Kotkasumu

Tähtitaivas nyt

Asteroideja, kaukaisia planeettoja ja värikkäitä tähtisumuja. Tutustu tähtitaivaan upeimpiin ilmiöihin Tieteen Kuvalehden oppaan avulla.

Asteroideja, kaukaisia planeettoja ja värikkäitä tähtisumuja. Tutustu tähtitaivaan upeimpiin ilmiöihin Tieteen Kuvalehden oppaan avulla.

Shutterstock

Nämä voit nähdä taivaalla nyt

Selkeällä säällä voit paljain silmin erottaa öiseltä tähtitaivaalta noin 5 000 tähteä. Ilman minkäänlaisia laitteita näet myös useimmat Aurinkokunnan planeetat.

Voit nähdä Kuun laavatasangot ja meteorikraatterit. Ja Andromedan galaksin ytimen, joka on peräti 2,5 miljoonan valovuoden päässä.

Tavallisella kiikarilla katsoessasi tähtien määrä nousee 100 000:een ja näet myös kaukaisia tähtisumuja, asteroideja ja muiden planeettojen kuita.

Tieteen Kuvalehti tutustuttaa sinut ajankohtaisiin tähtitaivaan ilmiöihin ja opastaa, mihin suuntaan ja mihin aikaan kannattaa tähyillä.

Joulukuussa 2022 näkyvät tähdistöt

Koska Maa pyörii oman akselinsa ympäri ja samalla kiertää Aurinkoa, useimpien tähtien ja tähdistöjen sijainti Maasta katsottuna näyttää muuttuvan – sekä yhden yön että koko vuoden kuluessa. Siksi tietyt tähdistöt näkyvät vain tiettyinä vuoden aikoina.

Tässä on katsaus joulukuun tähtitaivaalla näkyviin tähdistöihin.

Tähdistöt pohjoisen suunnalla keskiyön aikaan

  • Kirahvi (Camelopardalis)
  • Kefeus (Cepheus)
  • Pieni karhu (Ursa Minor)
  • Lohikäärme (Draco)

Tähdistöt idän suunnalla keskiyön aikaan

  • Iso karhu (Ursa Major)
  • Ilves (Lynx)
  • Kaksoset (Gemini)
  • Krapu (Cancer)
  • Leijona (Leo)

Tähdistöt etelän suunnalla keskiyön aikaan

  • Ajomies (Auriga)
  • Härkä (Taurus)
  • Orion
  • Yksisarvinen (Monoceros)
  • Eridanus

Tähdistöt lännen suunnalla keskiyön aikaan

  • Perseus
  • Oinas (Aries)
  • Andromeda
  • Pegasus
  • Kalat (Pisces)
  • Valaskala (Cetus)
  • Sisilisko (Lacerta)
  • Kassiopeia (Cassiopeia)
Joulukuun tähdistöt

Tässä ovat kaikki joulukuussa näkyvät tähdistöt. Kartta kuvaa tilannetta, joka vallitsee keskiyön paikkeilla joulukuun puolivälissä.

© Stellarium

Joulukuussa 2022 näkyvät planeetat

Joulukuussa on mahdollista nähdä monia Aurinkokunnan planeetoista. Sinun pitää kuitenkin osata tarkkailla taivasta oikeaan aikaan.

Merkurius joulukuussa

Merkurius on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan eli kauimpana Auringosta 21. joulukuuta. Se on kuitenkin auringonlaskun aikaan alle 5 asteen korkeudella, joten sitä on vaikea nähdä.

Venus joulukuussa

Venus näkyy auringonlaskun jälkeen matalalla lounaassa. Joulukuun 29. päivänä se on lähellä Merkuriusta.

Mars joulukuussa

Mars on korkealla taivaalla etelän suunnalla läpi yön. Planeetta loistaa erityisen voimakkaasti 8. joulukuuta, jolloin sen Maahan kääntyvä puoli on kokonaan Auringon valaisema. Aamulla 8. joulukuuta täysikuu peittää Marsin Helsingin korkeudella klo 6.55–7.39 ja luo siten harvinaisen Marsin pimennyksen.

Jupiter joulukuussa

Jupiter näkyy illalla lounaassa. Planeetta on lähellä Kuuta 29. joulukuuta.

