Myytti 1: Nopeus

Ei hätää. Tyyppi on hidas
Myytti: T. rex juoksi nopeammin kuin ihminen
Pitkät raajat ja vahvat lihakset antoivat T. rexille hyvät edellytykset vauhdikkaaseen liikkumiseen. Jotkut tutkijat ovatkin arvelleet, että tyrannilisko olisi voinut päästä juoksemalla jopa 72 kilometrin tuntinopeuteen.
Uusien tutkimustulosten valossa muinaisliskon liikehdintä oli kuitenkin huomattavasti verkkaisempaa. Uusissa laskelmissa on otettu huomioon muun muassa jalkojen luiden kantokyvyn aiheuttamat rajoitukset.

Nykyiset petoeläimet ovat huomattavasti ripeäliikkeisempiä kuin T. rex. Leijona voi juosta 60 kilometriä tunnissa, ja nopeimman maaeläimen, gepardin, huippunopeus on noin 105 kilometriä tunnissa.
Brittitutkijat laskivat viime vuonna, että 6–8 tonnia painanut tyrannilisko olisi rikkonut omat luunsa, jos se olisi lähtenyt ripeään juoksuun. Sen sijaan sen on täytynyt pitää aina ainakin yksi jalka maassa. Silloin huippunopeus on voinut olla korkeintaan 27 kilometriä tunnissa.
Olympiatason juoksija voi saavuttaa 38 kilometrin tuntinopeuden, joten hän pääsisi kyllä T. rexiltä karkuun. Normaalikuntoisetkin ihmiset pääsisivät turvaan polkupyörällä.
Tyranniliskon onneksi sen naapurit eli suuret kasvinsyöjäliskot olivat sitä paljon hidasliikkeisempiä. Todennäköisesti sen mahdolliset saaliseläimet eivät pystyneet juoksemaan paljon yli 15:tä kilometriä tunnissa.
MYYTTI NOPEUDESTA: TARUA
Uusi tutkimus: T. rex käveli ihmisen vauhtia
4,6 km/h. T. rex suosi kävelynopeutta, jossa useimmat ihmiset pysyisivät hyvin sen kintereillä.
Uusia menetelmiä soveltamalla Amsterdamin vapaan yliopiston ja Utrechtin yliopiston tutkijat saivat selville, millaista kävelynopeutta T. rex suosi.
Sen sijaan, että alankomaalaistutkijat olisivat keskittyneet T. rexin jalkoihin, he päättivät ottaa lähtökohdaksi dinosauruksen hännän.
Sama menetelmä kuin keinuissa ja riippusilloissa
Menetelmä perustuu samaan ideaan kuin mitä käytetään riippusilloissa ja keinuissa. Samoin kuin keinu heiluu keinuttaessa edestakaisin, myös T. rexin häntä liikkui ylös ja alas eläimen kävellessä.
Samaan tapaan kuin keinujan on noudatettava heilumisen tahtia halutessaan keinua korkeammalle, myös T. rexin ja sen hännän liikkeen oli pysyttävä tahdissa, jos se halusi lisätä vauhtiaan.
Tutkijat loivat hännästä 3D-mallin pystyäkseen arvioimaan taajuuden, jolla Tyrannosaurus rexin häntä luonnostaan heilui, eli sen ominaistaajuuden.
Näin alankomaalaistutkijat pystyivät laskemaan nopeuden, jossa T. rex käytti kävelyyn vähiten energiaa, ja se nopeus oli 4,6 km/h.
Tämä vauhti on selvästi alhaisempi kuin aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, mutta se on samaa luokkaa kuin muilla eläimillä.
Myytti 2: Höyhenet

Vuoden 2012 huomiota herättänyt löytö synnytti teorian siitä, että T. rexillä oli näyttävä höyhenpuku.
Myytti: Oliko T. rexillä höyhenpeite?
Muistuttiko T. rex eli tyrannilisko jättiläiskalkkunaa? Vertaus sai alkunsa, kun Kiinasta löydettiin vuonna 2012 Yutyrannuksen fossiili. Yutyrannus oli yhdeksän metriä pitkä, ja sitä peitti tuuhea karva.
Koska Yutyrannus oli T. rexin sukulaislaji, moni tutkija alkoi miettiä, olisiko T. rexilläkin ollut karvamaisia höyheniä.
Aiemmin T.rexistä ei ole ollut käytettävissä kyllin hyvin säilynyttä fossiilia, jotta kysymykseen höyhenpeitteestä olisi voitu vastata. Tilanne muuttui, kun äskettäin Montanasta Yhdysvalloista löydettiin T.rexin luuranko.

