Jurassic Park: Knoppitietoa klassikkofilmistä

Tiesitkö, että maailman tunnetuimmassa hirmuliskofilmissä Jurassic Parkissa hirmuliskot kasvavat liian nopeasti. Toisaalta hirmuliskon verta on oikeastikin löydetty meripihkasta. Kokosimme knoppitietoja, joilla voit loistaa, kun katsot 30 vuotta täyttävää klassikkoa.

Jurassic park
  • VAROITUS: Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia Jurassic Park -elokuvasta.

Melkein jokainen Jurassic Parkin kohtaus antaa aihetta tieteelliseen kommenttiin, jolla voit ilahduttaa vierustoveriasi.

Elokuvassa esimerkiksi syy hirmuliskon outoon käyttäytymiseen jää avoimeksi. Syy paljastuu tässä jutussa. Voit myös valistaa ystäviäsi siitä, mistä hirmuliskon dna:ta oikeasti on löydetty ja miksi Velociraptor ei voinut olla sen näköinen kuin elokuvassa.

Tarjoamme 17 knoppitietoa omaksi ja ystäviesi iloksi filmin alusta loppuun. Nautinnollista elokuvailtaa!

Velociraptor ei ollut sen verenhimoisempi kuin naapurisi koira.

  • Ajankohta elokuvassa: 00:00:00

Velociraptor murtautuu häkistään ja käy raa'asti miehen kimppuun. Kukaan ei voi pysäyttää verenhimoista petoliskoa.

Jurassic Parkin alku on dramaattinen, mutta miten kohtaus sopii yhteen tieteellisten faktojen kanssa?

Aika huonosti. Oikeasti Velociraptor painoi 15–20 kiloa eli vähemmän kuin esimerkiksi kultainennoutaja ja yhtä paljon kuin päiväkoti-ikäinen lapsi.

Sillä ei myöskään ollut kynsiä, joilla se olisi voinut raadella saaliinsa niin kuin elokuvassa. Velociraptor oli yhtä vaarallinen kuin naapurisi koira.

Hirmuliskon verta on löydetty

  • Ajankohta elokuvassa: 00:03:28

Seuraavassa kohtauksessa kaivostyöläiset löytävät kappaleen meripihkaa, jossa on hyttynen ja sen mahassa hirmuliskosta imettyä verta. Sellaista ei ole oikeasti löydetty.

On kyllä löydetty muinainen hyttynen, jonka mahassa oli verta, mutta se eli paljon hirmuliskojen jälkeen. Sen sijaan hirmuliskon verta on löydetty toisesta ötökästä.

Hirmuliskon verta oli punkissa, joka juuttui pihkaan 99 miljoonaa vuotta sitten. Samassa pihkan kappaleessa on sen hirmuliskon höyheniä, joita punkki on todennäköisesti purrut.

Punkki meripihkan kappaleessa

Meripihkan kappaleessa oli noin sentin kokoinen punkki, joka oli imenyt hirmuliskon verta.

© Courtesy Enrique Peñalver, Antonio Arillo, Xavier Delclòs, David Peris, David A. Grimaldi, Scott R. Anderson, Paul C. Nascimbene & Ricardo Pérez-de la Fuente

Fossiileja kaivetaan väärässä maanosassa

  • Ajankohta elokuvassa: 00:05:20

Heti alussa nähdään elokuvan kaksi päähenkilöä, jotka ovat kaivaneet esiin Velociraptorin fossiilin Montanasta Yhdysvalloista. Velociraptor tosin ei elänyt Pohjois-Amerikassa vaan Aasiassa.

Virheen taustalla on todennäköisesti 1980-luvulla esitetty teoria, jonka mukaan Amerikassa elänyt Deinonychus oli Velociraptor-laji. Teoria kuitenkin hylättiin melko pian.

Elokuvan Velociraptorit myös muistuttavat kooltaan ja ruumiinrakenteeltaan enemmän Deinonychusta kuin Velociraptoria.

Jurassic Parkin aikasuhteet eivät täsmää

  • Ajankohta elokuvassa: 00:18:30

Kun päähenkilöt saapuvat Jurassic Parkiin, he näkevät komean, pitkäkaulaisen Brachiosauruksen. Otus on vaikuttavan näköinen, mutta faktojen näkökulmasta jokin ei täsmää.

