- kuonon päällä paksua sarveistunutta nahkaa – mikä ehkä suojasi lajitovereiden puremilta
- isoja suomuja kuonon sivuilla – ne saattoivat olla värillisiä vaikutuksen tekemiseksi kumppaniin tai vihollisiin
- pieniä sarveiskyhmyjä silmien yläpuolella – ehkä myös vaikutuksen tekemiseksi lajitovereihin
- huulet, jotka peittivät hampaat, kun suu oli kiinni.
Paleontologi Mark Witton on rekonstruoinut T. rexin naaman vertaamalla eläimen kallon pintarakennetta vastaaviin nykyeläinten rakenteisiin.
Milloin T. rex eli?
Tyrannosaurus rex eli liitukauden lopulla 68–66 miljoonaa vuotta sitten. T. rex oli siten olemassa, kun Maahan 66 miljoonaa vuotta sitten osui jättimäinen asteroidi, joka hävitti dinosaurukset lintuja lukuun ottamatta.
Dinosaurukset kehittyivät noin 245 miljoonaa vuotta sitten triaskaudella, ja niiden kukoistuskausi kesti noin 200 miljoonan vuoden takaisesta jurakauden alusta liitukauden lopulle asti. T. rex oli siten olemassa melko lyhyen ajan verrattuna dinosaurusten koko aikakauteen.
Geologisesti tarkasteltuna T. rexin elinajasta on melko vähän aikaa. Tämä iso peto eli lähempänä meidän aikaamme kuin monien muiden tunnettujen dinosauruslajien aikaa. Stegosaurusta ja Brachiosaurusta, jotka elivät hieman yli 150 miljoonaa vuotta sitten, erottaa T. rexistä 85 miljoonaa vuotta, kun taas T. rexiä ja meitä erottaa vain 66 miljoonaa vuotta.
Missä T. rex eli?
Tyrannosaurus rex eli Pohjois-Amerikan länsiosassa New Mexicosta etelässä Kanadaan pohjoisessa ulottuvalla alueella. Alue oli tuolloin ilmastoltaan lauhkeaa tai subtrooppista, ja siellä vuorottelivat kuivat kaudet ja runsaat sadekaudet.
Maisemalle olivat leimallisia laajat metsät, vuoristot ja jokilaaksot. Idässä oli laaja sisämeri, joka liitukaudella jakoi Pohjois-Amerikan keskiosan kahtia. T. rexin aikana meri oli jo alkanut kutistua, mutta mikään ei viittaa siihen, että T. rex olisi missään vaiheessa levinnyt Pohjois-Amerikan itäosaan.
Tyrannosaurus rexin lähin sukulainen, Tarbosaurus, eli Aasiassa, ja jotkut tutkijat arvelevat, että T. rexkin olisi voinut kehittyä Aasiassa ja sitten levitä Pohjois-Amerikkaan pohjoisessa sijainneen maasillan kautta. Siten sitä voitaisiin pitää Pohjois-Amerikassa tulokaslajina.
T. rex eli Laramidian mantereella, joka nykyisin muodostaa Pohjois-Amerikan länsiosan.
Mitä T. rex söi?
T. rex oli ilman epäilystäkään lihansyöjä. T. rexin isot hampaat olivat muodoltaan sellaiset, että ne pureutuivat hyvin lihaan. Niissä oli takana pieni sahalaita, joka auttoi irrottamaan saaliista paloja.
Toisin kuin muiden petodinosaurusten T. rexin hampaat olivat erittäin vankat, ja peto pystyi puremaan ehkä voimakkaammin kuin mikään muu eläin maapallon historiassa. Nämä kaksi seikkaa auttoivat T. rexiä kevyesti puremaan luitakin poikki.
Tyrannosaurus rexin kallo ja hampaat olivat vankat, ja ne kestivät valtavaa painetta.
T. rexin luunmurskaajan kyvyt käyvät selvästi ilmi useiden kasvinsyöjien jäännöksistä, sillä niiden luissa on syviä T. rexin hampaiden jälkiä tai ne on purtu poikki.