T. rexin ihon jättämä painauma osoitti, että suurimmassa osassa pedon ruumista oli suomuja.
Siinä on niskan, selän ja pyrstön luiden tuntumassa pieniä, korkeintaan postimerkin kokoisia jälkiä, jotka kaikki viittaavat siihen, että T. rexin iho oli suomujen peitossa. Suomut ovat tosin olleet vain noin millimetrin levyisiä, joten kaukaa katsottuna sen pinta on todennäköisesti näyttänyt nahkamaiselta.
Ilmeisesti siis tyrannilisko oli menettänyt esivanhemmillaan olleen höyhenpeitteen. Suomujen jäljet eivät kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että T. rexin joissakin ruumiinosissa oli edelleen höyhenpeite.
MYYTTI HÖYHENISTÄ: TARUA
Myytti 3: Puruvoima

Leuat loksahtivat yhteen yli 3,5 tonnin voimalla ja murskasivat uhrin luut kuin risukimpun.
Myytti: Auto litistyisi sen leuoissa
Auton teräskorikaan ei olisi varma suoja, jos tyrannilisko kuuluisi nykylajistoon ja tulisi vastaan nälkäisenä.
Kun T. rex iski hampaansa saaliiseensa, tämän luut murskautuivat pieniksi pirstaleiksi. Näin päättelivät yhdysvaltalaiset tutkijat vuonna 2017 laadittuaan digitaalisen 3D-kopion tyranniliskon leuoista.

Digitaalileuat tehtiin skannaamalla oikean T. rexin kallon luiden fossiilit ja muotoilemalla sitten tietokoneen avulla niihin puuttuvat osat. Lihasten muoto ja voima laskettiin hirmuliskojen nykyisten sukulaisten eli lintujen ja krokotiilien leukalihasten perusteella.
Digitaalimallin mukaan T. rexin leukojen puruvoima oli 34 522 newtonia, mikä vastaa noin 3,5 tonnin nostamiseen tarvittavaa voimaa.
Puruvoima on kaksi kertaa niin suuri kuin suistokrokotiilin, jonka leuoissa on nykyeläimistä eniten voimaa. Yksittäisten hampaiden kärkien kohdalla T. rexin leukojen paine saattoi vastata 30 tonnin massaa neliösentillä. Sellaista rutistusta ei kestäisi edes auton teräsrunko.

Strateginen puraisu pirstoi luun
Nisäkkäillä ylä- ja alaleuan hampaat osuvat purtaessa yhteen. Näin niiden kyky murskata esimerkiksi saaliin luita kasvaa. T. rexin hampaat menivät lomittain, mutta se pystyi optimoimaan leukojensa puruvoiman nisäkkäitäkin paremmin asettamalla luun leukojensa väliin niin, että ylä- ja alaleuan hampaat osuivat siihen samaan aikaan.
Teorian mukaan T. rex pirstoi saaliidensa luita päästäkseen käsiksi ravinteikkaaseen luuytimeen ja luun kivennäisaineisiin. Tätä teoriaa tukevat tyranniliskon ulostefossiilit, joista on löydetty satoja pieniä luunsirpaleita.
MYYTTI PURUVOIMASTA: TOTTA
Myytti 4: Ruokavalio

Voimakkaiden leukojen ja hyvin herkän hajuaistin ansiosta tyrannosaurus oli hyvä haaskansyöjä. T. rex ei kuitenkaan tyytynyt vain kuolleisiin eläimiin.
Myytti: T. rex söi vain raatoja
Osa tutkijoista on esittänyt, että tyrannilisko ei saalistanut lainkaan. Heidän mukaansa T. rex oli liian hidas saadakseen saaliita kiinni. Sen sijaan se olisi etsinyt raatoja hyvällä hajuaistillaan, ja vahvoilla leuoillaan se olisi voinut murskata raadon luutkin ruoakseen.
Muut tutkijat kuitenkin huomauttavat, että T. rex ei olisi voinut kasvaa kokoisekseen pelkillä raadoilla ja nykyisetkin raadonsyöjät joutuvat välillä syömään myös elävää ravintoa saadakseen kylliksi kaloreita.