Brachiosaurus on saattanut olla maailman nopeakasvuisin eläin, mutta elokuvassa nähtävien mittojen saavuttamiseen olisi joka tapauksessa mennyt vähintään 15 vuotta. Jurassic Parkin olisi siis pitänyt alkaa hirmuliskojen kloonaaminen jo 1970-luvulla.

1970-luvulla ei osattu edes analysoida bakteerin dna:ta.

Jurassic Park, Brachiosaurus

Tutkijat eivät osaa tarkkaan sanoa, miten nopeasti Brachiosaurus kasvoi, mutta täysikasvuisuuden saavuttamiseen on mennyt ainakin 15 vuotta.

© Landmark Media/Alamy/Imageselect

Dna:ta hirmuliskon luista

  • Ajankohta elokuvassa: 00:23:47

Elokuvassa puiston hirmuliskot on luotu kloonaamalla dna:sta, jota saatiin muinoin meripihkaan tarttuneen hyttysen imemästä hirmuliskon verestä.

Todellisuudessa hirmuliskojen kloonausta saadaan vielä odottaa, mutta jotkut tutkijat uskovat löytäneensä hirmuliskojen dna:ta, tosin luista eikä verestä.

Toiset tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että dna ei ole peräisin hirmuliskoista vaan kyseessä on todennäköisimmin luissa elävien nykybakteerien dna.

Soluja, dna:ta, Hypacrosauruksen luuranko

Yhdysvaltalaistutkijat uskovat löytäneensä Hypacrosauruksen luurangosta hirmuliskon dna:ta (pieni kuva). Monet muut tutkijat ovat toista mieltä.

© Etemenanki3 & M. Bailleul/W. Zheng/R. Horner/K. Hall/M. Holliday/H. Schweitzer

Hirmuliskot eivät olleet järin fiksuja

  • Ajankohta elokuvassa: 00:31:40

Elokuvan Velociraptorit ovat älykkäitä ja yrittävät järjestelmällisesti paeta.

Velociraptorilla oli kyllä isommat aivot kuin monilla muilla hirmuliskoilla, mutta ei se ollut niin älykäs ollut kuin filmi antaa ymmärtää.

Velociraptorin aivojen ja muun ruumiin koon suhde – jota pidetään epäsuorana älykkyyden mittarina – oli suunnilleen sama kuin nykyisillä linnuilla, mutta se ei yltänyt älykkäimpien lintujen, kuten varislintujen ja papukaijojen, tasolle.

Kaaosteoria ei aiheuttanut puiston tuhoa

  • Ajankohta elokuvassa: 00:46:51

Elokuvassa kaaosteoreetikko selittää kaaosteorian niin, että kun perhonen räpäyttää siipiään Pekingissä, New Yorkissa alkaa sataa. Vertauksella tarkoitetaan sitä, että pienet muutokset voivat käynnistää kauaskantoisia tapahtumaketjuja.

Filmissä annetaan ymmärtää, että puiston tuho selittyy kaaosteoriasta, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Kaaosteorialla on oma sijansa elokuvassa, mutta se ei selitä kohtalokkaita käänteitä.

Hirmuliskopuiston tuhon pani alulle tyytymätön työntekijä.

Elokuvan arvoitus ratkeaa kirjassa

  • Ajankohta elokuvassa: 00:49:09

Elokuvassa puiston Triceratops sairastuu oudolla tavalla kuuden viikon välein ja päähenkilöt etsivät turhaan sairastelulle selitystä. Kirja, johon elokuva perustuu, kertoo syyn.

Hirmulisko nielee säännöllisin väliajoin kiviä tehostamaan ruoan hienontamista. Kivien mukana se saa sisuksiinsa myrkyllisiä sieniä, joista sille tulee huono olo.

Fossiililöydöt osoittavat, että hirmuliskot todella nielivät kiviä ruoan hienontamisen helpottamiseksi kuten linnut nykyään.

Triceratopsilla oli satoja hampaita

Osa hirmuliskoista nieli kiviä, jotka mahalaukussa hienonsivat ruokaa. Todennäköisesti Triceratops ei kuitenkaan kuulunut niihin. Sillä oli suussaan satoja hampaita ravinnon jauhamiseen.