45 sentin mittainen kivettynyt uloste, joka on todennäköisesti peräisin T. rexiltä, on täynnä luunpaloja. Murskaamalla luut T. rex sai kivennäisaineita ja luuydintä, joka on hyvin ravinteikasta.
Tutkijat ovat laskeneet, että T. rex ahmi keskimäärin yli 140 kiloa lihaa päivässä.
Mitä eläimiä T. rex saalisti?
T. rexin maailma oli täynnä isoja kasvinsyöjiä, jotka olivat sille sopivaa saalista.
Tavallisimpia olivat ankannokkasauruksiin kuuluva Edmontosaurus ja kolmisarvinen Triceratops, mutta alueella eli myös panssaroituja Ankylosauruksia, paksukalloisia Pachycephalosauruksia, pitkäkaulaisia Alamosauruksia ja monia muita lajeja.
Tutkijat ovat löytäneet T. rexin puremajälkiä Triceratopsien ja Edmontosauruksien luurangoista, ja ne olivatkin todennäköisesti T. rexin yleisintä ravintoa.
Monien nykypetojen tavoin T. rex saalisti luultavasti nuoria yksilöitä, joita oli helpompi saada kiinni ja tappaa.
Jopa 12 metriä pitkä Edmontosaurus ja yhdeksän metriä pitkä Triceratops olivat T. rexin suosimia saaliseläimiä.
Oliko T. rex raadonsyöjä?
Muutama tutkija on ehdottanut, että Tyrannosaurus rex olisi saattanut olla erikoistunut haaskojen syöntiin ja vain harvoin tappanut itse saaliinsa.
Teoriaa vastaan puhuu kuitenkin kaksi seikkaa.
Ensinnäkin pelkästään haaskoilla eläminen olisi ollut vaikeaa. Haaskat ovat melko harvinainen resurssi, ja nykyisin vain melko pienet eläimet tai eläimet, jotka voivat lentää ja etsiä ravintoa laajoilta alueilta, pystyvät tulemaan toimeen pelkästään haaskoilla.
Isot haaskansyönnistä tunnetut pedot, kuten täplähyeena, tappavat itse 50–95 prosenttia ravinnostaan. T. rexillä on luultavasti ollut vastaava ravinnonhankintastrategia.
Täplähyeenaa pidetään raadonsyöjänä, mutta se saalistaa pääosan ravinnostaan itse. Niin teki myös T. rex.
Toiseksi tutkijat ovat löytäneet suoria todisteita siitä, että T. rex on hyökännyt elävien eläinten kimppuun.
Kasveja syöneen Edmontosauruksen hännästä löydettiin T. rexin hammas, joka on voinut jäädä häntään kiinni vain, jos T. rex on hyökännyt eläimen kimppuun tämän eläessä. Häntänikama, johon hammas oli jäänyt kiinni, on nimittäin parantunut niin, että T. rexin hammas on jäänyt kokonaan luun sisään.
Miten T. rex saalisti?
T. rex ei ollut mikään pikajuoksija. Sen luut olisivat murtuneet sen painosta, jos se olisi liikkunut yli 27 km/h.
T. rex on silti voinut hyvin saada saaliinsa kiinni. Tutkimukset paljastavat, että kasvinsyöjät, muun muassa Edmontosaurus, olivat luultavasti T. rexiä nopeampia lyhyillä etäisyyksillä, mutta T. rex peittosi ne pitkillä matkoilla, koska sillä oli pitkät jalat ja se käytti vähemmän energiaa jokaista taitettua metriä kohden.
Tutkijat ovat lisäksi sitä mieltä, että T. rex oli epätavallisen ketterä isokoiseksi eläimeksi ja se pystyi kääntymään suhteellisen nopeasti juostessaan.
Jotkin löydöt antavat lisäksi viitteitä siitä, että T. rex eli laumoissa, joihin kuului sekä nuoria että täysikasvuisia yksilöitä. Nuori T. rex juoksi paljon nopeammin kuin täysikasvuinen T. rex, joten nuoret dinosaurukset ovat voineet hyvin auttaa väsyttämään saaliin.
