Reportaasi: Euroopan T. rexin jäljillä
Portugalista löydettiin 150 miljoonaa vuotta sitten eläneen verenhimoisen jättiläisen jäänteitä. Lähde mukaan jäljittämään Euroopan omaa T. rexiä yhdessä Tieteen Kuvalehden kanssa.
Ajettuaan hyvän tovin kuoppaisia teitä pitkin kohti rannikkoa tummansininen lava-auto pysähtyy rinteen juurelle. Ulos kömpivät Lissabonin NOVA-yliopiston paleontologian professori Octávio Mateus ja hänen kollegansa Micael Martinho.
Heikosti maastossa näkyvä polku johdattaa ylös rinnettä, ja kun tutkijat pääsevät vihdoin huipulle, Atlantilta puhaltava viileä tuuli tuo hetken helpotuksen Portugalin tukahduttavaan lämpöön.
Rannikolla riittää raidallista rantakalliota silmän kantamattomiin.
”Kaikki, mitä täältä näkyy, on peräisin varhaisjurakaudelta”, Octávio Mateus toteaa ja osoittaa samalla keskenään vuorottelevia vaaleanruskean hiekkakiven ja harmaan savikiven muodostamia kerroksia.
Joka kesä paleontologit tekevät kaivauksia Lissabonin pohjoispuolella olevan Lourinhãn kalliomuodostelman alueella. Muutama viikko sitten Mateus löysi alueelta fossiilin, joka on mahdollisesti selkänikaman rengasmainen osa.
Usein on vaikea päätellä, mistä eläimestä fossiilit ovat peräisin, mutta tässä tapauksessa selkänikama oli niin suuri, että mahdollisia lähteitä oli tasan yksi – dinosaurukset.
Mateus ei jäljitä mitä tahansa dinosaurusta, sillä aiemmat fossiililöydöt viittaavat siihen, että yksi maapallon suurimmista maalla liikkuvista petoeläimistä saalisti joskus täällä Portugalin rannikolla.
Rantakalliot olivat jokisuistoa
Dinosaurukset valloittivat maapallon jurakaudella noin 201–145 miljoonaa vuotta sitten. Tuohon aikaan Lourinhãn alue oli suuri jokisuisto, jossa vilisi dinosauruksia. Ilmasto oli leuto ja lämmin, ja alueella kasvoi havumetsää ja jättikokoisia saniaisia.
Jokien ja purojen varsilla oli märkää hiekkaa ja mutaa, johon eri eläinlajien luut ja jalanjäljet tallentuivat jälkipolvien löydettäviksi. Tästä syystä Lourinhãn alue on nykyisin eräs Euroopan parhaista alueista fossiilien etsintään.
Portugalissa vilisi dinosauruksia
1. Pitkäkaula on nimetty löytöpaikkansa mukaan
Supersaurus lourinhanensis on nimetty löytöpaikkansa eli Lourinhãn mukaan. Keskikokoinen sauropodi oli noin 25 metriä pitkä, ja muiden sauropodien tavoin sillä oli pitkä kaula ja tasapainoa tuomassa myös pitkä häntä.
2. Stegosaurin kaula oli harvinaisen pitkä
Miragaia longicollum kuului stegosaureihin, jotka tunnetaan luisista kilvistä selässä ja hännän piikeistä. Se erottui kuitenkin muista saman heimon dinosauruksista erittäin pitkän kaulansa ansiosta, jossa oli jopa 17 kaulanikamaa.
3. Nuoret yksilöt olivat neljän metrin mittaisia
Lourinhã on antanut nimen myös lihaa syöneelle lourinhanosaurukselle. Aikuisen lourinhanosauruksen koosta ei ole varmaa tietoa, sillä fossiilit ovat peräisin nuorista eläimistä, jotka olivat nekin yli neljän metrin pituisia.
Alueelta on löydetty monia myöhäisjurakauden dinosauruksia, kuten erityisen pitkäkaulainen, kasveja syövä, kilpiselkäinen Stegosaurus miragaia, Lourinhãn kaupungin mukaan nimetty pitkäkaulainen sauropodi Dinheirosaurus lourinhanensis ja jurakauden lihansyöjistä kenties kaikkein tunnetuin, allosaurus.
Lähes yhdeksän metriä pitkä ja noin kaksi ja puoli tonnia painanut allosaurus ei ollut alueen suurin petoeläin.
Luun kuviot erottuvat
Vaikeassa maastossa tutkijat lähestyvät hitaasti paikkaa, josta Mateus löysi selkänikaman. Reitti on jyrkkä ja mutkikas, mutta miehet harppovat sitkeästi kiveltä toiselle.
Kiviselle ulkonemalle astuttuaan he näkevät selvästi kivestä esiin työntyvän selkänikaman. Ensivilkaisulla fossiili näyttää mustalta möhkäleeltä, mutta kun sitä katsoo tarkemmin, siitä erottuu lukemattomia juovia. Juovat ovat peräisin luun rakenteesta.
