Tähdet säteilevät valoa, koska ne ovat pinnaltaan kuumia. Valon väri taas paljastaa tähden lämpötilan.
Samoin kuin rauta muuttuu punahehkuisesta sinertäväksi tai valkoiseksi, kun sitä kuumennetaan, on kylmimmistä tähdistä säteilevä valo punertavaa ja kuumimpien tähtien valo sinertävää.
Tähtien lämpötilan mittaaminen on yksi parhaista menetelmistä, joilla saadaan tietoa tähtien ominaisuuksista.
Vertaamalla tähden lämpötilaa sen säteilyenergiaan, joka muun muassa paljastaa ainakin suunnilleen tähden koon, tutkijat saavat selville tähden tyypin ja sen elinkaaren vaiheen.
Väristä näet tähden lämpötilan
Ensi näkemältä tähdet vaikuttavat lähes valkoisilta, mutta tarkemmin katsoessasi erotat niistä laajan värien kirjon.
- Y-akseli: Tähtien säteilemä energia verrattuna Aurinkoon
- X-akseli: Tähtien pintalämpötila (°C)
Kun tähtien lämpötila ja säteilyenergia sijoitetaan diagrammiin, nähdään useimpien tähtien sijoittuvan pääsarjaan. Pääsarjan tähdissä vety-ytimet yhtyvät heliumytimiksi, ja tähdet ovat yhä elinkaarensa keskivaiheilla.
Diagrammin ylälaidassa ovat ylijättiläiset, joiden sisällä ei ole enää vetyä. Niiden elinkaari päättyy räjähdykseen supernovana.
Niitä pienemmät punaiset jättiläiset puhaltavat lopulta uloimmat osansa avaruuteen planetaarisena sumuna, ja niiden sisäosista jää jäljelle valkoinen kääpiö.
Opas tähtitaivaalle
Puoliltaöin helmikuun puolivälissä Arcturus on 20–25 asteen korkeudella.
OPAS RENGASSUMUUN
MISSÄ JA MILLOIN?
Helmikuussa voit koko pitkän yön ajan tarkkailla tähtiä, joiden kimallus havainnollistaa niiden värieroja. Puoliltaöin näkyvät esimerkiksi Theta Coronae Borealis ja Arcturus.
Tähdet näkyvät 20–25 asteen korkeudella idässä. Sinertävän Theta Coronae Borealiksen lämpötila on 15 000 astetta. Arcturuksessa on vain noin 4 000 astetta, ja se on siksi punertava.
NÄKYVYYS
Ota kiikari, mutta älä säädä kuvaa aivan tarkaksi. Pienet teräväreunaiset tähdet näkyvät näin vähän isompina valotäplinä, joista on helpompaa hahmottaa tähtien eri värit.