T. rex ei ollut mikään pikajuoksija mutta se pystyi ilmeisesti pitämään reipasta tahtia yllä pitkään.
Oliko T. rexillä vihollisia?
T. rex eli rinnakkain monien pelkoa herättävien kasvinsyöjien kanssa.
Paksupanssarisella Ankylosauruksella oli kivikovien sarveislevyjen lisäksi hännässään nuija, jolla se pystyi murskaamaan luita.
Kahdella jalalla liikkunut Pachycephalosaurus pystyi pysäyttämään vihollisensa 25 senttiä paksulla luukyhmyllä, joka sijaitsi sen päälaella. Pitkähäntäinen Alamosaurus pystyi varmasti jopa 80 tonnin painollaan kaatamaan vaivatta isonkin Tyrannosaurus rexin.
T. rexin tavallisin vastustaja oli luultavimmin sarvipäinen Triceratops, joka pystyi keihästämään itsevarman pedon otsasta törröttävillä metrin mittaisilla sarvillaan.
Triceratops oli yksi T. rexin kotiseudun runsaslukuisimmista kasvinsyöjistä.
T. rexin puremajäljet Triceratopsin luissa merkitevät, että T. rex kykeni tappamaan ainakin nuoria lajin yksilöitä.
Jotkut tutkijat uskovat, että T. rex tappoi Triceratopsin kaatamalla sen ensin kyljelleen. Triceratopsin oli vaikeaa nousta tästä asennosta ylös ja puolustaa itseään.
Triceratops ei aina hävinnyt taistelua T. rexiä vastaan. Yhdestä kasvinsyöjän fossiilista on löydetty T. rexin puremajälkiä, jotka ovat parantuneet. Kasvinsyöjä on siten todistetusti selvinnyt hyökkäyksestä hengissä.
Tyrannosaurus rex ei joutunut jakamaan reviiriään muiden isojen petodinosauruslajien kanssa. Sen suurin lihaa syövä naapuri oli Dakotaraptor, Jurassic Parkista tutun Velociraptorin iso sukulainen. Koska Dakotaraptorin elopaino oli noin 300 kiloa, siitä ei ollut haastetta täysikasvuiselle T. rexille.
Taistelivatko tyrannosaurukset keskenään?
Tutkijat ovat löytäneet useita esimerkkejä Tyrannosaurus rexin kalloista, joissa on muiden tyrannosaurusten puremajälkiä.
T. rexin purema oli erittäin voimakas, ja puraisu usein lävisti kallon luut. Useissa tapauksissa pureman jäljet ovat kuitenkin parantuneet, joten eläin on selvinnyt siitä hengissä.
Vastaavia vaurioita tavataan nykyisin elävillä krokotiileilla, ja ne johtuvat valta- tai reviiritaisteluista tai kilpailusta kumppaneista.
Useat löydöt viittaavat siihen suuntaan, että T. rex otti usein yhteen lajitovereidensa kanssa.
Miten T. rex paritteli?
Seksistä ei valitettavasti jää juuri jälkiä fossiileihin, joten jos halutaan tietoa dinosaurusten parittelutavoista, on tehtävä päätelmiä dinosaurusten nykysukulaisten, lintujen ja krokotiilien, käyttäytymisen perusteella.
Kummallakin eläinryhmällä on viemärisuoli, jonka kautta ne ulostavat ja jonka kautta ne myös vaihtavat sukusoluja keskenään. Dinosauruksilla on voinut olla samantapainen lisääntymistapa.
Monilla linnuilla ei ole lainkaan siitintä, mutta joillakin on, ja tutkijat arvelevat, että ensimmäisillä linnuilla on luultavasti ollut siitin kuten krokotiileilla. Siksi on todennäköistä, että myös dinosauruksilla oli siitin.
Krokotiileilla siitin on jatkuvasti jäykistyneenä viemärisuolen sisällä. Eläin voi työntää sen ulos viemärisuolesta, jolloin siittiöt purkautuvat syvässä urassa olevasta siementiehyestä.
