Huumaavien hajujen kimara villiinnyttää Psittacosaurus-koiraan. Se alkaa kuopia maata ja työntää kuononsa melkein kiinni naaraan peräpäähän, jossa erottuu pieni aukko tummana täplänä.
Kaikki on selvää: parittelu voi alkaa.
Muinaisliskojen seksielämästä ei ole tiedetty juuri mitään varmaa, mutta jo vuosia sitten tehty sensaatiomainen liitukaudella eläneen dinosauruksen sukupuolielimistöä valottava löytö on nyt analysoitu.
Kivettymä avaa aivan uusia näköaloja dinosaurusten paritteluun, jossa tärkeässä osassa olivat näkö- ja hajuärsykkeet ja koiraiden fyysiset ominaisuudet.
Linnut innoittivat tutkijoita
Sukupuolielin koostui pehmeistä kudoksista, jotka eivät kivety niin kuin luut. Vaikka elimet sattuisivat säilymään, niistä on vaikea tulkita seksuaalista käyttäytymistä.
Ymmärtääkseen paremmin dinosaurusten seksielämää paleontologit ovat tutkineet niiden lähimpiä nykysukulaisia, lintuja.
Linnuilla on monenlaisia parittelurituaaleja. Itse parittelua edeltävä soidin virittää yksilöt paritteluvalmiuteen, ja siihen voi kuulua laulua, tanssia ja koiraiden koreilua höyhenpuvulla.
Vuonna 2016 kansainvälinen tutkimusryhmä sai selville, että dinosauruksilla esiintyi soidinmenoja. Tutkijat olivat löytäneet 60 kolmivarpaisten dinosaurusten kuopimajälkeä. Niiden jättäjät olivat teropodeja, joihin kuuluvat muun muassa Tyrannosaurus rex, Velociraptor ja nykylinnut.
Muuten dinosaurusten seksielämä on ollut tähän asti hämärän peitossa.
Sukupuoliaukko yllätti
Luoteis-Kiinassa sijaitsevassa Liaoningin maakunnassa on tehty paljon merkittäviä fossiililöytöjä. Sieltä löydettiin muun muassa ensimmäinen höyhenpeitteinen dinosaurus, Sinosauropteryx.
Nyt tutkimuskohteena ollut Psittacosaurus löytyi niin ikään Liaoningista. Joskus myös papukaijaliskoksi kutsuttu laji oli läheistä sukua Triceratopsille. Fossiili oli ollut näytteillä yli kymmenen vuotta Saksassa Frankfurtin Senckenberg-museossa, ennen kuin sitä tutkittiin tarkemmin vuonna 2016.
Tutkimus tuotti yllätyksen, ja viisi vuotta myöhemmin tutkijat esittelivät mullistavan kolmiulotteisen dinosauruksen mallin.
Malli oli voitu viimeistellä muun muassa värien osalta fossiilissa säilyneiden suomujen perusteella. Kokonaisuuteen sisältyy myös aukko, joka sijaitsee peräpäässä hännän alla.
Liitukaudella eläneen Psittacosauruksen erinomaisesti säilynyt fossiili mahdollisti eläimen perä- ja sukupuoliaukon kolmiulotteisen mallintamisen.
Aukkoa ympäröivät suomut olivat sekä väriltään että muodoltaan omintakeisia. Kaikki viittasi siihen, että kyseessä oli kloaakin eli yhteissuolen aukko, jota eläin käytti paitsi virtsaamiseen ja ulostamiseen myös paritteluun.
Psittacosauruksen kloaakilla oli paljon yhteistä nykyeläinten kloaakin kanssa, mutta aukko oli silti aivan omanlaisensa.
Hämmästyttävää löytöä käsittelevän tieteellisen artikkelin päälaatija Jakob Vinther puhuu ennen tuntemattomasta rakenteesta.
”Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä dinosaurus oli krokotiilien ja lintujen välimuoto”, toteaa Vinther.
Psittacosauruksen kloaakki herätti huomiota ja sopi luultavasti samoihin tehtäviin kuin nykylintujen kloaakki. Yksi niistä oli todennäköisesti mahdollisiin parittelukumppaneihin vaikutuksen tekeminen, tutkijat toteavat kuvauksessaan.
Kloaakin piirteisiin kuuluvat eräänlaiset häpyhuulet. Krokotiileilla ne peittävät hajurauhasia. Siksi voidaan olettaa, että dinosaurus eritti rauhasilla feromoneja ja muita hajuaineita niin kuin myöhemmätkin matelijat.
Peräaukko haisi kuin krokotiililla
Psittacosauruksen kloaakkia on verrattu nykyeläinten kloaakkiin. Vaikka vertailu on paljastanut selviä yhtäläisyyksiä, Psittacosauruksen kloaakki oli aivan omanlaisensa.
1. Kloaakki herätti huomiota
Kloaakin ympärillä suomut olivat erilaisia kuin muualla. Ne sisälsivät runsaasti tummaa väriainetta, melaniinia, mikä vihjaa, että kloaakin oli tarkoituskin erottua ympäristöstään. Kloaakkiin liittyvät suomut olivat lisäksi tavallista pienempiä.
2. Aukkoa peittivät häpyhuulet
Kloaakkiin kuului aukkoa reunustava häpyhuulipari. Koska aukko oli osittain häpyhuulten peitossa, se oli dinosauruksella todennäköisesti pyöreähkö kuten linnuilla.
