800 MILJOONAA VUOTTA – Elämä Maassa tukahtuu ja paistuu
Aurinko on Maan pahin vihollinen. Tähden aktiivisuus lisääntyy seuraavien satojen miljoonien vuosien aikana niin, että Maa on lopulta kuin pihvi pannulla.
Elämä katoaa muutaman sadan miljoonan vuoden kuluessa. Laskelmien mukaan Maassa vallitsevat lämpötilat uhkaavat jo 600 miljoonan vuoden kuluttua isoja eläimiä. Noin 800 miljoonan vuoden kuluttua mikrobit kuolevat.
Tähän ei ole syynä vain Auringon lämpö vaan myös se, että ilmakehän hiilidioksidi loppuu, koska hiilidioksidia kuluu ilmakehästä nopeammin kuin sitä vapautuu tulivuorista. Levät ja kasvit eivät voi elää ilman hiilidioksidia. Ajan mittaan kaikki hiilidioksidi sitoutuu vuoriin ja kasvit kuolevat.
3,75 MILJARDIA VUOTTA – AHNE NAAPURI AHMAISEE LINNUNRADAN
Naapurigalaksi Andromeda ahmaisee Linnunradan 3,75 miljardin vuoden kuluessa. Galaksit ovat törmäyskurssilla ja lähestyvät toisiaan nyt vajaat 200 kilometriä sekunnissa. Noin biljoona tähteä sisältävä Andromeda nielaisee Linnunradan 300 miljardia tähteä.
Tähdet ja planeetat eivät ilmeisesti törmää toisiinsa, vaan ne saavat uuden kosmisen osoitteen.
Aurinkokunta päätyy kolme kertaa niin kauas galaksin keskipisteestä kuin se on nyt.
100 MILJARDIA VUOTTA – Pimeä energia työntää galakseja kauas toisistaan
Noin 100 miljardin vuoden kuluessa useimmat muut galaksit Linnunrataa lukuun ottamatta ovat kadonneet näkyvistä.
Teleskooppi, joka tuolloin tähyilee galaksijoukkomme ulkopuolelle, ei näe enää mitään muuta kuin pimeyttä. Ilmiö johtuu mystisestä pimeästä energiasta, jonka vaikutuksesta universumi laajenee yhä nopeammin.
Universumin valtavan kiihtyvyyden vuoksi kaukaisten galaksien väliset etäisyydet kasvavat jossain vaiheessa valon nopeutta ripeämmin. Kun se tapahtuu, näiden galaksien valo ei enää yllä Linnunrataan eikä täältä voida enää tarkkailla kaukaisia kohteita.
Laajentuminen ei kuitenkaan kadota näkyvistä kaikkein lähimpiä galakseja, jotka sijaitsevat niin sanotun visuaalisen horisontin yläpuolella. Toisiaan lähellä olevat galaksit pysyvät paikallaan, sillä niitä vetää toisiaan kohti painovoima, joka on suurin lyhyillä etäisyyksillä.
1 000 000 MILJARDIA VUOTTA JA SIITÄ ETEENPÄIN –
Planeetat jäävät **kodittomiksi**
Saman galaksin kahden tähden keskinäinen vetovoima ei ole kovin suuri, kun tähdet ajautuvat lähelle toisiaan. Sen sijaan planeetat ovat niin kevyitä suhteessa tähtiin, että kosmisessa kohtaamisessa ne joutuvat pois radaltaan. Ohi kulkevan tähden vaikutus planeettaan voi olla niin suuri, että planeetta erkanee tähdestään ja sinkoutuu avaruuden yksinäisyyteen.
Tutkijat ovat laskeneet, että kaikki planeetat sinkoutuvat pois 30 biljoonan vuoden välein. Tämä merkitsee sitä, että tilastollisesti kaikki planeetat jäävät kodittomiksi miljoonassa miljardissa vuodessa.
TUHAT BILJOONAA KVADRILJOONAA VUOTTA – Aineesta valoa tai rautaa
Fyysikot ennustavat, että kun kaikkien tähtien energia on kulunut loppuun, aine muuttuu valoksi tai raudaksi.
Tulos riippuu siitä, hajoaako protoni – joka on kaikkien atomiydinten perusosanen – vai ei. Hajotessaan hiukkaset muuttuvat kevyemmiksi hiukkasiksi.
Standardimallin mukaan protoni ei voi hajota. Jos tämä standardimalli pitää paikkansa, kaikki atomit muuttuvat lopulta raudaksi, jolla on maailmankaikkeuden vakain atomiydin. Jos taas protonit hajoavat, ne muuttuvat valoksi.
YLI DEKILJOONA VUOTTA – MUSTAT AUKOT HAIHTUVAT
Mustan aukon reuna – tapahtumahorisontti – on vaarallinen loukku. Mustasta aukosta ei ole mahdollista päästä pois; edes valo ei pääse sieltä karkaamaan.
Näin kuului teoria siihen asti, kun brittifyysikko Stephen Hawking esitteli ajatuksen Hawkingin säteilystä: Mustan aukon reunalla on katkeamaton hiukkasten ja antihiukkasten virta. Hiukkasparit hajoavat, ja positiiviset hiukkaset työntyvät pois säteilynä, kun taas negatiiviset hiukkaset joutuvat mustaan aukkoon.
Näin mustasta aukosta katoaa koko ajan energiaa. Ajan myötä koko musta aukko katoaa eli se höyrystyy olemattomiin.