Mateus ja Martinho alkavat irrottaa luunkappaletta kalliosta. Vaikka heillä on apunaan akkukäyttöinen timanttisaha ja paineilmaporakone, työ vaatii silti runsaasti käsityötä.
Atlantin valtamereen ulottuva Lourinhãn kalliomuodostelma koostuu 150 miljoonaa vuotta vanhoista kallioista. Octávio Mateus (vas.) yrittää päästä timanttisahan avulla käsiksi fossilisoituneeseen selkänikamaan.
Vasaroiden ja talttojen avulla tutkijat poistavat varovasti kiveä fossiilin ympäriltä.
Vielä ei ole varmaa, että paleontologit pystyvät päättelemään, mistä dinosauruksesta selkänikama on peräisin. Lajinmääritys riippuu siitä, voidaanko fossiilissa erottaa jollekin tietyllä lajille tyypillisiä ominaisuuksia, kun sitä tutkitaan myöhemmin laboratoriossa.
Mateus ja Martinho aavistelevat kuitenkin, että nikama saattaa olla peräisin jättikokoisesta torvosauruksesta – lihansyöjästä, jonka valtava kita veti vertoja jopa dinosaurusten kuninkaalle eli Tyrannosaurus rexille.
Lihansyöjä eli laajalla alueella
Torvosaurus gurneyi on suurin Euroopassa koskaan elänyt lihansyöjä. Myöhäisjurakaudella elänyt jätti kuului megalosaurien heimoon – lihansyöjiin, jotka elivät Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan alueilla.
Ensimmäinen fossiililöytö tehtiin Yhdysvalloissa, ja 1970-luvulla dinosaurus sai nimen. Aluksi paleontologit uskoivat dinosauruksen olleen peräisin Pohjois-Amerikasta, mutta myöhemmät fossiililöydöt Portugalissa haastoivat teorian.
Tutkijat uskoivat vuosia, että Lourinhãn muodostelmasta vuonna 2006 löydetty leuan osa kuului pohjoisamerikkalaiselle Torvosaurus tanneri -lajille, mutta Mateusin johtama tutkijaryhmä tuli vuonna 2013 pitkällisen analyysin jälkeen siihen tulokseen, että kallon luissa oli piirteitä, jotka erottivat sen pohjoisamerikkalaisista löydöistä.
Ja kun yksi vanhimmista vielä nimeämättömän torvosaurus-suvun fossiileista löydettiin Saksasta vuonna 2020, se vahvisti käsitystä siitä, että torvosaurus olikin eurooppalainen eläin.
Suurilla pedoilla suuri rooli
Paleontologit ahkeroivat kaksi päivää paikassa, josta Mateus löysi selkänikaman. Paikalta löytyy myös muita fossiileja – kuten eräs kylkiluuta muistuttava kappale. Tavoitteena on saada fossiilit irti kivestä, mutta tutkijat eivät vielä pysty sanomaan, minkä dinosauruksen osista on kyse. Yksi on kuitenkin varmaa: koko paljastaa, että ne ovat liian pieniä ollakseen peräisin torvosauruksesta.
Torvosauruksen fossiileita on löydetty Portugalista suhteellisen harvoin sen jälkeen, kun tutkijat löysivät sieltä osan dinosauruksen yläleuasta vuonna 2006. Siksi tästä jurakauden huippupedosta tiedetään edelleen varsin vähän, minkä vuoksi jokainen fossiililöytö on erityisen arvokas.
”Huippupedoilla oli keskeinen rooli ravintoketjussa, ja tietämys niistä lisää ymmärrystä koko ravintoketjusta”, Mateus selittää.
Torvosaurus oli ravintoketjun huipulla jurakauden Portugalissa. Tutkijoiden mukaan se söi jopa valtavan kokoisia, pitkäkaulaisia sauropodeja.
Uudet torvosaurus-fossiilit auttavat tutkijoita selvittämään, mistä suvun dinosaurukset ovat peräisin ja miten ne levisivät.
Kolmantena päivänä se tapahtuu.
Aamiaispalaverissa käydään läpi päivän työsuunnitelmtaa, ja Mateus kertoo, että hän aikoo tutkia lähemmin erästä lupaavalta vaikuttavaa löytöä. Hampaaksi uskottu löytö sijaitsee Lourinhãn muodostelman vielä tutkimattomassa osassa, ja hampaan koko kertoo, että se voi olla peräisin vain yhdestä lajista.
Hirmu oli 11 metriä pitkä
Aiemmin löydetyt torvosauruksen fossiilit, kuten yläleuan kappale, paljastivat, että lihansyöjä saalisti myös suurikokoisia eläimiä – kenties myös jopa pitkäkaulaisia sauropodeja, jotka elivät samalla alueella.
