T. rex puutarhassasi. Velociraptor sohvalla. Tai jättimäinen lentolisko uima-altaassa.
Hirmuliskofanien toiveuni toteutuu Googlen uudella toiminnolla. Ikävä kyllä todelliset dinojen tuntijat joutuvat pettymään pahasti, koska mallit perustuvat jo menneiden talvien lumia oleviin käsityksiin muinaisten jättien ulkonäöstä.
Tässä kuussa Google teki mahdolliseksi kokea tunnetuimmat hirmuliskolajit lähietäisyydeltä. Kun googlaat nimen, esimerkiksi "Tyrannosaurus rex", ja valitset 3D-näkymän, niin muutamassa sekunnissa liitukauden jätti alkaa korskua ja liikahdella edessäsi.
Näkymä on luotu 3D-malleilla ja lisätyn todellisuuden toiminnolla (AR eli augmented reality), joka tuo kuvia ja videota todellisten objektien päälle älypuhelimen kameran ja näytön avulla.
Google on kehittänyt toiminnon yhteistyössä elokuvayhtiön ja Jurassic World Alive -pelin kehittäjien kanssa. Pelistä käytetty Tyrannosaurus rexin, velociraptorin, triceratopsin, spinosauruksen, stegosauruksen, brachiosauruksen, ankylosauruksen, dilophosauruksen, pteranodonin ja parasaurolophuksen 3D-malleja.
Katso TÄSTÄ, miten käytät toimintoa
Malleja voidaan katsella iOS 11- tai Android 7 -älypuhelimilla tai niitä uudemmilla versioilla tekemällä Googlella haku sanalla "dinosaurus" tai hakemalla jotakin kymmenestä lajinimestä.
Tanskalaisen Faxen geomuseon geologin ja kuraattorin Jesper Milànin mukaan mallit edustavat kuitenkin vanhentunutta käsitystä todellisuuden esihistoriallisista jäteistä.
"Yleisesti mallit ovat ainakin 20-30 vuotta vanhoja eivätkä siten vastaa nykykäsityksiä hirmuliskoista. Toiminto heittää hukkaan mahdollisuuden välittää tietoa upealla tavalla."
Hirmuliskojen ulkonäkö on muuttunut
Tieteelliset käsitykset hirmuliskojen ulkonäöstä ovat muuttuneet sitä mukaa kuin maasta on ilmaantunut uusia fossiileja.
Jurassic Park -elokuvien luomukset eivät ole enää ajanmukaisia, ja Google on ottanut lisäksi isoja taiteellisia vapauksia, Jesper Milàn kertoo.
Esimerkiksi spinosaurukselle on tehty selkään symmetrinen kaareva "purje" ja ohut häntä ja se on kuvattu seisomassa takaraajoillaan. Käsitys perustuu vuoden 1936 fossiililöytöihin, kun taas vuosina 2014 ja 2018 tehdyt löydöt antavat lajista jo toisenlaisen kuvan.
Spinosaurus oli isokokoinen petohirmulisko, joka saalisti vedessä.
”Nykyisin tiedetään, että spinosaurus näytti aivan toisenlaiselta. Kaikki raajat olivat yhtä pitkät, häntä oli paksu ja eläin käytti sitä uimiseen. Purje oli muodoltaan enemmänkin nelikulmainen lippu kuin pyöreämuotoinen kaari”, Jesper Milàn sanoo.
Lisäksi geologi havaitsi Googlen malleista puuttuvan kokonaan höyhenyksen:
”Ajan mittaan kaikilta hirmuliskoryhmiltä isoja sauropodeja lukuun ottamatta on löydetty merkkejä höyhenistä, ja yksittäisissä tapauksissa on onnistuttu rekontruoimaan jopa niiden värit. Etenkin petohirmuliskoilla oli höyhenystä: hiusta muistuttavia höyheniä ruumiissa ja isoja liehuvia höyheniä eturaajoissa, pyrstössä ja takajalkojen alaosassa”, hän selittää.
Geologi toteaa pteranodonin ja ankylosauruksen olevan malleista todenmukaisimmat.
Velociraptorilla ei ollut zombin käsiä
Nykyään tiedetään, että velociraptorit olivat pienempiä kuin Jurassic Park -elokuvissa ja niiden eturaajat olivat lähempänä ruumista.
Googlen hakutuloksissa mallit liikkuvat, mutta liikehdintäkään ei ole aivan nykytiedon mukaista.
Velociraptor on kuvattu paljon suuremmaksi kuin todellisuudessa ja sen ruumiin rakenne on hyvin erilainen, sillä sen eturaajat sojottavat eteenpäin niin, että kynnet huitovat ilmaa kissamaisesti.
Eturaajojen asento on kuitenkin luultavasti ollut erilainen.
”Velociraptorin kädet ja kämmenet taittuivat kokoon kuin lintujen siivet, joten ne ovat todennäköisesti olleet tiiviimmin kehoa vasten eivätkä sojottaneet eteenpäin”, Jesper Milàn sanoo.
Muinaisuuden jätit ovat yhä mykkiä
66 miljoonaa vuotta sen jälkeen, kun hirmuliskot viimeksi ääntelivät, ääniä on yritetty ennallistaa niin Jurassic Park -elokuvissa kuin uudessa Google-toiminnossakin.
Tutkijat ovat yrittäneet hahmotella sitä, miltä esimerkiksi parasaurolophuksen sarvi näytti, sillä teorioiden mukaan sitä on ehkä käytetty kaikukammiona eli eräänlaisena akustisena ontelona, joka auttaa ääniä leviämään pitkien matkojen päähän.
Kun tutkijat rekontruoivat kallon ja puhalsivat sen läpi ilmaa, syntyi matala trumpettimainen, laivan sumutorvelta kuulostava ääni.
Parasaurolophukset käyttivät pitkiä torvimaisia sarviaan ehkä viestintään.
Äänimaailma on kuitenkin täysin arvailua.
”Kun näemme, kuinka paljon hirmuliskojen lähimmät nykysukulaiset, linnut, viestivät äänillä, on todennäköistä, että myös hirmuliskoillakin se oli hyvin yleistä”, Jesper Milàn selittää.
Jotkin paleontologit väittävät, että hirmuliskot murisivat kuin krokotiilit, toiset taas uskovat niiden kujertaneen kuin kyyhkyset.
Useiden hirmuliskolajien sisäkorvan kuvannus on osoittanut, että ne reagoivat herkimmin matalataajuuksisiin ääniin.