© Pictorial Press Ltd/Alamy/Imageselect

T. rex näki tarkemmin kuin ihminen

  • Ajankohta elokuvassa: 01:00:23

Elokuvassa Tyrannosaurus rex pääsee vapaaksi ja uhkaa syödä päähenkilöt, mutta sen näkö on huono, eikä se ei erota liikkumattomia kohteita. Hiljaa paikallaan kyyhöttäminen ei olisi hämännyt oikeaa T. rexiä.

T. rexin kallon rakenteet osoittavat, että sen tasapainoelimet mahdollistivat saaliin seuraamisen katseella ja päätä kääntämällä.

Lisäksi sillä oli todennäköisesti suuremmat silmät kuin yhdelläkään muulla maaeläimellä. T. rex siis luultavasti näki paremmin kuin ihminen.

T. rexin silmämuna

Tyrannosaurus rexin silmämunan halkaisija oli 14 senttiä. Laskelmien mukaan se erotti saaliinsa jopa kuuden kilometrin etäisyydeltä.

© Shutterstock

Hirmulisko ei mahdu autonpenkille

  • Ajankohta elokuvassa: 01:10:43

Myrkyllinen Dilophosaurus sylkee onnettoman tietokonenörtin päälle ja punkee sitten sisälle nörtin autoon. Todellisuudessa tutkijat eivät ole löytäneet viitteitä siitä, että Dilophosaurus olisi ollut myrkyllinen tai että sillä olisi ollut iso lepattava kaulus niin kuin elokuvassa.

Oikea Dilophosaurus tuskin olisi myöskään edes yrittänyt änkeä autonpenkille, sillä se oli lähes seitsemän metrin pituinen. Filmissä siitä on tehty paljon pienempi.

Dilophosaurus, ensimmäisiä lihansyöjähirmuliskoja

Dilophosaurus eli hirmuliskojen aikakauden alussa, Se oli ensimmäisiä todella suurikokoisia lihansyöjähirmuliskoja ja kasvoi jopa seitsemänmetriseksi.

© Shutterstock

T. rex oli huono juoksija

  • Ajankohta elokuvassa: 01:20:01

Jurassic Parkissa Tyrannosaurus rex juoksee auton perässä 50 kilometrin tuntivauhtia. Niin kovassa vauhdissa se olisi todennäköisesti katkaissut luunsa.

Tyrannosaurus rexin luuranko oli lujaa tekoa, mutta kun sen ruumiinpaino oli liki yhdeksän tonnia, luut olisivat olleet juostessa liian kovilla. Sen oli tyydyttävä kävelemään.

T. rexin askeleet olivat neljä metriä pitkät, joten se pystyi kyllä harppomaan lähes 27 kilometriä tunnissa.

Sieraimet väärässä kohtaa

  • Ajankohta elokuvassa: 01:28:28

Brachiosaurus aivastaa, ja räkä roiskuu sen otsasta. Pitkään tutkijat uskoivatkin, että jurakautisen kasvinsyöjäliskon sieraimet olivat otsassa, koska kallossa nenäontelo on siellä.

Sittemmin tutkimukset ovat osoittaneet, että sieraimet olivat todennäköisimmin kuonon päässä, mistä lähti käytävä kallon onkaloon ja hengitysteihin.

Sen sijaan hirmulisko on hyvinkin voinut aivastaa. Myös hirmuliskojen nykysukulaiset, linnut, aivastelevat. On myös löydetty viitteitä siitä, että pitkäkaulaiset hirmuliskot saattoivat vilustua.

Jurassic Park: Knoppitietoja klassikkoelokuvasta – Brachiosaurus

Aiemmin tutkijat olettivat, että Brachiosauruksen sieraimet olivat sen otsassa vastaan kallon onkalon kohdalla. Todennäköisesti sieraimet olivat kuitenkin kuonon päässä kuten nykyeläimillä.

© Shutterstock

Hirmulisko ei syntynyt toukkana

  • Ajankohta elokuvassa: 01:30:09

Elokuvan hirmuliskot voivat vaihtaa sukupuolta, koska niille on siirretty sammakon geenejä. Jotkin sammakkolajit voivatkin vaihtaa sukupuoltaan, mutta vain toukkavaiheessa, jolloin elimistön muotoutuminen on vielä kesken.

