Tähtitaivas tammikuussa 2021 – katsaus

Merkurius näkyy vähän ennen auringonnousua tai pian auringonlaskun jälkeen sen mukaan, kummalla puolella Aurinkoa se on. Koska kierros Auringon ympäri kestää vain 88 Maan vuorokautta, Merkurius on suurimmassa elongaatiossaan useita kertoja (Maan) vuoden aikana.

Merkurius ja Venus ovat ainoat planeetat, joita on helpointa tarkkailla niiden suurimman elongaation aikana. Se johtuu siitä, että ne ovat lähempänä Aurinkoa kuin Maa.

Jotkin tähdistöt ovat näkyvissä vuoden ympäri.

Tällaiset tähdistöt koostuvat niin sanotuista sirkumpolaarisista tähdistä eli navanympärystähdistä. Tähdistöt ovat lähellä joko pohjoista tai eteläistä taivaankappaleiden liikkeiden keskusta eli taivaannapaa.

Pohjoisella pallonpuoliskolla näkyvät aina nämä tähdistöt:

• Kassiopeia – Tähdistön tähdet muodostavat taivaalle ison W:n, joten se on helppo löytää.
• Kefeus – Tähdistö sijaitsee Kassiopeian vieressä ja lähellä Pohjantähteä.
• Pieni karhu – Pohjantähti kuuluu Pienen karhun tähdistöön. Pienen karhun tähdistö voi tuoda mieleen pienoisversion Otavan tähtikuviosta.
• Iso karhu – Otavan tähtikuvio kuuluu Ison karhun tähdistöön ja näkyy vuoden ympäri pohjoisella pallonpuoliskolla. Kun näet Otavan, olet löytänyt Ison karhun tähdistön.
• Lohikäärme - Tähdistö on Kefeuksen vieressä Pienen karhun alapuolella.

Sumu sijaitsee kirkkaista tähdistä koostuvassa Orionin tähdistössä.

Orionin sumuun on Maasta matkaa vain 1 344 valovuotta, ja se on siten Maan lähin tähtien syntyalue. Siksi sitä on tutkittu paljon.

Sieltä on esimerkiksi löydetty tähtiä, joiden ympärillä pyörii pöly- ja kiviainespilvi. Pilvestä syntyy aikanaan planeettoja.

• Missä: Tähdistön keskellä kolme samalle suoralle sijoittuvaa tähteä muodostaa Orionin vyöksi kutsutun tähtikuvion ja sitä reunustaa neljä kirkasta kulmatähteä – kreikkalaistaruston metsästäjän, Orionin, jalat ja hartiat. Orionin vyön ja kahden alemman kulmatähden välistä erottuu tähtikuvio Orionin miekka ja sitä ympäröivä tähtisumu.
• Milloin: Mene ulos illalla tammikuun 13. päivän uudenkuun aikoihin. Klo 21 Orionin sumu on kaakossa 20–25 asteen korkeudella horisontista, Orionin vyön ja jalkojen puolivälissä.
• Näkyvyys: Etsi pimeä paikka, missä ei valo­saaste häiritse. Silloin näet sumun paljain silmin. Kiikari tai pieni kaukoputki näyttävät sen vielä selvemmin.

Vuonna 2012 tehty tutkimus viittaa siihen, että sumussa piilee myös musta aukko. Se sijainnee keskellä sumua Trapetsin tähtijoukossa, johon kuuluvat sumun kirkkaimmat tähdet.

Pimeät talviyöt paljastavat tähtien värit

Tammikuun pimeät talviyöt tarjoavat erinomaisen tilaisuuden tarkkailla tähtien lähettämää valoa, koska pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt pois Auringosta ja tähdet erottuvat selvästi taivaalta.

Tähden väri paljastaa sen lämpötilan. Kylmimmät ja vanhimmat ovat punertavia, kun taas kuumimmat, nuoret tähdet hohtavat sinertävinä.

Ero johtuu siitä, että lyhytaaltoinen sininen valo sisältää enemmän energiaa kuin pitkäaaltoinen punainen valo. Mitä kuumempi tähti on, sitä enemmän sinistä valoa se lähettää.

Tammikuussa voit nähdä muun muassa Theta Coronae Borealiksen ja Arcturuksen värieron.

• Missä ja milloin: Kello 7.00 Theta Coronae Borealis ja Arcturus näkyvät puolivälissä taivasta kaakossa. Thetan lämpötila on 15 000 astetta, ja se näyttää siniseltä. 4 000-asteinen Arcturus taas on punertava.
• Näkyvyys: Huomaat eron tähtien värissä vain hyvissä tarkkailuolosuhteissa. Valitse kirkas pilvetön yö ja hankkiudu kauas häiritsevästä keinovalosta, jota tiheä asutus ja liikenne tuottavat. Ota kiikari, mutta älä säädä kuvaa aivan tarkaksi. Pienet teräväreunaiset tähdet näkyvät näin vähän laajempina valotäplinä, joista on helpompaa hahmottaa tähtien eri värit.