3. Rauhaset krokotiilien tyyppiä
Häpyhuulet saattoivat peittää myös krokotiileille ominaisen viivamaisen aukon. Siinä tapauksessa siihen kuuluivat todennäköisesti rauhaset, jotka erittivät feromoneja ja muita hajuaineita. Krokotiilien hajurauhasilla on paritteluun liittyviä tehtäviä.
Hajuviestit kertoivat esimerkiksi, että naaraan munasolu oli irtoamassa, tai varoittivat tartuntataudeista.
Toisin sanoen kloaakki oli Psittacosauruksen seksielämän keskipiste. Ehkä suurella osalla dinosauruksista oli vastaava aukko ja kookkaiden lajien koirailla niissä valtava penis.
Iso lisko = pitkä penis
Strutseilla ja krokotiileilla on kloaakissaan siitin. Pienillä linnuilla ja matelijoilla ei ole ulkoisia sukupuolielimiä, vaan koiras ja naaras painavat kloaakkinsa vastakkain.
Psittacosauruksen kloaakki oli välimuoto. Se vihjaa, että dinosaurusten parittelu saattoi tapahtua sekä yhdyntänä, jossa siitin työntyi kloaakkiin, että siittiöiden laskuna kloaakista toiseen silloin, kun kloaakit olivat painautuneet toisiaan vasten.
Dinosaurukset olivat ainutlaatuisia, ja ne toimivat ainutlaatuisesti. Jakob Vinther, paleontologi
Dinosaurusten elimistö oli erilainen kuin nykyisillä eläimillä.
Ei esimerkiksi tiedetä, kuinka dinosaurukset onnistuivat parittelemaan vahingoittumatta. Suuret lajit olivat hyvin painavia ja voimakkaita, joten vaikkapa hännän heilutus ja selän terävät ulokkeet tekivät lähikontaktista vaarallisen.
Siksi on arveltu, että koirailla oli niin pitkä siitin, että niiden ei tarvinnut varsinaisesti nousta naaraan selkään. Koiraat ja naaraat saattoivat siis pysyä turvallisen välimatkan päässä toisistaan, koska koiras ylsi pitkällä siittimellään kaukaa naaraan kloaakkiin.
Tällaista etäparittelua esiintyy yhä luonnossa niillä lajeilla, joiden koirailla on poikkeuksellisen pitkä penis.
Esimerkiksi siimajalkaisiksi kutsutut pienet kaksineuvoiset äyriäiset hedelmöittävät toisiaan ruumiin kokoon suhteutettuna eläinkunnan pisimmällä peniksellä. Siitin voi olla kymmenen kertaa ruumiin pituinen.
Vaikka dinosaurusten nykyiset sukulaiset eivät ole yhtä hyvin varustettuja kuin siimajalkaiset, useilla lajeilla penis on ällistyttävän pitkä. Se tukee teoriaa dinosaurusten parittelutavasta.
Esimerkiksi strutsin siitin voi olla 40 senttiä pitkä. Kun pituus suhteutetaan eläimen kokoon, sama suhde vaatisi keskivertomiehen tapauksessa, että penis olisi 30-senttinen.
Jos dinosauruksilla oli senkaltainen siitin kuin strutseilla, on selvää, että se oli hyvin pitkä ja ettei parittelu kestänyt kauan.
Siitä huolimatta, että erektio ei ole strutsille mikään ongelma, sen parittelu on ohi yleensä muutamassa sekunnissa. Strutsilla siittimen saa jäykistymään imuneste eikä veri niin kuin nisäkkäillä silloin, kun paritteluvire huipentuu.
Koska imuneste ei saa aikaan yhtä suurta painetta kuin veri, erektio on heikko ja lyhytkestoinen.
Samalla periaatteella toimii myös muiden siittimellisten lintujen penis. Siksi on aiheellista epäillä, että dinosaurusten parittelu oli myös pikainen yhdyntä.
Pitkä penis saattoi olla ratkaisu dinosaurusten koon ja liikkeiden jähmeyden aiheuttamiin paritteluongelmiin.
T. rex siitti kuin koira
Naaras käänsi koiraalle selkänsä ja heilautti häntänsä sivuun, jotta koiras pääsi lähestymään helpommin hännän juuressa sijaitsevaa kloaakkia. Massiiviset pitkäkaulaiset dinosaurukset parittelivat luultavasti vedessä naaraaseen kohdistuvan kuormituksen pienentämiseksi.
Lintujen pitkä mutta pehmeä penis on mitä todennäköisimmin liitukaudella eläneiden dinosaurusesivanhempien perua.
Siitä huolimatta, että palapeliin on löydetty viime aikoina puuttuvia osasia, dinosaurusten seksielämä on yhä suuri arvoitus. Mullistava kloaakkilöytö osoittaa kuitenkin, että salaperäisyyden verhoa voidaan raottaa.
”Olemme ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa havainnollamme ei ole nykyajan vastinetta. Tämä dinosaurus mainosti peräaukkoaan toisin kuin yksikään sen lähin nykyinen sukulainen. Vastaavaa nähdään joillakin kädellisillä, kuten paviaaneilla, ja salamantereilla. Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa nykyään elävistä sukulaista tehdyt päätelmät eivät pädekään”, selittää Jakob Vinther ja jatkaa:
”Dinosaurukset olivat ainutlaatuisia, ja ne toimivat ainutlaatuisesti.”