Saturnus joulukuussa

Saturnus näkyy varhain illalla matalalla lounaassa, paremmin alkukuusta. Se laskee joulukuussa jo klo 18:n ja 21:n välillä.

Uranus joulukuussa

Uranus on iltataivaalla etelässä.

Neptunus joulukuussa

Neptunus näkyy iltataivaalla matalalla lounaan suunnassa.

Muut taivaankappaleet joulukuussa

Täysikuu on 8. joulukuuta ja uusikuu 23. joulukuuta.

Erityisiä tähtitaivaan ilmiöitä joulukuussa 2022

Tässä on oppaasi tähtitaivaan erityisiin ilmiöihin.

Pohjantähti on yötaivaan pohjoinen keskipiste

  • Milloin: Vuoden ympäri läpi yön voit nähdä Pohjantähden pohjoisessa. Sen korkeus riippuu leveysasteesta, jolta sitä tarkkailet. Helsingissä tähti näkyy 60 asteen kulmassa horisonttiin nähden.
  • Missä: Pohjoisen löydät tavallisen tai matkapuhelimessa olevan kompassin avulla. Vähän taivaan puolivälin yläpuolella näet hyvin kirkkaan tähden – voit tuskin erehtyä siitä.
Tahtitaivas Pohjantahti
© Shutterstock

Polaris, jota kutsutaan myös Pohjantähdeksi, on helppo löytää talven pimeydessä. Tähti on saanut nimensä siitä, että se sijaitsee hyvin lähellä pohjoista taivaannapaa – kohtaa, joka on kohtisuoraan Maan maantieteellisen pohjoisnavan yläpuolella – ja se on siksi aina pohjoisen suunnassa.

Nykyään Polaris on noin kolmen neljäsosa-asteen päässä taivaannavasta, mutta se liikkuu hitaasti lähemmäs, ja vuoden 2100 vaiheilla se on vain puolen asteen päässä.

Katso Marsia omin silmin

Tähtitaivaalta erottuu erityisen helposti juuri nyt punainen planeetta Mars. Se on normaalistikin taivaan kirkkaimpia kappaleita, ja nyt se loistaa vielä poikkeuksellisen voimakkaasti, kun Aurinko, Maa ja Mars ovat samalla suoralla linjalla eli Mars on oppositiossa.

  • Milloin: Joulukuun 8. päivänä Marsin opposition aikaan Mars ja Kuu ovat Helsingin horisontista nähtynä 10 asteen korkeudella länsiluoteessa ja Kuu peittää Marsin klo 6.55–7.39. Illalla klo 21 Mars on kauempana Kuusta.
  • Missä: Klo 21 illalla Mars on 40 astetta horisontin yllä idässä.
Katso Marsia omin silmin

Kolmen taivaankappaleen keskinäinen sijainti tarkoittaa sitä, että Mars on alle 100 miljoonan kilometrin päässä Maasta eli suhteellisen lähellä. Lisäksi Marsin Maahan kääntyvä puoli on täysin Auringon valaisema. Siksi Mars näkyy niin selvästi.

Mars on helppo tunnistaa sen oranssista hehkusta, jonka aiheuttaa sen pinnan ja kaasukehän ruosteenpunainen pöly.

Pöly on punaista, koska Marsin pinnasta peräti 18 prosenttia on rautaoksidia, joka tunnetusti värjää myös ruosteen ja veren. Maan pinnasta rautaoksidia on vain 8 prosenttia.

Vuoden voimakkain meteoriparvi koristaa taivaan tähdenlennoilla

  • Milloin: Geminidien maksimi ajoittuu niin, että parasta havaintoaikaa ovat 14. päivän ilta ja sitä seuraava yö. Säteilypiste on jo illalla melko korkealla idässä, ja korkeimmillaan etelässä se on klo 2.
  • Missä: Geminidien säteilypiste on aamuyöstä noin 65 asteen korkeudella etelässä. Voit nähdä tähdenlentoja kaikkialla taivaalla. Säteilypisteessä osa tähdenlennoista näyttää vain syttyvän ja sammuvan taas, mutta osa lähtee kiitämään eri suuntiin. Monet meteoreista ovat hyvin kirkkaita, ja ne jättävät vanoja.
  • Kuvaaminen: Aseta kamera jalustalle, käytä ajastinlaukaisinta ja ota niin monta kuvaa kuin akku ja muistikortti sallivat. Geminidit näkyvät kuvissa loistavina viiruina.
Geminidien tahdenlentoja
© Shutterstock

Kun Geminidien meteoriparvi ilmestyy joulukuun yöhön, taivasta voi valaista parhaimmillaan 150 tähdenlentoa tunnissa.
Geminidien parvi ei muistuta muita parvia, kuten Orionideja tai Perseidejä. Geminidit nimittäin voimistuvat vuosi vuodelta.

Meteorit syntyvät yleensä komeettojen pyrstöjen pölystä, mutta Geminidit ovat lähtöisin viisi kilometriä leveästä 3200 Phaeton -asteroidista, jonka perässä ei ole pitkää pöly- ja jääpyrstöä.

Tutkijat eivät tiedä, miksi asteroidi tuottaa tähdenlentoja, mutta asteroidin on arveltu tulevan radallaan niin lähelle Aurinkoa, että se kuivuu ja halkeilee ja siitä irtoaa pölyhiukkasia.

Toisen hypoteesin mukaan pölyhiukkaset ovat peräisin 3200 Phaetonin ja toisen asteroidin yhteentörmäyksestä. Kolmas hypoteesi esittää, että 3200 Phaeton sisältää jäätä, joka höyrystyessään luo hiukkaset irti repiviä geysirejä.

Metsästäjän vyö valaisee talviyötä

  • Milloin: Joulukuun 15. päivänä klo 23.
  • Missä: Jos katsot eteläkaakkoon, näet Orionin vyön muodostavat kolme tähtijärjestelmää noin 25 astetta horisontin yläpuolella.
Metsästäjän vyö loistaa kirkkaana taivaalla
© Shutterstock

Juuri nyt yötaivaalla loistaa voimakkaasti kolme nuorta tähtijärjestelmää: Alnitak, Alnilam ja Mintaka. Ne kuuluvat Orionin vyö -nimellä tunnettuun tähtikuvioon, jonka kaikki yhdeksän tähteä ovat sinisiä ja suhteellisen nuoria.

Mitä nuorempi tähti on, sitä kuumempana se hehkuu ja sitä sinisemmältä se näyttää. Orionin vyön tähdet ovat ilmeisesti muodostuneet vain 4–10 miljoonaa vuotta sitten.

Vanhemmat tähdet, kuten yli 4,5 miljardin vuoden ikäinen Aurinko, hehkuvat heikommin ja loistavat siksi keltaisempina kuin nuoret.

Yötaivas hehkuu värikkäänä auringonpaisteen jälkeen

  • Milloin: Jos haluat tarkkailla ilmahehkua, etsi pimeä paikka uudenkuun aikoihin. Mene ulos aikaisintaan tunti auringonlaskun jälkeen. Voit ihailla ilmahehkua läpi yön.
  • Missä: Ilmahehku näkyy parhaiten noin 20 astetta horisontin yläpuolella. Tässä vinossa kulmassa katsot paksumman ilmakerroksen läpi kuin katsoessasi kohtisuoraan ylöspäin.
  • Miten: Ilmahehkua kuvatessasi käytä pitkää valotusaikaa, esimerkiksi 30 sekuntia, jotta kamera ehtii vangita enemmän valoa kuin silmä. Kamera myös tallentaa paremmin värit ja rakenteet.
Ilmahehku
© Y. Beletsky

Ilmahehkuksi (airglow) kutsuttu ilmiö koostuu ohuesta, hohtavasta hieman horisontin yläpuolella näkyvästä kerroksesta, jossa saattaa esiintyä eri värejä. Väreihin vaikuttavat ilman sisältämät molekyylit.

Ilmahehku syntyy, kun Auringon voimakas säteily hajottaa päivällä ilmamolekyylejä atomeiksi ja irrottaa atomeista elektroneja.

Kun atomit yöllä yhdistyvät jälleen molekyyleiksi, niistä lähtee heikkoa – usein vihertävää tai punertavaa – hehkua, minkä vuoksi yötaivas ei ole sysipimeä.