Torvosaurus saattoi olla pituudeltaan jopa 11 metriä ja painaa neljästä viiteen tonnia. Vertailun vuoksi: T. rex oli noin 12 metriä pitkä ja painoi noin yhdeksän tonnia. Mutta vaikka torvosaurus oli samassa kokoluokassa T. rexin kanssa, sen purenta ei ollut yhtä murskaava kuin liitukauden valtiaalla.
Palapelin kokoaminen paljasti jättimäisen tappajan
Paleontologit ovat löytäneet jo tarpeeksi torvosauruksen osia muodostaakseen käsityksen pedosta – ja lopputulos on hurja.
1. Yläleuasta pääteltiin hampaiden määrä
Yläleukafossiili paljasti, että Euroopassa eli oma torvosaurus-lajinsa. Leuan koko taas osoitti, että Torvosaurus gurneyilla oli enintään kymmenen hammasta kummallakin puolella yläleukaa, mikä on vähemmän kuin pohjoisamerikkalaisella Torvosaurus tannerilla.
2. Hampaat lävistivät saaliin
Torvosauruksen sahareunaiset ja kymmenen senttiä pitkät hampaat olivat lähes yhtä pitkät kuin T. rexin ja repivät helposti saaliseläimen lihaksia. Torvosauruksen hampaat olivat kuitenkin kapeammat kuin T. rexin, joten niillä ei voinut murskata luita.
3. Vahvojen käsivarsien päässä oli terävät kynnet
Käsivarret olivat pidemmät ja vahvemmat kuin T. rexillä ja siksi myös hyödyllisemmät. Lihaksikkaissa käsissä oli kolme kynttä, joilla dinosaurus luultavasti piti saaliista kiinni. Kynnet olivat kaarevat ja 12–13 senttimetriä pitkät.
4. Pyrstönikama paljasti pituuden
Yläleuan yhteydessä löydettiin myös osa pyrstönikamaa, josta voitiin päätellä, että eläin oli jopa kymmenen metriä pitkä. Muiden lihansyöjädinosaurusten tavoin torvosaurus kulki selkä ja pyrstö vaakatasossa maanpinnan suuntaisesti.
Torvosauruksen hampaat olivat kuin lihaveitset, jotka repivät helposti saaliseläimen lihaksia. Hampaat olivat kuitenkin suhteellisen kapeat eikä yhtä vahvat kuin T. rexin, jonka hampaan juuri oli miltei yhtä pitkä kuin itse hammas. T. rexin hampaat olivat myös paksummat, minkä ansiosta niillä saattoi murskata melkein mitä vain.
Torvosaurus ei pystynyt murskaamaan luita, mutta reppana se ei ollut: sillä oli jurakauden voimakkain purenta, ja suuren kokonsa ansiosta eläin terrorisoi elinalueensa kasvinsyöjiä miljoonia vuosia.
Pala saatiin irti
Aamupalavarin jälkeen tutkijatiimi patikoi paahtavan auringon alla paikkaan, josta hampaankappale löytyi. Mateus osoittaa harmaanruskeaa, ovaalinmuotoista kappaletta, joka törröttää noin puoli senttiä ulos kivestä. Hän on varma asiastaan: kyseessä on hampaan juuri.
Leveimmässä kohdassa hampaan juuri on noin kaksi senttimetriä leveä, ja pinta on kiiltävä ja sileä.
Kuten useimpien petodinosaurusten, myös torvosauruksen hampaat vaihtuivat tasaisin väliajoin, koska niitä murtui usein verisissä taisteluissa. Siksi hampaan löytyminen ei välttämättä tarkoita, että loput eläimestä olisivat jossain lähettyvillä.
Ryhmä aloittaa työt, ja timanttiporan ja vasaran avulla saadaan pian paljastettua neliönmuotoinen pala kiveä, jossa hammasjuuri lepää.
Sen jälkeen kiveä poistetaan varovasti pienten talttojen avulla fossiilin ympäriltä.
Torvosauruksen hampaan juuri pistää selvästi esiin kalliosta irti hakatusta palasesta. Myöhemmissä laboratoriotutkimuksissa juuresta paljastuu yllätys.
Kivenpalaset lentelevät ympäriinsä, kunnes kova räsähdys kertoo, että neliönmuotoinen kappale kiveä, joka on säilönyt torvosauruksen hammasta noin 150 miljoonaa vuotta, on nyt saatu irti kalliosta.
Tutkijat heittelevät riemuissaan yläviitosia: tehtävä on suoritettu.
Hammasjuurten löydöt eivät yleensä ole tieteellisesti kovin arvokkaita, koska ne eivät kerro paljoakaan siitä, miten hampaan omistaja eli. Mutta tämän löydön kohdalla on toisin. Myöhemmät analyysit osoittavat nimittäin, että Torvosaurus gurneyi eli Portugalissa kaksi tai kolme miljoonaa vuotta aikaisemmin kuin tähän asti oli uskottu.
Niinpä Euroopan oma T. rex vietti valtaistuimellaan vieläkin pidempään kuin aiemmin on tiedetty.