Miten tähdet syntyvät?

Tähdet muodostuvat tiivistymällä kaasusta ja pölystä, joita kutsutaan interstellaariseksi eli tähtienväliseksi aineeksi. Pölyn osuus aineesta on vain noin prosentin luokkaa. Tähden syntyprosessi alkaa, kun tähtienvälisen aineen tiheys tietyllä alueella kasvaa ympäristöä suuremmaksi.

Painovoimavaikutuksen voimistuessa alue vetää entistä enemmän ainetta puoleensa niin, että tiheys kasvaa kasvamistaan. Tiivistyminen johtaa niin lämpötilan kuin paineenkin nousuun.

Tähdet säteilevät lämpöä

Kitkan aiheuttaman lämpötilan kohoamisen takia syntyvä tähti, proto- eli esitähti, alkaa lähettää pääosin infrapunasäteitä.

Kuumenemisen jatkuessa säteilyn määrä kasvaa.

Tässä vaiheessa on käynnissä kaksi rinnakkaista prosessia: prototähden kutistuminen tiheyden kasvaessa painovoimavaikutuksen takia ja sen pintaosan jäähtyminen energian vapautumisen seurauksena.

Fuusioreaktio synnyttää tähdet

Tilanne muuttuu, kun keskiosan lämpötila kohoaa niin korkeaksi, että ydinreaktiot käynnistyvät. Kun tähti on syntynyt, kevyet atomiytimet alkavat yhtyä raskaammiksi, esimerkiksi vedystä tulee heliumia.

Fuusioreaktiossa syntyy lopulta niinkin raskaita alkuaineita kuin rautaa ja vapautuu niin paljon energiaa, että Auringon kokoinen tähti voi loistaa kymmenen miljardia vuotta ilman, että sen perusrakenne olennaisesti muuttuu.

Prototähti on ensin kaasu- ja pölykiekon ympäröimänä kaasumolekyylipilvessä. Kun tähti vakiintuu, pilvi katoaa tähden ja kaasu- ja pölykiekon ympäriltä. Kun planeetat muodostuvat, kaasu- ja pölykiekko häviää

Tähdet ikään kuin syntyvät sillä hetkellä, kun fuusioprosessi käynnistyy. Silloin tähden kirkkaus voimistuu, minkä johdosta aurinkotuulet puhaltavat kaasu- ja pölykerrokset pois ja tähti äkkiä muuttuu näkyväksi.

Isot tähdet kummastuttavat tutkijoita

Maailmankaikkeudessa on jättiläistähtiä, joiden massa on yli 100 kertaa Auringon massa. Jättiläisten syntymisenkin pitäisi olla mahdotonta, joten niitä tutkitaan nyt tarkemmin: