Linnunradan sydän, galaksi NGC 4258, tähtienvälinen sumu ja levein Saturnusta ympäröivä rengas.
Spitzer-teleskoopin ottamien kiehtovien avaruuskuvien kokoelma on todella laaja. Nyt Spitzer on kuitenkin tullut tiensä päähän. Spitzer siirtyy eläkkeelle 30. tammikuuta 2020.
Nasalla on ollut jo pitkän aikaa ongelmia viestinnässään Spitzeriin. Siksi avaruusjärjestö nyt lopettaa Spitzerin toiminnan.
Teleskooppi oli osa Great Observatories -avaruusohjelmaa yhdessä kolmen muun superteleskoopin kanssa. Muut olivat avaruusteleskooppi Hubble, gammateleskooppi Compton ja röntgenteleskooppi Chandra.
Spitzer näki planeetat suoraan
Nyt eläkkeelle jäävä teleskooppi laukaistiin avaruusohjelman viimeisenä. Spitzer oli myös lyhimmän ajan avaruudessa, mutta silti sen väsymätön elämän etsintä vierailta planeetoilta oli tehokasta ja tutkimusta rikastuttavaa.
Spitzer oli nimittäin ensimmäinen teleskooppi, joka pystyi tarkkailemaan eksoplaneettaa suoraan. Vuonna 2005 se havaitsi eksoplaneetan HD 209458 b lähettämän infrapunavalon. Tämä merkitsi aivan uuden aikakauden alkua.
Eksoplaneetan säätiedotus
Vuonna 2009 Spitzer laati ensimmäisen säätiedotuksen eksoplaneetalta väridiagrammin muodossa. Värit symboloivat HD 1899733 b -kaasuplaneetan lämpötilaeroja. Ja vaikka säätiedotus ilmoitti lämpötilan olevan 1 800 astetta ja tuulen nopeuden 8 690 km/h, minkä vuoksi planeetta tuskin voi olla elinkelpoinen, havainto oli merkittävä virstanpylväs eksoplaneettojen sääolojen tutkimuksessa.
Maan kaltaisia planeettoja
Kun Spitzer vuonna 2018 havaitsi viisi kaikkiaan seitsemästä suunnilleen Maan kokoisesta planeetasta, jotka kiertävät Trappist-1-tähteä, ei Nasassa ollut riemulla rajoja. Kolme planeetoista kiersi niin sanotulla elinkelpoisella vyöhykkeellä, missä lämpötila on sellainen, että planeetan pinnalla voi virrata vettä nestemäisessä muodossa ja siksi siellä saattaa olla myös elämää.
Kaukainen, kaukainen planeetta
Vuonna 2017 Spitzer löysi yhden kaukaisimmista tunnetuista eksoplaneetoista. Sen nimikin kuulostaa erikoiselta: OGLE-2014-BLG-0124L. Planeetta sijaitsee 12 752 valovuoden päässä, ja sen massa on suunnilleen yhtä suuri kuin Maan. Lisäksi se kiertää tähteään samalla etäisyydellä kuin Maa Aurinkoa.
Mestarivalokuvaajan nekrologi
Spitzerin linssi ei ole tähyillyt vain vieraita planeettoja.
Teleskoopin ensisijainen tehtävä oli nimittäin vangita maailmankaikkeudesta infrapunaista säteilyä.
Siksi Spitzer saattoi nähdä valtavien kaasu- ja pölypilvien takaa paikkoja, missä oli muodostumassa uusia tähtiä ja aurinkokuntia, missä galaksit törmäilivät toisiinsa ja missä syntyi mustia aukkoja.
Spitzer kuvasi universumia sen parhaista kulmista. Ohessa joitakin otoksia:
Kosminen pilvi
Neljä vastasyntynyttä tähteä 1 500 valovuoden päässä meistä aiheuttaa kaaosta kosmiseen Orionin sumuun. Se näkyy keltaisena terävänä valona kuvan keskellä. Vihreän valon tuottavat vety ja rikki, ja punaista ja oranssia valoa säteilevät runsashiiliset molekyylit.
Pyyntilonkerot
Galaksi M106 sijaitsee 23 miljoonan valovuoden päässä. Se tunnetaan etenkin kahdesta ylimääräisestä ”pyyntilonkeroa" muistuttavasta haarasta, jollaisia Linnunradalla ei ole.
Sydän
Linnunradan sydän on usein pöly- ja kaasupilvien verhoama. Tähän kuvaan Spitzer onnistui ikuistamaan tuikkivien tähtien vyön aivan galaksin sisuksista.
Supernova
Supernovan jäännökset paiskautuvat avaruuteen, ja tähtipöly kulkeutuu uusiin kemiallisiin prosesseihin. Kuva on koottu useiden eri teleskooppien, muun muassa Spitzerin, otoksista.
Kannibaaligalaksit
Kuvan kaksi galaksia – suuri ja pieni vaaleanpunainen läiskä – ovat nimeltään NGC 3226 ja NGC 3227. Ne ovat yhdessä pistelleet poskeensa kolmannen galaksin, joka nyt on lähes kadonnut. Havainto on Nasan mukaan hyvä osoitus galaksien evoluutiosta.