Edmontosauruksen (A) häntänikamasta löytyi T. rexin hammas (punainen ympyrä) luuhun uponneena (B).
Lisäksi kasvinsyöjälisko Edmontosauruksen pyrstönikamasta on löydetty T. rexin hammas. Hammas on jäänyt kasvaneen luun sisään, joten tyrannilisko on purrut saalistaan, kun se oli vielä elossa.
MYYTTI RUOKAVALIOSTA: TARUA
Myytti 5: Turhat eturaajat

T. rexin eturaajat olivat vahvat mutta ruumiin kokoon nähden hyvin lyhyet.
Myytti: T. rexin eturaajat olivat turhat
Kun otus painaa jopa kahdeksan tonnia ja sillä on pituutta 12 metriä, on kieltämättä outoa, että sen eturaajat ovat samanpituiset kuin ihmisen käsivarret. Tutkijat ovatkin pohtineet vuosikymmeniä, mitä käyttöä T. rexillä oli oudon pienille eturaajoilleen.
Kun järkeenkäypää selitystä ei ole löytynyt, monet tutkijat ovat taipuneet sille kannalle, että tynkäraajoilla ei ollut mitään virkaa.
Tutkijoiden ajatus kulkee niin, että jossakin evoluution vaiheessa T. rexin leuat muodostuivat sen pääasialliseksi aseeksi yläraajojen sijaan.
Sen jälkeen pää ja leuat kasvoivat yhä isommiksi ja vahvemmiksi ja eturaajat jäivät tyngiksi. Eturaajat ovat kuitenkin suhteettoman pienet vain täysikasvuisen T. rexin ruumiissa.
3 väärää teoriaa
Tutkijoilla on ollut useita teorioita siitä, mihin tyrannosaurus käytti yläraajojaan. Teoriat ovat osoittautuneet aika kehnoiksi.

Olisiko T. rex käyttänyt eturaajojaan noustakseen makuuasennosta? Todennäköisesti ei.
Kaikesta päätellen se pääsi ylös pelkkien takaraajojensa voimin samalla tavalla kuin sen nykyiset sukulaiset linnut.

Yksi ensimmäisistä käyttökohteista, joita T. rexin eturaajoille esitettiin, oli parittelu. Arveltiin, että uros piti eturaajoilla kiinni naaraasta parittelun aikana. Yli 6-tonnisen naaraan liikahdus olisi kuitenkin repinyt raajat sijoiltaan.

On myös esitetty, että T. rex käytti eturaajojaan saaliiden raateluun. Tynkäraajoilla olisi kuitenkin ollut vaikeaa pitää kiinni saaliista, ja leukoihin verrattuna niillä saavutettu hyöty olisi ollut hyvin vähäinen.
13-vuotiaana kuolleen yksilön luurangon fossiileista tiedetään, että nuorilla yksilöillä eturaajat olivat suhteessa paljon pidemmät kuin aikuisilla. Tästä on päätelty, että nuorilla tyranniliskoilla eturaajoille saattoi olla käyttöä esimerkiksi saalistuksessa.
Varttuessaan T. rex sitten vaihtoi saalistusstrategiaansa niin, että leuat olivat pääroolissa. Aikuisten tyranniliskojen eturaajojen käyttöä yritetään selvittää etsimällä niiden nikamista jälkiä kulumista.
MYYTTI TURHISTA ETURAAJOISTA: OSITTAIN TOTTA
Myytti 6: Huono näkö

Forskere har tidligere trodd at T. rex hadde dårlig syn selv om øyeeplene var hela 15 centimeter i diameter.
Myytti: T. rex näki huonosti
”Se ei näe meitä, jos olemme liikkumatta.”
Menestyselokuva Jurassic Parkissa tyranniliskoa pakenevat ihmiset piiloutuvat aivan pedon silmien alle, koska muinaisliskon näköaisti muka erotti vain liikkuvat kohteet.
Tämä teoria näyttää olevan perätön. T. rexillä oli poikkeuksellisen suuret silmät. Silmäkuoppien koosta on päätelty, että silmämunan läpimitta on ollut lähes 15 senttiä. Nykyisistä maaeläimistä suurimmat silmät on strutsilla, ja niiden halkaisija on vain viisi senttiä
T. rexillä oli terävä värinäkö
Pedon silmät olivat suuret, ja sillä oli suhteellisen tarkka näkö. Silmien suhde pään kokoon oli suunnilleen sama kuin ihmisellä.