Koiraskrokotiili kietoo takajalkansa naaraan pyrstön ympäri niin, että sen siitin tulee mahdollisimman lähelle naaraan viemärisuolta.
Lintujen siitin voi olla hyvin pitkä kierteinen elin, joka toisinaan on jopa eläintä itseään pidempi.
Ei tiedetä tarkkaan, millaiselta T. rexin sukuelimet näyttivät, ja tutkijat voivat vain arvailla, millaista paritteluasentoa isokokoinen eläin käytti.
Milloin T. rex kuoli sukupuuttoon?
Tyrannosaurus rex kuoli sukupuuttoon liitukauden lopussa 66 miljoonaa vuotta sitten samaan aikaan lukuisten muiden dinosaurusten kanssa. Joukkotuhosta selvisi vain yksi dinosaurusryhmä: linnut.
Tutkijat ovat kiistelleet pitkään joukkotuhon syystä. Jotkut ovat sitä mieltä, että Intiassa tapahtuneet voimakkaat tulivuorenpurkaukset, jotka kuuluvat Maan historian rajuimpiin, hävittivät dinosaurukset.
Useimmat tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että pääsyy oli jättimäisen asteroidin törmäys.
Asteroidin läpimitta oli noin kymmenen kilometriä, ja se jätti Meksikonlahdelle kraatterin, jonka läpimitta on 180 kilometriä.
66 miljoonaa vuotta sitten jättimäinen asteroidi osui Maahan voimalla, joka vastaa yli 21:tä Hiroshiman ydinpommia. Asteroidi tappoi T. rexin ja valtaosan muista dinosauruksista.
Törmäys on ensinnäkin aiheuttanut voimakkaita maanjäristyksiä, valtavia tsunameja ja kiviaineksen satamisen eri puolille maailmaa. Seuraavaksi ovat seuranneet happosateet, ja lopuksi valtavat rikki- ja tuhkapilvet ovat estäneet Auringon valon pääsyn maanpinnalle.
Pilvet torjuivat 98 prosenttia auringonvalosta kuukausien tai vuosien ajan, jolloin lämpötila laski 15–30 astetta. Lämpötila palautui ennalleen vasta kolmen vuosikymmenen kuluttua.
Katastrofi hävitti noin 75 prosenttia kaikista lajeista, muun muassa T. rexin.
Voidaanko T. rex herättää henkiin?
Jurassic Park -elokuvassa tutkijat kloonaavat dinosauruksia meripihkaan miljooniksi vuosiksi jääneen hyttysen sisältämän dna:n avulla. Tämä oli mahdollista, koska hyönteiset olivat imeneet dinosauruksista verta ja siksi ne sisälsivät dinosaurusten dna:ta.
Kun elokuva julkaistiin, ajatus ei tuntunut pähkähullulta. Tutkijat olivat oikeasti onnistuneet eristämään meripihkaan jääneistä hyönteisistä dna:ta, ja eläinten kloonaus alkoi olla mahdollista.
Meripihka on kivettynyttä havupuun pihkaa, ja siinä on voinut säilyä hyönteisiä, jotka ovat jääneet miljoonia vuosia sitten kiinni puusta tihkuneeseen pihkaan.
Sittemmin tutkimuksissa on osoitettu, että meripihkasta saatu dna on todennäköisesti modernia eikä miljoonia vuosia vanhaa.
Hiljattain kivettyneistä dinosaurusten luista tehdyt kiistanalaiset dna-löydöt ovat elvyttäneet unelman Jurassic Parkista ja elävistä T. rexeistä. Useimmat todisteet viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että dna olisi peräisin nykyään elävistä bakteereista.
Vaikka dinosaurusten dna:ta olisi säilynytkin, se olisi todennäköisesti hyvin huonokuntoista ja kloonaus olisi mahdotonta.
Tutkijat eivät siksi juuri elättele toiveita siitä, että T. rex ja muut dinosaurukset voitaisiin koskaan herättää henkiin.
