Dinosaurusten superraskasta sarjaa edustivat sauropodit, jotka myös liikkuivat raskaasti kuivalla maalla. Osa niistä kasvoi 40 metriä pitkäksi ja jopa 100 tonnin painoiseksi.
Valtavaa massaa kannattelivat vahvat tolppajalat, mutta niiden siirtely sujui vaivalloisesti. Luultavasti jätit pystyivät siirtämään vain yhtä jalkaa – vähän – kerrallaan.
Austinin liepeiltä Texasista vuonna 2007 löytyneet sauropodien jalanjäljet järjestivätkin paleontologeille melkoisen yllätyksen.
Texasista löydetyistä sauropodien jäljistä teki outoja se, että ne sopivat vain eturaajoihin.
Sauropodit kävelivät käsillään
Läpimitaltaan enintään 70-senttiset jäljet todistivat liskojen olleen valtavia, mutta niiden välinen etäisyys oli niin suuri, että sitä ei pystytty selittämään. Vielä arvoituksellisempaa oli se, että jäljet sopivat ainoastaan eläinten eturaajoihin.
Yhdysvaltalaisen Purduen yliopiston ja kahden luonnontieteellisen museon tutkijat ovat esittäneet hiljattain mahdollisen selityksen.
Heidän mukaansa sauropodit "kävelivät käsillään" – eivät kuitenkaan maalla vaan vedessä. Oletettavasti jättäessään jäljet joen tai järven pohjaan liskot seisoivat kaulaa myöten vedessä. Ne vetivät itseään eteenpäin eturaajoillaan ja antoivat takaraajojen lipua perässä.
Liskot sopeutuivat vesielämään
Sauropodien oli helpompi päästä nopeasti eteenpäin vedessä kuin kuivalla maalla.
Maalla:
Lisko kävellä töpötti todennäköisesti siirtämällä yhtä jalkaa kerrallaan.
Vedessä:
Eturaajat ottivat pitkiä askelia. Takaraajat eivät koskettaneet pohjaa.
Vesielämään sopeutuneet maaeläimet
Syvässä vedessä sauropodit todennäköisesti uivat koskettamatta pohjaa. Massiivisuudestaan huolimatta ne saattoivat olla hyviä uimareita tai ainakin kellujia veden nosteen, laajojen keuhkojen ja luiden ilmaonteloiden ansiosta.
Tutkijat uskovat sauropodien viihtyneen vedessä jopa siinä määrin, että niitä voidaan pitää vesielämään sopeutuneina maaeläiminä.