Lämpötilan mittaaminen on parhaita menetelmiä, joilla tähtien ominaisuuksista saadaan tietoa.

Vertaamalla tähden lämpötilaa sen säteilyenergiaan, joka mm. paljastaa suunnilleen tähden koon, tutkijat voivat päätellä tähden tyypin ja elinkaaren vaiheen.

Kun tähtien lämpötila ja säteilyenergia sijoitetaan diagrammiin, nähdään useimpien tähtien sijoittuvan pääsarjaan. Pääsarjan tähdissä vety-ytimet yhtyvät heliumytimiksi, ja tähdet ovat yhä elinkaarensa keskivaiheilla.

Diagrammin ylälaidassa ovat ylijättiläiset, joiden sisällä ei ole enää vetyä. Ylijättiläisten elinkaari päättyy räjähdykseen supernovana.

Niitä pienemmät punaiset jättiläiset puhaltavat lopulta uloimmat osansa avaruuteen planetaarisena sumuna, ja niiden sisäosista jää jäljelle valkoinen kääpiö.

Sirius esittää värinäytelmän

Ison koiran tähdistön Sirius on taivaan tähdistä kirkkain. Sitä kutsutaan myös Koirantähdeksi, ja se oli aikoinaan merenkulkijoille tärkeä apu suunnistamisessa.

Siriuksen kirkkaus ei johdu vain siitä, että se loistaa 25 kertaa niin voimakkaasti kuin Aurinko, vaan pitkälti myös siitä, että se on vain 8,6 valovuoden päässä ja siten yksi lähimmistä tähdistä.

• Missä ja milloin: Sirius on tammikuussa puoliltaöin niin matalalla taivaalla, että ilmakehän aiheuttaman tuikkimisen vuoksi valkoinen tähti näyttää toisinaan vilkkuvan myös sinistä ja punaista valoa. Etsi paikka, josta on esteetön näkymä etelään. Kun nostat katsettasi hitaasti horisontin yläpuolelle, näet Siriuksen voimakkaasti loistavana täplänä noin 10–15 asteen korkeudella.
• Näkyvyys: Kiikarilla erotat kirkkaan Sirius A:n värit selvästi. Jos haluat nähdä myös tähtijärjestelmään kuuluvan pienen ja himmeän Sirius B:n, sinun pitää ottaa avuksi melko tehokas kaukoputki.

Sen magnitudi eli suuruusluokka, jolla ilmaistaan tähden näennäinen kirkkaus, on −1,46. Se on Saturnustakin kirkkaampi. Seuraavina 60 000 vuotena Sirius näkyy vieläkin loistavampana, koska se lähestyy Aurinkokuntaa.

Linnunradan kaksonen hohtaa korkealla taivaalla

Galaksi Messier 81 ja kotigalaksimme Linnunrata muistuttavat erehdyttävästi toisiaan.

Linnunradan tapaan Messier 81 on kierteisgalaksi, johon kuuluu satoja miljardeja tähtiä, ja sen läpimitta on noin 100 000 valovuotta.

Samoin kuin Linnunradassa myös Messier 81:n kierteishaaroista lähtee runsaasti infrapunaista säteilyä. Se on peräisin nuorista tähdistä, jotka kuumentavat galaksin ulkoreunalla leijuvaa avaruuspölyä.

• Missä ja milloin: Ajanjakso tammikuun 13. päivän uudenkuun vaiheilla on ihanteellinen Messier 81:n tarkkailuun. Tuolloin Kuun valo hohtaa heikosti ja galaksi on epätavallisen korkealla.

Kello 21.00 galaksi on noin 50 asteen korkeudella horisontin yllä koillisen suunnassa. Heti Messier 81:n alapuolella näkyy Otavan tähtikuvio Ison karhun tähdistössä. Voit käyttää sitä suuntaviittana.

• Näkyvyys: Vähintään kuusituumainen kaukoputki näyttää selvästi kirkkaan galaksiytimen. Tehokkaammalla kaukoputkella voit tarkastella myös ydintä ympäröivää himmeää kierteisrakennetta.

Messier 81 on kaikkiaan 34 galaksista koostuvan M81-galaksijoukon suurin galaksi.

Se näkyy Maahan selvemmin kuin mikään muu galaksi oman Paikallisen ryhmämme ulkopuolelta.

Galaksi Messier 81 täyttää yötaivaasta lähes yhtä paljon kuin Kuu, mutta suuren etäisyyden vuoksi sen valo on kuitenkin niin heikkoa, että tarvitset kiikarin nähdäksesi sen. Kiikarilla katsottaessa Messier 81 vaikuttaa valopallolta.

Jos haluat tarkastella galaksin yksityiskohtia, ota käyttöön kaukoputki. Sillä erotat hyvin muun muassa Messier 81:n loistavan ytimen.