Terävä näkö
Isossa silmässä oli paljon aistinsoluja, joten T. rex todennäköisesti myös näki tarkasti.
Paljon värejä
T. rexillä uskotaan olleen lintujen tavoin neljänlaisia värejä aistivia tappisoluja. Ihmisellä niitä on kolmea tyyppiä.
Eteenpäin suuntautunut näkökenttä
T. rexin silmät olivat edempänä kuin monella muulla hirmuliskolla. Silmien näkökentät limittyivät, mikä antoi hyvän syvyysnäön.
Ihmisen silmä
T. rexin silmämunan läpimitta oli noin 15 cm. Ihmisen on noin 2,5 cm.
Kookkaalla silmällä yleensä näkee hyvin, ja tutkijat ovatkin laskeneet, että tyranniliskon näköaisti oli jopa 13 kertaa niin tarkka kuin ihmisen.
Jotkin nykymatelijat erottavat huonosti liikkumattomia kohteita, koska niillä on huono syvyysnäkö, mikä vuoksi niiden on vaikea erottaa kohteita taustastaan. T. rexin syvyysnäkö oli erinomainen.
MYYTTI HUONOSTA NÄÖSTÄ: TARUA
Myytti 7: Sukupuutto

T. rex oli yksi viimeisistä hengissä selvinneistä dinosauruslajeista, mutta sekin joutui lopulta antamaan periksi – pölyn vuoksi.
Myytti: Asteroidi tuhosi T. rexin
Se matelijoiden kehityslinja, joka vähitellen johti tyranniliskojen syntyyn, oli olemassa yli 160 miljoonaa vuotta.
Sinä aikana monet muut hirmuliskoryhmät, kuten piikkipyrstöiset stegosaurukset ja purjeharjaiset spinosaurukset, kuolivat sukupuuttoon.
T. rex olikin yksi niistä hirmuliskoista, jotka säilyivät siihen asti, kun kaikki loput hirmuliskot, lintuja lukuun ottamatta, pyyhkiytyivät Maan päältä 66 miljoonaa vuotta sitten.
Katso miten se tapahtui: Näin dinosaurukset hävisivät
Tutkijat olivat pitkään erimielisiä siitä, mikä aiheutti 75 prosenttia eläinlajeista hävittäneen joukkotuhon. Asia selvisi, kun Meksikosta löytyi 180 kilometriä leveä ja 20 kilometriä syvä asteroidi-iskun tekemä kraatteri.
Kraatterin ikä osuu tarkalleen yhteen nuorimpien tunnettujen T. rexin fossiilien iän kanssa. Asteroidi oli kymmenen kilometriä pitkä. Törmäyksessä syntynyt pölypilvi pimensi auringon vuosiksi, jolloin kasvillisuus ja kokonaiset ekosysteemit romahtivat.
MYYTTI TAPPAJA-ASTEROIDISTA: TOTTA

Satelliittikuvissa on nähtävissä jäljet nykyisen Meksikon alueelle osuneesta asteroidista.
Myytti 8: Aggressiivisuus

Pitkät arvet kallossa (punainen) juoruavat, että T. rex -teinit purivat toisiaan lujasti päähän.
Myytti: T. rex oli äkäinen
Tyrannilisko oli nimensä veroinen. Sen hyökkäyksiltä eivät säästyneet edes lajitoverit. Kun keskenkasvuisen T. rex -yksilön pään luissa olevia pitkulaisia reikiä tutkittiin, tietokonekuvannus paljasti, että ne vastaavat tarkalleen samanikäisten lajitoverien hampaiden muotoa.
Liskojen kanssakäyminen oli siis veristä jo varhaisella iällä. Toisaalta T. rex myös kesti iskuja ja kolhuja. Päähän purtu yksilö toipui, vaikkakin sen kuono kasvoi vähän vinoon.
Tyranniliskojen luurangoista on löydetty myös murtumia ja jälkiä tulehtuneista haavoista. Elämäntapa oli niin raju, että harva yksilö eli yli 30-vuotiaaksi.
MYYTTI AGGRESSIIVISUUDESTA: TOTTA
Myytti 9: Koko

