Tutkijat ovat laskeneet, että jos supernovaräjähdys sattuisi 26 valovuoden päässä Maasta, siitä kantautuva säteily tuhoaisi puolet ilmakehän otsonikerroksesta.
Tällöin Maan pinnalle pääsisi niin paljon ultraviolettisäteilyä, että se tuhoaisi meren planktonin. Plankton tuottaa puolet ilmakehän hapesta. 26:ta valovuotta lähempänä räjähtää supernovia vain keskimäärin kerran 1,5 miljardissa vuodessa.
Supernovaräjähdys syntyy, kun raskas tähti on kuluttanut loppuun polttoaineensa ja luhistuu oman painonsa alla.
Luhistumista seuraa vastakkaiseen suuntaan kohdistuva reaktio, joka repii tähden uloimman kaasukerroksen, ja samalla syntyy gamma- ja röntgensäteilyn ja suurienergiaisten hiukkasten purkauksia.