Vaikka hirmuliskon dna:ta voitaisiin muokata niin, että se syntyisi toukaksi, tällainen virhe tuskin jäisi tutkijoilta huomaamatta.

Sen sijaan ei ole mahdotonta, että jotkin hirmuliskot olisivat voineet vaihtaa sukupuolta sikiövaiheessa. Joillakin matelijoilla munan lämmön vaihtuminen vaikuttaa sikiön sukupuoleen.

Hirmulisko näytti strutsilta

  • Ajankohta elokuvassa: 01:34:04

Elokuvassa lauma Gallimimuksia kirmaa aukiolla. Tätä liitukauden hirmuliskoa on verrattu strutsiin, ja vertauksessa on perää. Molemmilla on pitkä ohut kaula ja pieni pää, jossa on nokka. Kummallakin on myös vahvat jalat, jotka ovat omiaan juoksemiseen.

Jurassic Parkin valmistumisen jälkeen on löydetty vielä lisää yhtäläisyyksiä. Gallimimuksella ja sen sukulaislajeilla oli myös höyhenpeite muualla paitsi jaloissa – aivan kuten strutseilla.

Höyhenpeitteinen Gallimimus

Gallimimuksen ruumiinrakenne ja höyhenpeite olivat samankaltaiset kuin nykyisillä strutseilla. Se tosin painoi neljää kertaa enemmän kuin strutsi.

© Shutterstock

Hirmuliskot tuskin saalistivat laumana

  • Ajankohta elokuvassa: 01:44:39

Elokuvassa kaksi Velociraptoria saalistaa puiston työntekijää. Toinen Velociraptor kiinnittää työntekijän huomion, ja toinen hiipii takaapäin hänen kimppuunsa.

Tutkijat ovat aiemmin olettaneet, että Velociraptorit ja sen sukulaislajit saalistivat joukolla, mutta nykyään teoriaa ei pidetä uskottavana.

Tuoreen tutkimuksen mukaan Veliciraptor söi poikasena erilaista ravintoa kuin täysikasvuisena. Se viittaa siihen, että Velociraptorit eivät eläneet perhekunnittain.

Velociraptor mahdottomassa asennossa

  • Ajankohta elokuvassa: 01:47:24

Mieleenpainuvassa keittiökohtauksessa nähdään ensimmäistä kertaa Velociraptoreita koko komeudessaan. Tosin ne esitetään täysin väärän näköisenä.

Ensinnäkin Velociraptorilta puuttuvat siipisulat, jotka tasapainottivat sen menoa juostessa. Toisekseen hirmuliskoraasun eturaajat ovat luonnottomassa asennossa.

Elokuvassa Velociraptorin kämmenet ovat kääntyneinä alas tai taakse. Todellisuudessa hirmuliskot – nykyisten lintujen tapaan – eivät pystyneet kääntämään kyynärvarttaan. Sen kämmenet olivat siis aina kääntyneinä toisiaan kohti.

Jurassic Parkin Velociraptoreita

Jurassic Park -elokuvassa Velociraptorin kämmenet (vas.) ovat kääntyneinä alas tai taakse. Oikeasti ne olivat kääntyneinä sisäänpäin (oik.).

© Shutterstock

Hirmuliskojen aikakausi ei ole päättynyt

  • Ajankohta elokuvassa: 01:58:05

Elokuvan loppukohtauksessa päähenkilöt lähtevät puistossa ja katsovat helikopterin ikkunasta ohi lentäviä lintuja. Tällä todennäköisesti viitataan siihen, että hirmuliskot eivät ole oikeasti kadonneet.

Se on totta. Linnut selvisivät 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta joukkotuhosta. Nykyään maapallolla elää siis yli 10 000 hirmuliskoista polveutuvaa lajia. Esimerkiksi nisäkkäitä on vain 6 400 lajia.

Hirmuliskojen aika ei siis ole ohi.

Kyyhky

Hirmuliskojen sukulaiset ovat yksi runsaslajisimmista eläinryhmistä maapallolla. Niitä näkyy todennäköisesti nytkin ikkunastasi.

© Shutterstock