T. rex ja Spinosaurus olivat jättiläisiä, mutta kumpi niistä oli suurempi?
Myytti: Petoliskoista T. rex oli suurin
T. rex oli pitkään suurin tunnettu petolisko, mutta se menetti ennätyksensä, kun eteläamerikkalainen jättiläinen Giganotosaurus löydettiin vuonna 1995.
Pari vuotta myöhemmin suurimman hirmuliskon tittelin varasti afrikkalainen Spinosaurus, joka oli 15 metriä pitkä ja jolla oli kaksimetrinen purje selässään.
Spinosaurus eli 100 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Pohjois-Afrikan joissa. Se ei koskaan törmännyt Tyrannosaurus rexiin, joka eli Pohjois-Amerikassa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Elokuvan maailmassa moisista yksityiskohdista ei tarvitse välittää. /Jurassic Park III
T. rex on kuitenkin noussut jälleen dinosaurusten kuninkaaksi, kun tutkijat ovat saaneet käyttöönsä uusia tietokoneohjelmia, joiden avulla muinaisten jättien paino on laskettu reisiluun perusteella.
Lähes yhdeksän tonnia painanut T. rex oli melkein kaksi tonnia painavampi kuin kilpakumppaninsa.
Suuri painoero johtuu siitä, että T. rex oli leveämpi ja tukevampi kuin muut suurikokoiset petosaurukset.
MYYTTI T. REXISTÄ DINOSAURUSTEN KUNINKAANA: TOTTA
Myytti 10: Parittelu

Nykykrokotiilien tavoin T. rexillä oli kuonossaan tuntoherkkiä huokosia (punainen). Ominaisuus antoi luultavasti oman mausteensa paritteluun.
Myytti: T. rex oli hellä rakastaja
T. rexin leuat olivat tappava ase, mutta samalla sen kuono oli yhtä herkkätuntoinen kuin ihmisen sormenpäät. Tyranniliskon läheisen sukulaislajin Daspletosauruksen kallosta löydettiin vuonna 2017 viitteitä herkästä tuntoaistista.
Erityisesti suun ympärillä ja kuonossa oli jälkiä samanlaisista huokosista, jotka krokotiileillä johtavat hermopäätteisiin ihon alla.
Solut aistivat ympäristöä
Muinaisilla isokokoisilla petodinosauruksilla oli nykykrokotiilien tavoin ihonsa alla herkkiä tuntosoluja, jotka rekisteröivät mm. veden värähtelyä.

Ihmisten tavoin krokotiileillä on niin sanottuja Merkelin soluja. Ne auttavat havaitsemaan muun muassa esineiden reunat ja kulmat.
Syvällä verinahassa tai ihonalaiskudoksessa on Pacinin kappaleita. Niiden avulla krokotiili mahdollisesti aistii pinnan karheuden tai sileyden.
Syvällä ihon pinnan alla on herkkätuntoisia hermopäätteitä, joiden avulla krokotiili ehkä aistii paineen muutokset, kuten veden pienet värähtelyt.
Monilla nykylajeilla tällaiset rakenteet liittyvät aisteihin, joilla ne havainnoivat lämpötilaa, kosketusta ja kemiallisia aineita.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että tyrannilisko käytti herkkätuntoista kuonoaan tarkastaakseen, onko pesässä sopiva lämpötila munien kypsymiselle. Se on ehkä voinut jopa auttaa poikasiaan kuoriutumaan munista.
Hirmuliskojen nykysukulaiset krokotiilit hyväilevät toisiaan ennen parittelua hieromalla kuonojaan vastakkain. Tyranniliskojen esileikki on hyvinkin voinut olla samanlaista.
MYYTTI TUNTEELLISESTA DINOSAURUKSESTA: TOTTA